yhteenveto

Uuden johdon kaudella kiinalaisille luvataan monenlaista hyvää ja kaunista. Mutta onko se, mikä on hyväksi Kiinalle, hyväksi myös muulle maailmalle? Kiinan on vaikea vakuuttaa muut maat tästä, jos uhrimentaliteetin sävyttämä retoriikka johtaa ylilyönteihin esimerkiksi saarikiistassa Japanin kanssa.

Kiinalaisen kalenterin mukainen käärmeen vuosi alkoi 10. helmikuuta. Uudenvuoden lomakauden päätyttyä kommunistipuolueen uusi, marraskuisessa 18. puoluekokouksessa valittu johtajisto pääsee tositoimiin.

Vallanvaihdon jälkeen kiinalaisessa lehdistössä on ollut toistuvasti kirjoituksia, joiden teemana on ”Kiinan unelmat” (Zhongguo meng). Niiden mukaan uuden puoluejohdon kaudella on odotettavissa aina vain suurempaa edistystä. Koko 1980-luvulta jatkuneen uudistus- ja avoimuuspolitiikan tavoitteena on ollut ”kohtalaisen hyvinvoivan yhteiskunnan” rakentaminen, mutta nyt puolue julistaa Kiinan siirtyneen tämän hankkeen loppusuoralle.

Unelmien toteutumisen luvataan hyödyttävän paitsi kiinalaisia, myös Kiinan yhteistyökumppaneita. Kansan päivälehden ulkomaanpainoksessa tammikuun alussa julkaistun kolumnin mukaan 18. puolue­kokouksen jälkeisen Kiinan esiinmarssia kelpaa odottaa, ja sijoittaminen Kiinan tulevaisuuteen on viisas valinta.

”Kiinan unelmissa” on jotakin uutta ja jotakin vanhaa. Uutta niissä on se, että kysymyksessä on vastavalitun puoluejohtajan Xi Jinpingin iskulause, jolla hän pyrkii erottautumaan edeltäjistään. Pohjimmiltaan unelmat ovat kuitenkin vanhaa perua. Kiinassa tulevaisuuden mallit on aina löydetty historiasta, ja ”kohtalaisen hyvinvoivalla yhteiskunnallakin” tarkoitettiin alun perin muinaistarujen kulta-aikaa. Keisarikauden jälkeisenä aikana Kiinassa on lakkaamatta unelmoitu paluusta vaurauteen ja rauhaan sekä pääsystä pois vieraiden valtojen ikeen alta – eräänlaisesta kansallisesta uudestisyntymisestä.

Puolueen johtoon noustuaan Xi vierailikin ensi töikseen kansallismuseon näyttelyssä, joka juhlistaa Kiinan kansallisen heräämisen pitkää taivalta. Xin mukaan Kiinan uudestisyntyminen on nyt lähempänä kuin koskaan, ja Kiinalla on myös enemmän itseluottamusta sekä kykyä päästä tavoitteisiinsa kuin milloinkaan aiemmin. Xi lainasi klassista runoa, jossa sanotaan (Pertti Niemisen suomennoksena): ”Aika on käsillä: ankara tuuli murtaa aallot – minä nostan pilvipurjeen ja suuntaan aaltojen yli!”

Ankaraa tuulta olisi kaivattukin­ jo viime kuussa, kun Pekingin ennätyksellisen pahat savusumut himmensivät tulevaisuudennäkymiä. Kiinan rauhanomaisen nousun käsitteen luonut Zheng Bijian on sanonut, että Kiinan unelmissa on kysymys Kiinan ongelmien ratkaisemisesta. Koko maailman kannalta­ pikaisinta ratkaisua kaipaisivat Kiinan ympäristöongelmat. Toisen kahdeksankymppisen mielipidevaikuttajan, ympäristönsuojeluviraston entisen johtajan, Qu Gepingin, mukaan ympäristöongelmia pahentaa poliittinen järjestelmä: ympäristön saastumiseen ei kyetä puuttumaan, koska oikeusvaltion periaatteet eivät toteudu Kiinassa.

