Kööpenhaminan kokouksessa ei saatu aikaan ilmastosopimusta eikä pystytty sopimaan päästöleikkausluvuista.
Harva
uskoo enää, että laillisesti sitova ilmastosopimus saadaan aikaan
myöskään tämän vuoden lopussa Meksikossa pidettävässä
ilmastokokouksessa.
”Sen väännön jälkeen, mikä Kööpenhaminassa
käytiin laillisesti sitovan ilmastosopimuksen teosta, en pidä
realistisena, että sopimus saadaan tänä vuonna tehtyä”,
ympäristöministeri Paula Lehtomäki sanoo.
YK:n
ilmastoneuvottelut ajautuivat täydelliseen takalukkoon Kööpenhaminassa.
Koska ilmastosopimuksen osapuolikokouksessa päätökset pitää tehdä
yksimielisesti, muutama maa, tällä kertaa muun muassa Sudan ja
Venezuela, pystyivät estämään ilmastosopimuksen syntymisen.
Miten neuvotteluissa sitten päästään eteenpäin?
”Täytyy etsiä myös muita ratkaisuja”, sanoo Ulkopoliittisen instituutin tutkija Antto Vihma.
Yksi
mahdollisuus on, että ilmastoneuvottelut siirtyvät uusille areenoille,
kuten G20-maiden tai johtavien talouksien kokoukseen.
”Niissä
pikkumaat eivät pysty hyppimään silmille. Areenan vaihtaminen tuskin
kuitenkaan ratkaisee ongelmaa. Ilmasto täytyy vain pitää kaikkien
isojen kokousten agendalla”, Vihma sanoo.
Neuvotteluiden takalukkoa voidaan koettaa avata myös pienillä edistysaskelilla.
Kööpenhaminassa
tehdyn sitoumuksen, Copenhagen Accordin, mukaan maat ilmoittavat
tammikuun loppuun mennessä, paljonko ne ovat valmiita leikkaamaan
päästöjään vuoteen 2020 mennessä.
Luvut ovat luultavasti samat
kuin ennen Kööpenhaminaa ilmoitetut. Kansainvälisten asiain neuvos
Jukka Uosukainen pitää lukuja tärkeämpänä sitä, että nyt toimitaan
tehdyn sitoumuksen mukaan.
”Kööpenhaminan sitoumusta ei saa
vesittää. Se ei ole kenellekään täysin mieleinen, mutta kompromissia ei
saa repiä auki”, Uosukainen varoittaa.
Uosukaisen mukaan tärkeää
on myös rakentaa kansainvälistä luottamusta. Rahaa kehitysmaiden
ilmastotoimiin pitää saada kerättyä jo tänä vuonna.
”Teollisuusmaiden
pitää olla nyt tosissaan. Jos epäluulo kehitysmaiden ja
teollisuusmaiden välillä hälvenee ja rahaa kehitysmaiden ilmastotoimiin
saadaan jaettua, viimeistään viiden vuoden päästä kaikki ovat
valmiimpia tekemään kovempia sitoumuksia.”