yhteenveto
Kansalaisten tyytymättömyys ei näkynyt Venäjän aluevaaleissa tänä syksynä. Kremliä kannattelee yhä räikeämpi vilppi ja kansalaisten poliittinen apatia.
Venäjällä 11.–13. syyskuuta pidetyt aluevaalit olivat viimeiset ennen ensi vuoden duumanvaaleja. Vaikka kansalaisten ja hallinnon kiinnostus aluevaaleihin on ollut perinteisesti vähäisempää kuin valtakunnallisiin duumanvaaleihin, kahden viime vuoden aikana aluevaaleissa protestiäänestäminen on lisääntynyt ja Kremlin kontrolli oppositiosta kiristynyt.
Tämän vuoden vaaleja varjostivat niin ikään kansalaisten kasvanut tyytymättömyys, jota hallinnon hapuileva koronakriisin hoito tuskin oli lievittänyt. Heinäkuussa 2020 järjestetty perustuslakiäänestys ei nostanut presidentti Vladimir Putinin kannatusta, vaikka virallisesti 77,92 prosenttia äänesti lakimuutoksen puolesta. Tulos syntyi ennen näkemättömällä väärentämisellä, joka ei antanut Kremlille luotettavaa tietoa hallinnon todellisesta kannatuksesta.
Sen sijaan vuoden 2018 aluevaaleissa protestiäänillä Habarovskin kuvernööriksi nousseen Sergei Furgalin erottaminen heinäkuussa, ja sitä seuranneet laajat protestit antoivat viitteitä kuplivasta tyytymättömyydestä keskushallintoon. Kansannousu Valko-Venäjällä elokuun alussa muistutti Kremliä puolestaan siitä, mitä seurauksia vaaliväärentämisellä on pidempiaikaiseen tyytymättömyyteen. Aleksei Navalnyin murhayrityksestä seurannut kansainvälinen skandaali oli myös omiaan lisäämään riskejä hallinnolle ei-toivotuista vaalituloksista.
Riskit eivät kuitenkaan realisoituneet tämänvuotisissa aluevaaleissa. Erityisesti Kremlin ehdokkaiden voitto kaikissa 18 kuvernöörinvaalissa on merkittävää. On selvää, että Kremlin ehdokkaiden tappio neljässä kuvernöörinvaalissa vuonna 2018 sai hallinnon manipuloimaan vaaleja niin, että valtapuolueen ehdokkaiden voitto tapahtui tällä kertaa jo ensimmäisellä kierroksella.
Perustuslakiäänestyksessä aloitettu useamman päivän äänestysaika oli nyt käytössä kolmipäiväisenä. Useamman päivän äänestysaika ja lisääntyneet äänestyspaikat, joihin lukeutuvat myös autojen takakontit ja puistojen penkit, tekevät riippumattoman vaalitarkkailun työlääksi. Riippumattomia vaalitarkkailijoita myös poistettiin äänestyspaikoilta aiempaa enemmän uhkaamalla ja jopa väkivalloin.
Vaalitarkkailujärjestö Golos rekisteröi yli 1750 ilmoitusta vaalirikkeistä äänestyksen loputtua eri puolilta Venäjää. Kuvatodisteet äänestyspaikoilta osoittivat oikeiksi pelot siitä, mitä useamman päivän äänestäminen tarkoittaa vaalien rehellisyydelle: uudelleen liimattuja, rikkonaisia sinettejä äänestyslippaissa. Ensimmäistä kertaa Venäjän keskusvaalilautakunta vaikeutti myös vaaleja koskevaa tilastointia estämällä tilastojen automaattisen kopioinnin sivustoltaan.
Huomionarvoista on myös Kremlin myötävaikutuksella syntyneiden puolueiden esiinmarssi. Kolme puoluetta – nationalistis-vasemmistolainen Totuuden puolesta, ekologisuutta korostava Vihreä vaihtoehto ja yrittäjämyönteinen Uudet ihmiset – saivat ehdokkaitaan läpi. Yksikin läpipääsy takaa puolueelle oikeuden ehdokasasetteluun vuoden 2021 duumanvaaleissa ilman allekirjoituksia. Kun huomioidaan aidon opposition vaikeudet saada puolueitaan rekisteröidyksi tai allekirjoituksiaan hyväksytyiksi ehdokasasettelussa, Kremlin suunnitelma uusien puolueiden osalta vaikuttaa ilmeiseltä. Seuraavissa duumanvaaleissa on todennäköisesti tarjolla kolme uutta valtapuolueen ”spoileria” keräämässä mahdollisia protestiääniä niin neuvostoimperiumia nostalgisoivilta kuin ympäristöliikettä tai yrittäjien huolia sympatisoivilta kansalaisilta.
Opposition kolme merkittävintä saavutusta tapahtui Tambovissa, Tomskissa ja Novosibirskissa. Valtapuolue Yhtenäinen Venäjä menetti kaupungeissa aiemman enemmistönsä. Tomskin kaupunkivaltuustossa puolueella oli 25 paikkaa 27:stä, kun nyt paikkamäärä putosi kahdeksaan. Tambovissa sillä oli kaikki 18 paikkaa, nyt jäljelle jäi vain yksi.
Venäjän kolmanneksi suurimmassa kaupungissa Novosibirskissa Yhtenäinen Venäjä säilyi suurimpana puolueena, mutta menetti aiemman enemmistöasemansa. Novosibirskissa ja Tomskissa pääsivät läpi muun muassa Aleksei Navalnyin verkoston paikalliset johtohahmot Sergey Boyko ja Kseniya Fadeeva. Erityisesti Novosibirskissa Boykon johtaman Novosibirsk 2020 oppositiokoalition menestys Yhtenäisen Venäjän ja kommunistisen puolueen paikallista liittoumaa vastaan näyttäytyy aidon poliittisen vaihtoehdon menestyksenä protestiäänestämisen sijaan.
Navalnyin tukijoiden menestys juuri Novosibirskissa ja Tomskissa on tuskin sattumaa. Molemmissa kaupungeissa Navalnyin verkosto on toiminut aktiivisesti jo pitkään, ja juuri näissä kaupungeissa Navalnyi vieraili ennen myrkytystään. Menestys osoittaa, että oppositio tarvitsee menestyäkseen organisaatiota, joka on puolestaan pitkälti riippuvainen kyvykkäistä johtajista. Siksi keskeisen johtajan poistaminen voi olla loogista autoritäärisille vallanpitäjille, jos he kokevat asemansa syystä tai toisesta uhatuksi.
Viimeisen parin vuoden aikana Venäjän kansalaisyhteiskunta on osoittanut uudenlaisen aktivoitumisen merkkejä. Tulevissa duumanvaaleissa opposition haasteena on yhä röyhkeämmäksi muuttuneen vaalivilpin ohella myös kansalaisten silmiinpistävä passiivisuus.
Kansalaisten apatia antaa hallinnolle selkeän signaalin vilpin toimivuudesta myös jatkossa, ja vaalit menettävät entisestään merkitystään poliittisten muutosten kanavana. On vielä liian aikaista odottaa Venäjän vaaleilta lähtölaukausta laajemmille muutoksille Valko-Venäjän tapaan. Toisaalta panokset ensi vuoden duumanvaaleissa ovat kovemmat. Niin todennäköisesti ovat myös kansalaisten reaktiot hallinnon yhä julkeampaa vääristelyä kohtaan.
