yhteenveto
Suomen toiminnalle YK:ssa on luonteenomaista jatkuvuus ja johdonmukaisuus. Pienelle valtiolle on ollut luontevaa korostaa kansainvälisen oikeuden ja YK:n peruskirjan merkitystä. Toisaalta eräät Suomen toiminnan painotukset, kuten panostus rauhanturvatoimintaan ja aseistariisuntaan, ovat olleet nimenomaisia poliittisia valintoja.
Jatkuvuus ei ole kuitenkaan merkinnyt sitä, ettei Suomi olisi reagoinut maailman tapahtumiin ja tilanteisiin. Jo 1960-luvun alussa Suomi omaksui aiempaa aktiivisemman roolin YK:ssa. Suomen kaltaisten pienten valtioiden on helpompaa olla aktiivisia silloin, kun maailmanpoliittinen tilanne ei ole erityisen jännittynyt. Tässä suhteessa Suomen mahdollisuudet aktiiviseen YK-politiikkaan ovat parantuneet kylmän sodan päättymisen myötä sekä Suomen liityttyä Euroopan unionin jäseneksi.
Vaikka Suomi ei saanut tavoittelemaansa paikkaa YK:n turvallisuusneuvostossa, se jatkaa omalla linjallaan ja pyrkii palvelemaan kansainvälistä yhteisöä nostamalla esiin konkreettisia, toteuttamiskelpoisia ja käytännöllisiä ehdotuksia.