yhteenveto

Viron ja Suomen EU-linjaukset ovat viime vuosina kehittyneet päinvastaisiin suuntiin. Samalla kun Suomessa on nostanut päätään EU-kriittisyys, Virosta on tullut yhä vahvempi Euroopan integraation syventämisen kannattaja.

Kun Viro liittyi Euroopan unioniin vuonna 2004, se oli kymmenen uuden jäsenmaan joukossa yksi­ euro­skeptisimmistä. EU-jäsenyys oli monelle virolaisille välttämätön paha, joka sinetöi kauan tavoitel­lun ”paluun länteen”, mutta toi mukanaan kansallisen suvereenisuuden heikkenemisen ja direktiivien tulvan. Viro oli eurooppalaisittain ääriliberaali ja yltiöatlantistinen maa, joka oli Ison-Britannian hengenheimolainen sekä talous- että turvallisuus­poliittisten linjausten osalta.

Tätä taustaa vasten Viron tuore päätös lähteä mukaan valmistelemaan EU:n rahoitusmarkkinaveroa on hämmästyttävä. Ratkaisu on kuitenkin looginen jatkumo Viron EU-politiikan vähittäiselle muutokselle.

Vuoden 2004 jälkeen Viro on liittynyt Schengen-alueeseen ja euroalueeseen, selvinnyt erittäin vaikeasta lamasta ja ansainnut EU:ssa vastuullisen ja käytännöllisen jäsenmaan maineen. Se on vähitellen liikkunut kohti nykyistä EU-linjaansa, joka kuulostaa perin lipposlaiselta: Viro pyrkii olemaan EU:n ytimessä, yhteistyön syventämisen eturintamassa, rakentamassa vahvaa ja yhtenäistä Eurooppaa. Liittovaltiokehitys nähdään Virossa yhä enemmän välttämättömänä ehtona EU:n säilymiselle.

Viron EU-myönteisyyden taustalla on isoja muutoksia alueellisessa ja globaalissa ympäristössä. EU:sta on tullut entistä merkittävämpi tekijä Viron kansalliselle turvallisuudelle sitä mukaa, kun Yhdysvaltain kiinnostus Eurooppaan on vähentynyt ja samalla Venäjän ärhentely naapureitaan kohtaan on kiihtynyt. Toki Yhdysvallat on yhä Viron tärkein turvallisuuspoliittinen liittolainen eikä EU voi korvata Naton tarjoamia sotilaallisia turvatakuita, mutta jäsenyys tiiviissä EU:ssa lisää turvallisuutta monin tavoin.

EU:n poliittinen solidaarisuus ja tuki on osoittautunut Virolle arvokkaaksi kriisitilanteissa esimerkiksi keväällä 2007, kun Venäjä ryhtyi painostamaan Viroa voimakkaasti Tallinnan pronssisoturipatsaan siirtämisen vuoksi, tai viime vuonna, kun seitsemän virolaispyöräilijää joutui terroristiryhmän panttivangeiksi Libanonissa.

EU-jäsenyys on myös osoittautunut Virolle taloudellisesti kannattavaksi. Eurokriisistä huolimatta Viro ei kadu liittymistään euroon vuona 2011 ja katsoo pystyvänsä selviämään kriisistä paremmin kuin Latvia ja Liettua, jotka eivät kuulu euroon (mutta ovat edelleen halukkaat liittymään). Viroa rikkaampien Etelä-Euroopan maiden tukeminen kismittää, mutta se on euron ­koossapysymisen hinta, ja osoitta­malla solidaarisuutta muita EU-maita kohtaan Viro odottaa saavansa itse tukea tarpeen tullen. Lisäksi pääministeri Andrus Ansip on huomauttanut, että Viron maksuosuus Euroopan rahoitusvakausvälineeseen ja Euroopan vakausmekanismiin on yli viisi kertaa pienempi kuin Viron toistaiseksi saamat EU-tuet.

Pyrkiminen EU:n ytimeen ei suinkaan tarkoita sitä, että Viro suhtautuisi EU:hun kritiikittömästi. Päinvastoin, se näkee EU-järjestelmässä paljon korjattavaa muun muassa demokraattisen legitimiteetin ja taloudellisen kilpailu­kyvyn osalta. Julkisessa keskustelussa on ilmaistu huolta vallan siirtymisestä Brysseliin, mutta vielä enemmän huolta on herättänyt mahdollisuus euron ja sitä myötä koko EU:n hajoamisesta.

Vuosien 2008–2009 syvästä taantumasta selviytyminen ja tiukka talouskuri ovat antaneet Viron kannoille painoarvoa eurooppalaisessa keskustelussa. Viro on oppinut vaikuttamaan EU:n päätöksentekoon ja hyödyntämään omia vahvuuksiaan. Rahoitusmarkkinaveron valmisteluun osallistuminen on osin tätä vaikuttamisen taitoa soveltava taktinen askel: rakentava asenne tässä EU:n johtokaksikolle Saksalle ja Ranskalle tärkeässä asiassa saattaa vahvistaa Viron asemia muun muassa juuri käynnissä olevissa budjettineuvotteluissa. Viron hallitus on perustellut kantaansa rahoitusmarkkinaveroon nimenomaan sillä, että osallistumi­nen integraation syventämisen eturintamaan antaa parhaat edellytykset kansallisten etujen puolustamiselle. Samalla se on todennut, että päätös veron käyttöönotosta voidaan tehdä vasta silloin, kun veron tarkka sisältö on selvillä.

Ennen kaikkea Viron päätös osallistua rahoitusmarkkinaveron valmisteluun on nähtävä osana kauas­katseisempaa EU-linjaa ja visiota Viron paikasta Euroopassa. Suomen esimerkki on omalta osaltaan vaikuttanut Viron EU-linjan kehitykseen. Parin viime vuoden aikana ollaan ensimmäistä kertaa tultu tilanteeseen, jossa EU-keskustelun sävy on Suomessa selvästi kriittisempi kuin Virossa. Suomen hyvinvointi ja turvallisuus lienevät kuitenkin yhtä lailla EU:sta riippuvaisia kuin Viron.