yhteenveto

Britannia haluaa uudistaa Euroopan unionia, mutta muiden EU-maiden on vaikea antaa uudistuksille tukeaan, kun Britannian omasta sitoutumisesta unioniin ei ole takeita. Britannian tulisikin tehdä selväksi, että se pyrkii koko unionia palveleviin uudistuksiin ja että se on valmis osaltaan ratkomaan EU:n kohtaamia haasteita.

Britannian EU-suhde on usein nähty ongelmallisena. Maa suhtautuu varauksellisesti unionin toimintaan ja kehittämiseen. Viimeisin osoitus tästä on käynnissä oleva keskustelu Britannian EU-jäsenyyden tulevaisuudesta.

Konservatiivipuolueen voitettua viime toukokuun parlamenttivaalit pääministeri David Cameronin hallitus neuvottelee nyt muiden EU-maiden kanssa EU:n uudistami­sesta ja samalla Britannian omien jäsenyysehtojen muokkaamisesta. Cameron on myös luvannut järjestää kansanäänestyksen, jossa kansalaiset voivat ottaa kantaa siihen, tulisiko Britannian erota EU:sta vai pysyä mukana uusituilla ehdoilla.

Kansanäänestys on määrä järjestää vuoden 2017 loppuun mennessä. Cameronin ja muiden EU-johtajien tavoitteena on päästä rivakasti sopuun uusista jäsenyysehdoista, jotta kansanäänestys voitaisiin pitää hyvissä ajoin ennen Saksassa ja Ranskassa vuonna 2017 edessä olevia vaaleja.

Muut EU-johtajat toivovat, että Cameronin saavuttamat voitot niin toukokuun parlamenttivaaleissa kuin viimesyksyisessä Skotlannin kansanäänestyksessä auttavat häntä saamaan kansalaisten tuen myös EU-kansanäänestyksessä. Cameron on luvannut kamppailla Britannian EU-jäsenyyden puolesta – olettaen, että hän on tyytyväinen jäsenyys­ehdoista saavutettavaan sopuun.

Neuvottelut Britannian kanssa käynnistyivät virallisesti viime kesäkuun Eurooppa-neuvoston kokouksen jälkeen. Aiempien tunnustelujen pohjalta Britannia julkisti tuolloin keskeiset tavoitteensa, ja käynnissä olevissa diplomaattisissa ponnisteluissa Britannian, EU-instituutioiden ja muiden jäsenvaltioiden välillä on keskitytty Britannian tavoittelemien uudistusten toteuttamisen juridisten ja ja poliittisten mahdollisuuksien selvittämiseen. Yleisesti ottaen Britannian vaatimuksiin on suhtauduttu varovaisen positiivisesti.

Vastoin aiempia arvioita Cameron ei tavoittele EU:n perussopimusten välitöntä uusimista, vaan hänen on katsottu tyytyvän juridisesti sitovaan päätökseen siitä, että perussopimuksia tullaan aikanaan muokkaamaan neuvotteluissa sovitun mukaisesti. Toistaiseksi ainoa selvästi perussopimuksiin liittyvä ehdotus on Britannian halu irrottautua perussopimuksiin kirjatusta tavoitteesta ”yhä läheisemmän Euroopan kansojen välisen liiton luomiseksi”.

Cameronin muista ehdotuksista EU:n kilpailukyvyn kohentaminen sääntelyä karsimalla ja uusia vapaakauppasopimuksia solmimalla on jo valmiiksi niin Euroopan komission kuin useiden jäsenmaiden asialistalla. Ehdotus kansallisten parlamenttien­ aseman parantamisesta EU:n pää-
töksenteossa voi sekin johtaa tyydyttävään kompromissiin, mikäli EU-lain­säädäntöprosessista ei tämän takia tule entistä monimutkaisempi ja hitaampi.

