Miksi Libya on niin tärkeä länsimaille?
Aamulehti
Tatu Airo


Vallankumous ja sisällissota Libyassa ovat jatkunut jo puoli vuotta. YK:n valtuuttamat länsimaat ja Nato tukevat kapinallisia, jotka yrittävät kukistaa diktaattori Muammar Gaddafin hallinnon.

Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola, miksi Libya on niin tärkeä länsimaille?

– Länsivaltojen intresseissä oli saada Libyan kaltainen roistovaltiona pidetty maa demokraattiseen uomaan. Libya antoi lännelle mahdollisuuden näyttäytyä hyveellisenä toimijana, joka tukee arabikevään liikehdintää.

-Taustalla on myös energia. Vaikka Libya ei ole suurin öljyntuottaja, se on esimerkiksi Italialle tärkeä energiaturvallisuuden kannalta. Epävarmuus Libyassa heijastuisi pitkällä aikavälillä Eurooppaan.

Onko Libyalla muita strategisia merkityksiä?

– Libya on yhteistyössä EU:n kanssa tilkinnyt Afrikan maista tulevaa pakolaisaaltoa. Nyt se on suuntautunut naapurimaihin, esimerkiksi Egyptiin ja Tunisiaan.

– Gaddafin hallintoon on yhdistetty erilaisia ongelmia, kuten terrorismi. Libya aikoi hankkia ydinaseen 2000-luvun alussa. 1980-luvulla USA oli lähes sodassa sen kanssa.

– Perinteet ja historiallisesti syntyneet viholliskuvat ovat siis vahvat. Sotilasoperaatio oli helppo mobilisoida.

Mitä suojeluvastuu tarkoittaa? Onko se toteutunut?

– Hallinnolla on velvollisuus suojella siviiliväestöä. Jos se epäonnistuu, kansainvälisellä yhteisöllä on oikeus interventioon. Länsi näki, että hyveellinen ja spontaani kansannousu yritettiin tukahduttaa voimakeinoin.

– YK:n valtuutuksella tehtiin ensimmäistä kertaa suojeluvastuuoperaatio siviilien suojelemiseksi.

– Nyt on kuitenkin ennemmin tuettu sisällissodan yhtä osapuolta kuin suojeltu siviilejä.

Mitä Gaddafille tapahtuu, jos ja kun hänen hallintonsa kaatuu?

– Riippuu siitä, onko hänellä enää neuvotteluvaltteja. Hän saattaisi mennä esimerkiksi Zimbabween. Kansainvälinen rikostuomioistuin on asettanut hänet syytteeseen, ja siksi hänet pitäisi periaatteessa luovuttaa rikostuomioistuimelle.

– Gaddafin kohtalo on kuitenkin vain välinäytäntö tapahtumien sarjassa, joka jatkuu vielä muutaman vuoden. Tilanne Tunisiassa ja Egyptissä ei ole vielä selkeytynyt. Puhe demokraattisesta Libyasta tuntuu utopistiselta tässä vaiheessa.