Länsimainen avunantajayhteisö kohtaa suuria haasteita pyrkiessään avustamaan arabimaiden kansalaisyhteiskuntia arabikevään vallanvaihdosten jälkeisessä tilanteessa. Ensinnäkin avunantajien on varottava tekemästä mitään sellaista, joka kärjistäisi eri ryhmien välisiä ristiriitoja.
Toiseksi avunantajien tulisi kannustaa toimivaa ja tasapainoista suhdetta valtiollisten instituutioiden ja kansalaisyhteiskunnan välillä. Ennen arabikevään vallankumouksia monissa arabimaissa elettiin yksinvaltiaiden vallan alla, mutta tällä hetkellä yhtä suuri haaste on joidenkin valtioiden heikkous.
Kolmanneksi avunantajien on löydettävä keinot niiden järjestöjen ja kansanliikkeiden kanssa toimimiseksi, jotka olivat arabikevään kansannousujen eturintamassa. Joidenkin näiden toimijoiden kohdalla yhteistyö voi olla haastavaa, koska liikkeillä ei ole hierarkkista järjestörakennetta, selvää laillista asemaa tai selkeästi määriteltyjä tavoitteita.
Lisäksi avunantajien on oltava liikkeissään varovaisia, sillä toimintaympäristö murroksen jälkeisissä arabimaissa on hyvin herkkä. Jotta avustajat voivat saavuttaa valtiollisten instituutioiden ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden luottamuksen, yhteistyön on perustuttava kansallisiin kehitysstrategioihin ja paikallisiin tarpeisiin.
Ulkomaisten avunantajien mahdollisuus tukea liberaalin ja moniarvoisen kansalaisyhteiskunnan kehitystä on tietenkin rajallinen. Paljon kehitysprojekteja tärkeämpää onkin arabiyhteiskuntien eri ryhmien kyky tehdä yhteistyötä keskenään. Tämän tukemiseksi avunantajien on toimittava kärsivällisesti ja vältettävä sellaisia toimia, jotka kärjistäisivät ristiriitoja. Oikean poliittisen viestin antaminen voi tässä suhteessa olla aivan yhtä tärkeää kuin hyvin suunniteltujen projektien toteuttaminen.