yhteenveto

Maailmassa on viime vuoden lopusta lähtien etsitty – ajoittain raivoisasti – sopivia tapoja vastata koronaviruspandemiaan (Covid-19). Tässä Working Paper -julkaisussa tarkastellaan koronan poliittista merkitystä. Viruksen leviäminen haastaa kansallisvaltiot, kotimaiset ja kansainväliset terveysviranomaiset sekä ennen kaikkea koko verkottuneen maailmanjärjestyksen. Analyysin alussa esitetään, että tarttuvia tauteja tulisi ajatella monitahoisina ja rajattomina ilmiöinä, jotka eivät ole pelkistettävissä ainoastaan biologian ja epidemiologian kysymyksiksi. Erityisesti poliittiset ja yhteiskunnalliset reaktiot, esimerkiksi paniikki ja syytökset, ovat yleisiä toimintatapoja, joissa näkyy selvä historiallinen malli. Tehokkaan terveyshallinnon takia näitä yhteiskunnan reaktioita ei kuuluisi pitää taudin ulkopuolisina näkökulmina. Tässä julkaisussa korostetaan myös, että vakavan tarttuvan taudin levitessä, ”uhka” ulkoistetaan usein kulttuurisesti merkittäväksi, ”vieraaksi” ja itsenäiseksi kokonaisuudeksi. Pandemioista on tapana tehdä alueeseen, kansallisuuteen, etnisyyteen tai rasismiin liittyviä kysymyksiä. Näin on käynyt myös koronaviruksen tapauksessa.

Mika Aaltola
Johtaja; päätoimittaja, Ulkopolitiikka-lehti