yhteenveto
Algerian panttivankikriisi tammikuussa 2013 oli paraatiesimerkki sen tyyppisestä terrorismista, joka eurooppalaisia nykyisin uhkaa: isku tapahtui EU:n naapurustossa, kohteena oli ylikansallinen energiantuotantolaitos, iskulla oli sekä poliittisia että taloudellisia motiiveja, ja vaikka iskun tekijöiden taustalla oli globaali ideologia, motiivit olivat ensisijaisesti paikallisia.
EU ei ottanut panttivankikriisin aikana kantaa tapahtumiin eikä käynnistänyt minkäänlaista kriisitoimintaa. Ranska ja Britannia sen sijaan olivat aktiivisia, ja niiden kansalaisia oli panttivankeina.
Terrorismi on nimetty Euroopan turvallisuusstrategiassa yhdeksi Euroopan merkittävimmistä uhkista. Turvallisuusstrategian tavoitteena on vastata turvallisuusuhkiin myös EU:n rajojen ulkopuolella. Terrorismia pyritään torjumaan useiden instituutioiden ja keinojen avulla. Ongelmana on kuitenkin monimutkainen ja byrokraattinen järjestelmä, joka edellyttää paljon koordinaatiota.
Lissabonin sopimuksen yhteisvastuulausekkeen perusteella muut EU-maat voisivat tarjota apuaan niille jäsenmaille, joilla ei ole itse kykyä reagoida kriisitilanteisiin. Toistaiseksi lausumaa ei ole kokeiltu käytännössä, mutta periaatteessa niin voitaisiin tehdä esimerkiksi tilanteessa, jossa ulkomailla paljastuu suunnitelma iskeä EU-maiden sisällä, niiden lainsäädännöllisillä alueilla tai kansainvälisillä merialueilla tai ilmatiloissa. Myös integraation syventäminen poliisivoimien ja tiedustelupalvelujen osalta helpottaisi yhteistä reagointia Algerian panttivankitapauksen kaltaisissa tilanteissa.
Paras keino terrorismin ehkäisemiseksi Euroopan naapurustossa on hyvien suhteiden rakentaminen. Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maihin on kiinnitettävä erityistä huomiota viime vuosien poliittisten muutosten sekä aseellisten konfliktien vuoksi.