JAPANIN HALLINTOREFORMI VOI MERKITÄ AURINGON NOUSUA ILMASTOPOLITIIKALLE
Suomenkielinen tiivistelmä Ulkopoliittisen instituutin Briefing Paperista 45
Japanin demokraattisen puolueen voitto elokuun 2009 parlamenttivaaleissa paljasti japanilaisten tyytymättömyyden erityisesti liberaalidemokraattien talouspolitiikkaa kohtaan. Demokraattinen puolue on 11-vuotias ja se lähtee nyt uudistamaan Japanin poliittisia toimintatapoja liki kuusi vuosikymmentä kestäneen liberaalidemokraattisen valtakauden jälkeen. Merkittävin uudistus, jota puolue on lähtenyt toteuttamaan on uusi hallintotapa, joka vähentäisi virkamiesten roolia ja vahvistaisi parlamentin ja hallituksen asemaa.
Japanin demokraattista puoluetta ei voida enää pitää kokemattomana liberaalidemokraattien jäljittelijänä. Lyhyessä ajassa vaalien jälkeen se on ottanut merkittäviä askeleita määritellessään uudelleen pääministerin, hallituksen, parlamentin ja valtion virkakoneiston rooleja sekä niiden keskinäisiä suhteita. Näin ollen enää ei voida kyseenalaistaa puolueen sitoutumista vaaliohjelmassa luvattuihin hallinnollisiin uudistuksiin.
Vahvistaakseen asemiaan väestön keskuudessa ja hankkiakseen tukea strategisille tavoitteilleen, uuden hallinnon täytyy saavuttaa taktisia voittoja politiikan tärkeimmillä osa-alueilla. Koska ilmastonmuutos on tärkeä asiakysymys niin kotimaassa kuin ulkomaillakin, uuden hallinnon on tarkoituksenmukaista hyödyntää sitä koskevat kotimaiset jännitteet. Näin se voi edistää omaa agendaansa ja samalla erottua yhä selvemmin liberaalidemokraateista. Uuden pääministerin Yukio Hatoyaman hallitus onkin pukenut ilmastonmuutospolitiikan sanoiksi, joihin edellisen hallinnon aikana vain viitattiin.
On selvää, että demokraattisen puolueen uudistukset ja tuore ilmastonmuutosajattelu tarjoavat sille merkittävän mahdollisuuden vahvistaa asemiaan tällä vahvasti kiistanalaisella politiikan osa-alueella. Puolue on ottanut ilmastopolitiikassa periaatteellisen kannan ja tulee todennäköisesti panemaan poliittisen painoarvonsa sen taakse jatkossakin. Puolue on tehnyt rohkeita kansainvälisiä sitoumuksia, jotka kertovat vahvasta osallistumisesta Kööpenhaminan neuvotteluihin uudesta ilmastosopimusjärjestelmästä.
Seuraavaksi tarkkailijoiden kannattaisi kiinnittää huomiota puolueen valmistelemaan suunnitelmaan siitä, kuinka Japani saavuttaa hallituksen asettamat ilmastotavoitteet. Koska Japanikaan ei saa mitään asiassa aikaan yksin, on myös syytä seurata sitä minkälaisia sitoumuksia muut maat tekevät lähestyvissä Kööpenhaminan neuvotteluissa.