Kansainvälisen ilmastopolitiikan painopiste alkaa vähitellen keskittyä vuoden 2020 jälkeiseen aikaan, jolloin hiili-intensiivisiä toimintoja tullaan säätelemään entistä tiukemmin. Kunnianhimoisemmalle ilmastopolitiikalle on tarvetta, sillä ilmastonmuutos on kaikkea muuta kuin hallinnassa.
Tulevaisuuden ilmastopolitiikan kannalta EU:n päästökauppajärjestelmän kolmas kausi (vuodet 2013–2020) on erityisen tärkeässä roolissa. Kolmannen kauden aikana eurooppalaiset hiilimarkkinat tulisi lopultakin saada toimimaan suunnitelmien mukaisesti.
Hiilidioksidin talteenotto ja varastointi (Carbon capture and storage, CCS) on yksi menetelmä, jolla päästökauppajärjestelmää voidaan tehostaa tulevaisuudessa. Useat CCS-menetelmät ovat jo teknisesti toteuttamiskelpoisia, mutta toistaiseksi päästökauppajärjestelmä ei ole onnistunut kannustamaan CCS-tekniikkaan pohjautuvia investointeja.
Suurimmat lyhyen aikavälin haasteet koskevat CCS-tekniikan kehitystyön rahoitusta sekä poliittisen konsensuksen löytämistä päästökauppajärjestelmän piirissä olevien päästölupien merkittävästä vähentämisestä.
Aikavälillä 2020–2050 suurimmat mahdollisuudet CCS-tekniikan hyödyntämisessä ovat muualla kuin perinteisessä energiantuotannossa. Mineralisaatioon ja uudenlaiseen bioenergiaan perustuvat CCS-menetelmät ovat hyviä esimerkkejä lupaavista sovelluksista.