yhteenveto

Viisumivapaus on tulossa ajankohtaisemmaksi aiheeksi Venäjän ja EU:n keskustelulistalla, sillä aihe on erittäin tärkeä ja koskettaa miljoonia ihmisiä kummallakin puolella rajaa. Viisumipakko kuvastaa Venäjän ja EU:n välisten suhteiden luonnetta ja todistaa, ettei todellisesta strategisesta kumppanuudesta pystytä puhumaan. Huippupoliitikot ymmärtävät tämän ja siksi viisumivapaus on asetettu tulevaisuuden tavoitteeksi.

Vaikka viisumivapaus on määritelty pitkän ajan tavoitteeksi, tavoitteen saavuttamiseksi on tehty hyvin vähän. EU:n puolella vallitsee se käsitys, että viisumijärjestelmä voi turvata alueen suvereniteetin ja turvallisuuden. Tämä saattaa johtua siitä, että EU:ssa tunnetaan epäluuloa venäläistä lainvalvontaa ja asiakirjojen aitoutta kohtaan sekä pelätään mahdollista laitonta maahanmuuttoa. Jotkut näistä huolista ovat aiheellisia ja niillä oikeutetaan viisumijärjestelmän olemassaolo. Lisää uutta tutkimusta tarvittaisiin tarkastelemaan sitä, miten vakavia ongelmat todellisuudessa ovat.

Nykyisen viisumijärjestelmän toimivuus on syytä myöntää, sillä se mahdollistaa miljoonien ihmisten vuosittaisen matkustamisen. Järjestelmän tulevaisuus saattaa silti olla vaakalaudalla, sillä se on kapasiteetiltaan riittämätön ja jäämässä kehityksestä jälkeen. Myös sen tehokkuus voidaan kyseenalaistaa. Viisumiosastot työskentelevät jatkuvan paineen alla, ”viisumishoppailu” yleistyy ja matkatoimistoille maksettavat lisämaksut viisumeista jättävät hakijoille pahan jälkimaun koko prosessista. Kun Venäjän talous on kiinnittynyt aiempaa tiukemmin Eurooppaan, matkustajien määrä lisääntyy tulevaisuudessa ja ennemmin tai myöhemmin nykyisin vielä joustava viisumijärjestelmä muuttuu kankeaksi.

Ongelmien kasvaessa on tärkeää jatkuvasti korjata nykyisen järjestelmän epäkohtia. Tämä ei kuitenkaan saisi jättää varjoonsa sitä kehitystyötä, jota lopullinen viisumivapauspäämäärä vaatii. Vaikka viisumivapaus ei lyhyellä aikavälillä ole mahdollista, on erityisen tärkeää, että siihen silti suhtaudutaan vakavasti ja aitona tavoitteena sekä EU:ssa että Venäjällä. Ongelmien kanssa työskenteleminen ja poliittisista ja laillisista kriteereistä sopiminen ovat avainasioita prosessissa, joka pyrkii pääsemään retoriikan ylitse ja ratkaisemaan todelliset ongelmat.