Espanjan puoluekenttä käy läpi murrosvaihetta. Perinteisten valtapuolueiden, työväenpuolue PSOE:n ja maata tällä hetkellä hallitsevan konservatiivipuolue PP:n rinnalle on noussut kaksi uutta haastajaa, keskustalainen Ciudadanos ja vasemmistolainen Podemos.
On epätodennäköistä, että mikään puolue saisi yksin ehdotonta enemmistöä joulukuussa järjestettävissä parlamenttivaaleissa. Näin ollen joko Ciudadanos tai Podemos nousee vaa’ankieliasemaan ja pääsee vaikuttamaan tulevan hallituksen politiikkaan. Espanjalaispoliitikot joutuvat totuttelemaan kompromissien tekoon ja koalitiohallitukseen.
Parhaassa tapauksessa uudet puolueet pakottavat vanhat, sulkeutuneet ja elitistiset puolueet omaksumaan demokraattisempia ja avoimempia toimintatapoja. Lyhyellä aikavälillä ei silti ole todennäköistä, että Espanjan poliittiseen järjestelmään tai maan perustuslakiin tehtäisiin suuria muutoksia.
Espanjan politiikan näkymistä voi esittää myös pessimistisemmän arvion: politiikan pelikentälle osallistuu aiempaa useampia pelaajia, jotka eivät tiedä eivätkä piittaa muiden pelaajien aikeista. Mikäli puolueet eivät pysty sopimaan uuden hallituksen muodostamisesta, Espanjalla voi olla edessään poliittinen umpisolmu ja mahdollisesti uusintavaalit.
Yksi Espanjan parlamenttivaalien suurimmista teemoista on Katalonian asema. Itsenäisyysmieliset puolueet saivat syyskuussa pidetyissä Katalonian parlamenttivaaleissa hieman alle puolet annetuista äänistä, mutta vaalitavan vuoksi ne saivat niukan enemmistön edustajanpaikoista. Itsenäisyyshankkeen ajaminen siis jatkuu, mutta se on poliittisesti hataralla pohjalla. Espanjan tuleva hallitus saa joka tapauksessa eteensä vakavan haasteen: miten pitää valtio yhtenäisenä?