Yhdysvallat ja Naton muut jäsenmaat keskittyvät uuden suurvaltakilpailun aikana jälleen puolustuksen ja pelotteen merellisiin ulottuvuuksiin Pohjois-Atlantilla ja Pohjois-Euroopassa.

Atlantin huoltoyhteyksiin kohdistuvat uhkat ovat kasvaneet, koska Venäjä on ottanut käyttöön uusia, meren pinnalla ja pinnan alla käytettäviä järjestelmiä ja koska maa käyttäytyy yhä uhmakkaammin. Transatlanttiset huoltoyhteydet ovat oleellinen osa Naton toimintaa ja elintärkeitä amerikkalaisille täydennysjoukoille, jos Eurooppaan lähetetyt joukot joutuisivat kriisitilanteeseen. Venäjän operaatiot luovat uusia riskejä myös Yhdysvaltain, Britannian ja Ranskan strategisen pelotteen muodostavien joukkojen operaatioille.

Yhdysvallat ja Nato ovat vastanneet tilanteeseen lisäämällä merioperaatioidensa tempoa, laajentamalla merisotaharjoituksia ja lisäämällä etukäteisvarastointia alueella. Lisäksi Yhdysvaltain toinen laivasto ja Naton JFC-esikunta (Joint Forces Command) Virginian Norfolkissa on perustettu uudelleen. Kummankin tehtävänä on puolustaa Pohjois-Atlanttia.

Nämä kehityskulut tulee nyt integroida osaksi Naton ja sen jäsenmaiden puolustussuunnitelmia Pohjois-Euroopassa ja arktisella alueella. Lisäksi niitä täytyy testata käytännön harjoituksilla ja koulutuksella. Integraatiota voitaneen parantaa Pohjoismaiden ja Baltian alueen yhteistyöllä sekä Suomen ja Ruotsin kahdenvälisellä ja kolmenvälisellä yhteistyöllä Yhdysvaltain kanssa.

Stephen J. Flanagan
Stephen J. Flanagan
Senior Political Scientist, RAND Corporation