Osa Cameronin ehdotuksista saattaa kuitenkin osoittautua ongelmallisiksi: tällaisia ovat työ­peräisiin etuihin liittyvien oikeuksien karsiminen muiden EU-maiden kansalaisilta sekä vaatimus arvioida euroalueen puitteissa tiivistetyn integraation vaikutuksia koko EU:lle. Britannia on ollut huolissaan euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden asemasta EU:n päätöksenteossa sekä EU:n sisäisestä Britanniaan suuntautuvan muuttoliikkeen volyymistä. Muut jäsenvaltiot ovat todenneet olevansa valmiit harkitsemaan Britannian tavoitteita.

Britannia on pyrkinyt korostamaan, että se ei pyri vain edistämään omaa etuaan, vaan että sen esittämät uudistukset hyödyttäisivät EU:ta kokonaisuudessaan. Tähän viestiin on muissa jäsenvaltioissa suhtauduttu varauksellisesti. Tästä kertoo myös se, että niin britit kuin muut EU-maat ovat turhautuneet neuvottelujen hitaaseen etenemiseen.

Monissa EU-maissa pääministeri Came­ronin EU-politiikka nähdään edelleen­ ennen kaikkea pyrkimyksenä tyynnytellä brittien – ja etenkin Cameronin oman konservatiivipuolueen – keskuudessa yleistynyttä EU-skeptisyyttä. Britannian katsotaan ajavan pikemminkin omaa kuin koko unionin etua, ja Cameronin EU-politiikka nähdään oireena Britannian ajautumisesta yhä marginaalisempaan asemaan EU:ssa. Kaiken kaikkiaan muiden EU-johtajien on vaikea antaa tukeaan Cameronin ehdotuksille, kun ei ole takeita siitä, kuinka sitoutunut Britannia on EU:hun – tai onko maa jatkossa ylipäänsä unionin jäsen.

Nyt kun neuvotteluissa ollaan siirtymässä Britannian vaatimusten­ yksityiskohtiin, on entistä tärkeäm­pää korostaa näiden rinnalla Britan­nian sitoutumista EU:hun ja unionin kehittämistä ja vahvistamista.

Pääministeri Cameronin äskettäin Lontoossa pitämä puhe oli askel oikeaan suuntaan. Hän totesi, että Britannia on valmis tukemaan kaa­vailtuja Euroopan talous- ja raha­liiton uudistuksia, mikäli Britannian ei tarvitse osallistua euroalueen sääntelyyn ja kuluihin. Lisäksi hän korosti, että Britannia on keskeisesti mukana ajamassa EU:n kilpailukyvyn ja talouden kohentamiseen tähtääviä uudistuksia, ja että EU-jäsenyydellä on myös turvallisuus­poliittinen ulottuvuus.

Jotta David Cameron voisi vakuuttaa muut EU-maat siitä, että Britannia haluaa edelleen osallistua EU:n rakentamiseen, hänen kannattaisi myös reivata EU-politiikkaansa selvästi nykyistä rakentavampaan suuntaan. Tämä lisäisi Britannian EU:n uudistamiseen liittyvien tavoit­-
teiden uskottavuutta. Samalla Came­ron pystyisi paremmin torju­maan­ kritiikin, jonka mukaan Britannia haluaa vain poimia rusinat pullasta.

Britannia on ollut keskeisesti mukana Euroopan unionin kehittämisessä ja uudistamisessa. Maa on ollut avainasemassa niin sisämarkkinoiden luomisessa, unionin itälaaje­nemisen edistämisessä kuin EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikan rakentamisessa. Lisäksi Britannia on merkittävästi kasvattanut EU:n uskottavuutta globaalina toimijana.

Britannian aikaisemmat ansiot EU:n kehittämisessä sekä maan ta­loudellinen mahti antavat hyvät lähtö­kohdat, joista käsin se voi jälleen ottaa harteilleen kokoaan vastaavan aseman EU:n ytimessä. Se edellyttää, että Britannia saa vakuutettua muut jäsenmaat sitoutumisestaan yhteiseen EU-projektiin ja että maa on valmis kantamaan osansa EU:ta kohtaavien kriisien hoitamisessa.