Poliittista uudistusta odottavien aika käynee kuitenkin pitkäksi. Xi Jinpingiltä tai keneltäkään muulta puoluehierarkian korkeimmille askelmille päässeeltä ei kannata odottaa uudistuksia, jotka saattaisivat vaarantaa vallitsevan järjestyksen. Esimerkiksi tuomiovallan erottaminen puoluevallasta merkitsisi valta­eliitille lopun alkua.

Toisaalta puolueessa ymmärre­tään, että kansalaisyhteiskunnan­ taholta nousevaa arvostelua ei voi jättää kokonaan huomiotta. Korruption vastaisessa taistelussaan puolue eteneekin aiempaa määrätietoi­semmin.

Täytyy myös muistaa, että Xi ei pidä valtaa yksin käsissään. Ensimmäisessä puheessaan uudelle politbyroolle Xi muistutti, että Kiinan saavutukset pohjautuvat yhtä lailla Maon aikaan kuin sitä seuranneeseen uudistus- ja avautumispolitiikkaan. Tämä oli selvästi tarkoitettu rauhoittamaan vanhoillista laitaa edustavia puoluetovereita, joilla on enemmistöasema politbyroon pysyvässä komiteassa. He tosin joutunevat korkean ikänsä vuoksi jättämään paikkansa seuraavassa puoluekokouk­sessa vuonna 2017. Silloin Xi saattaa saada vapaammat kädet toteuttaa omia unelmiaan. Minne hän suuntaa pilvipurjeensa?

Kukaan ei ole määrittänyt, mitä­ kansallinen uudestisyntyminen edellyttää tai milloin sen voi katsoa tapahtuneen. Pitkällä aikavälillä merkittävin ratkaisematon kysymys on Taiwanin asema. Niin kauan kuin Taiwan on de facto erillinen valtio, kommunistinen puolue ei voi sanoa palauttaneensa Kiinan valtioaluetta niille rajoille, jotka sillä oli ennen ulko­valtojen aiheuttamia nöyryytyksiä. Keskipitkällä aikavälillä tavoitteena on kohtalaisen hyvinvoivan yhteiskunnan valmistuminen, minkä tulisi tapahtua vuonna 2021 vietettäviin puolueen satavuotispäiviin mennessä.

Entä mitä tulee tapahtua lähivuosina? Halusiko Xi merellisellä runolainauksellaan viitata siihen, että Kiinan lähiajan ambitiot liittyvät maan aseman vakiinnuttamiseen Etelä-Kiinan meren suurimpana laivastomahtina? Unelmoiko joku Kiinan nykyjohdosta, että Japani saattaisi – sopivasti suostuteltuna – lyhentää toisen maailmansodan aikaista syyllisyysvelkaansa luovuttamalla Senkakusaaret Kiinalle?

On odotettavissa, että käärmeen vuonna Kiinan ulkopoliittiset lausunnot huokuvat entistäkin suurempaa itsevarmuutta. Muutoin ristiriita sisäiseen kulutukseen tarkoitetun unelma-retoriikan kanssa kasvaisi liian silmiinpistäväksi.

Muun maailman kannalta haasteellista on se, että vaikka Kiina esiintyy itsevarmana, se ei pohjim­miltaan ole sitä. Tarve kansalliselle uudestisyntymiselle syntyy alemmuus­kompleksin sävyttämästä uhrimentaliteetista. Epävarmuuden kompensointi johtaa helposti ylilyönteihin.

Kiinan viimeaikainen uhittelu lähimerillään saattaa olla kansallismielisyydellä ratsastavaa sisäpolitiikkaa, mutta nokitteluilla on usein taipumus päättyä traagisesti. Kiinan unelmissa saattaa olla nousu maailman­vallaksi, mutta välirikko lähinaapurin kanssa olisi kaikkea muuta kuin omiaan vakuuttamaan, että se mikä on hyväksi Kiinalle, on hyväksi myös muille. Puoluejohdon seuraavaksi iskulauseeksi kannattaisi valita ”jäitä hattuun”, jotta käärmeen vuosi ei tee Kiinan unelmista maailman painajaista.