Venäjän presidentti Dmitri Medvedev asetti toukokuussa komission, jonka
tehtävänä on “taistella Venäjän etujen vastaista historian vääristelyä
vastaan”. Vääristelyllä viitataan erityisesti Baltian maiden ja
Ukrainan tulkintoihin neuvostoajasta ja toisesta maailmansodasta.
Tällaisia ovat esimerkiksi neuvostoajan rinnastaminen
natsimiehitykseen, saksalaisten kanssa toisen maailmansodan aikana
toimineiden rehabilitointi ja ukrainalaisten tulkinta maatalouden
kollektivisoinnin aiheuttamasta nälänhädästä.
Medvedev nosti asian esiin jo tammikuussa ja palasi siihen
videoblogissaan toukokuussa voitonpäivän aattona, jolloin tuli
kuluneeksi 65 vuotta fasismin kukistumisesta, kuten asia Venäjällä
ilmaistaan.
Historiakomissiota johtaa presidentinhallinnon johtaja Sergei
Naryshkin, ja sihteerinä toimii Ivan Demidov, joka on aiemmin johtanut
Yhtenäinen Venäjä -puolueen nuorisoliikettä Nuorta Kaartia. Nuori
Kaarti oli aktiivinen esimerkiksi Venäjän ja Viron välisessä niin
sanotussa Pronssisoturi-kiistassa. Komissiossa on edustajia myös muun
muassa ministeriöistä, duumasta ja Venäjän tiedeakatemiasta.
Mukana on vain muutama historia-alan koulutuksen saanut eikä yhtään
tutkijaa, mikä on närkästyttänyt Venäjän historiantutkijoita.
Yhtenäinen Venäjä -puolue teki jo
huhtikuussa lakialoitteen, jolla pyritään taistelemaan “natsismin,
natsirikollisten ja heidän avustajiensa rehabilitaatiota” vastaan
entisen Neuvostoliiton alueen maissa.
Rangaistavaa olisi esimerkiksi Nürnbergin tuomioistuimen päätösten
kieltäminen, natsismin rehabilitointi tai suuren isänmaallisen sodan
(toinen maailmansota) uhrien muiston loukkaaminen. Toukokuussa
rikoslakiin ehdotettiin uutta kohtaa, joka tekisi rangaistavaksi
“neuvostokansan saavutusten kieltämisen toisen maailmansodan voitossa”.
Näiden lakien perusteella voitaisiin estää entisen Neuvostoliiton
alueen maiden kansalaisten pääsy Venäjälle, karkottaa suurlähettiläitä
ja ääritapauksessa katkaista diplomaattisuhteet. Myös vankeusrangaistus
olisi mahdollinen.
Medvedevin komissioita tai lakiehdotuksia
ei ole mukisematta nielty Venäjällä. Niitä ovat julkisuudessa
arvostelleet useat tutkijat, toimittajat, poliitikot (erityisesti
demokraattisesta oppositiosta) sekä kansalaisyhteiskunta-aktivistit.
Tutkimus- ja ihmisoikeusjärjestö Memorialin johtaja Arseni Roginski
painottaa, että jokaisella maalla on oikeus omiin käsityksiinsä
menneisyydestä, eikä niitä pystytä tällaisen komission avulla
muuttamaan. Esimerkiksi latvialaisia tai virolaisia ei voida – eikä ole
tarpeen – vakuuttaa siitä, että neuvostojoukkojen aikaansaama vapautus
kyydityksineen ja kollektivisointeineen olisi ollut heidän kannaltaan
pelkästään positiivista.
Erittäin jyrkästi komission asettamista on arvostellut demokraattisen
opposition Solidaarisuus-liike, johon kuuluu muiden muassa entinen
shakin maailmanmestari Garri Kasparov. Solidaarisuus vertaa
historiakomissiota neuvostoajan komissioon, jonka tehtävänä oli
varmistaa oppikirjojen “oikea” historiantulkinta. Solidaarisuus näkee
komission perustamisen askeleena kohti totalitaarista järjestelmää.
Toiveet Medvedevin ajan poliittisesta suojasäästä ovat liikkeen mukaan
täysin naiiveja.
Puolueisiin sitoutumaton demokraatti Vladimir Ryzhkov on todennut,
ettei Venäjällä pystytä tutkimaan, mitä Venäjän ja Neuvostoliiton
historiassa on oikeasti tapahtunut, koska arkistoja ei ole aukaistu tai
ne on suljettu uudelleen.
Poliittisena kommentaattorina toiminut
Vitali Tretjakov on todennut, ettei Venäjällä ole oikeastaan käsitelty
maan omaa poliittista historiaa ja että Venäjältä löytyy historian
vääristelijöitä siinä kun muistakin entisen Neuvostoliiton alueen
maista. Ulkomaalaiset voivat Tretjakovin mukaan syystä kysyä, miksi
muiden pitäisi kunnioittaa Venäjän neuvostoaikaista historiaa, jos
venäläiset eivät itse sitä tee.
Komission kannattajat, kuten
historiantutkija Roy Medvedev, ovat yleensä pitäneet tärkeänä
nimenomaan arkistojen avautumista ja menneisyyttä koskevan keskustelun
lisääntymistä. Monet tosin pelkäävät toisinajattelijoiden vainoja ja
yhden virallisen totuuden ylivaltaa.
Venäläisessä lehdistössä on epäilty, että
komission asettamisella pyritään estämään kaikenlainen neuvostoajan
kritiikki ja rajoittamaan yleensäkin valtaapitävien arvostelua.
Toisaalta komission katsotaan todistavan Medvedevin patrioottisuutta.
Tarkoitus olisi siis miellyttää erityisesti osaa Venäjän hallitsevasta
eliitistä. Monet uskovat, että komission perustamisella pyritään
vahvistamaan kansallista yhtenäisyyttä talouskriisin aikana.
Opposition näkemykset eivät saa
mielipidekyselyissä tukea kansalta. Kansalaiset ovat suhtautuneet
erittäin myötämielisesti lakiehdotuksiin ja myös komission
asettamiseen.
Selvä enemmistö katsoo, että tuleekin olla rangaistavaa kieltää
Neuvostoliiton voitto toisessa maailmansodassa. Useimmat uskovat, että
neuvostoarmeijan aikaansaamat vapautukset toivat mukanaan positiivisia
seurauksia ja mahdollistivat vapautettujen maiden kehittymisen.
Aika näyttää, mitä käytännön merkitystä
komission asettamisella ja mahdollisilla uusilla lakipykälillä on.
Tuskin niiden nojalla voidaan ryhtyä mihinkään todellisiin toimiin
esimerkiksi Baltian maiden tai Ukrainan poliitikkoja tai diplomaatteja
vastaan. Sisäpoliittisia vaikutuksia tällä saattaa sen sijaan olla –
lakiin voitaisiin vedota esimerkiksi rajoitettaessa eri järjestöjen ja
tiedotusvälineiden toimintaa.