Arctic Sea, laiva tuuliajolla

Arctic Sea-aluksen mysteeri saa yhä kummallisempia piirteitä. Alus tunnetusti kaapattiin 24.7.2009 Gotlannin ja Öölannin välisellä merialueella. Oltuaan telakalla Kaliningradissa Arctic Sea oli matkalla Pietarsaaressa laivatussa puulastissa sen tavanomaiseen päätesatamaan Bejaiaan Algeriassa. Kaappaajat olivat venäläisperäisiä henkilöitä, joilla osalla oli rikollistausta. Kyse ei kuitenkaan voinut olla tavanomaisesta, Somalian rannikolta tutusta voittoa tavoittelevasta merirosvouksesta.

Tähän kaappaukseen liittyy niin paljon väärää informaatiota, salailua ja spekulaatiota, että totuuden jäljille on miltei mahdoton päästä. Kansainvälisissä lähteissä kysellään, ketkä todella olivat kaappaajia, vaihdettiinko heitä välillä ja kuinka paljon eri kansalliset ja kansainväliset viranomaiset todella tiesivät asiasta. Joka tapauksessa Arctic Sea vaimensi navigaatiosignaalinsa viimeistään Portugalin rannikolla elokuun alussa.

Tunnettua on se, että Venäjän viranomaiset aloittivat määrätietoisen toiminnan Arctic Sean löytämiseksi. Perään lähetettiin kolme sotalaivaa ja mahdollisesti ydinkäyttöisiä sukellusveneitä. Tämä liittyi epäilemättä laivan arkaluontoiseen lastiin, mikä saattoi sisältää venäläisiä S-300-taktisia torjuntaohjuksia.

Yleisen käsityksen mukaan ohjukset oli tarkoitettu joko Iranille tai Hizbollahille Libanonissa. Ilmeisesti kyseessä oli salakuljetustavara, sillä Iranille virallinen Venäjä olisi voinut toimittaa ohjukset yksinkertaisempaakin reittiä. Tässä herää tietysti kysymys, kuinka tehokkaasti Venäjän asearsenaali on hallituksen valvonnassa vaiko onko entisillä kenraaleilla ja järjestäytyneellä rikollisuudella sormensa edelleen pelissä.

Olen itse arvellut, että Arctic Sean arkaluontoisen lastin lisäksi Venäjä halusi laajamittaisella operaatiollaan testata uutta maan duumassa äskettäin hyväksyttyä lainmuutosta, joka oikeuttaa sen osin kansainvälisen oikeuden vastaisesti käyttämään sotilaallista voimaa ulkomailla sekä omien kansalaisten intressien turvaamiseksi että kolmansien maiden – kuten Abhasian ja Etelä-Ossetian – puolustamiseksi ulkoista hyökkäystä vastaan. Venäjän kansalaisuus halutaan nähdä pyhänä ja loukkaamattomana kaikkialla maailmassa.

Mysteeriä lisää se, että Arctic Sea on edelleen sekä konkreettisesti että poliittisesti tuuliajolla. Kun venäläisten viranomaisten ilmoituksen mukaan laiva löytyi Afrikan länsirannikolta elokuun 17. päivä, niin osa miehistöstä noudettiin kolmella suurella sotilaskuljetuskoneella kotimaahan, osan jäädessä huolehtimaan laivasta. Kun näin järeää kalustoa ei tarvita muutaman merimiehen kuljettamiseen, niin mitä muuta vietiin mukana?


Ongelmaa mutkistaa se, että tiedot laivan viemisestä tarkastettavaksi Novorossijskin satamaan Mustallemerelle eivät välttämättä pidä paikkaansa. On todennäköistä, että Arctic Sea on ollut koko ajan itäisellä Atlantilla, parrulastissa tai ilman. Tuoreen tiedon mukaan laiva on pyrkinyt satamaan Kanarian saarilla, mutta siltä on evätty pääsy. Aluksesta on tullut tavallaan lainsuojaton.

Vaikka Arctic Sean mysteeriä on kadunmiehen mahdoton ratkaista, niin muutama seikka on selvä. Näin monimutkainen ja monitasoiseen salailuun perustuva operaatio ei ole mahdollista ilman valtioiden ja niiden tiedustelupalveluiden osallistumista. Englantilaisten lähteiden mukaan Israelin tiedustelupalvelu, Mossad, paljasti Arctic Sean todellisen ohjuslastin. Vailla merkitystä ei voi olla se, että Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu teki syyskuun 7. päivänä asian tiimoilta alun perin salaisen vierailun Moskovaan.

Kyse on korkean luokan poliittisesta pelistä, joka liittyy Lähi-idän ydinase- ja vähintään sotilaspolitiikkaan. Tässä tapauksessa virallinen Venäjä ei ole välttämättä syypää, vaan olosuhteiden uhri, mikä luo edellytyksen sen ja Israelin tiedustelupalvelujen yhteistyölle. Joka tapauksessa on selvää, että keskeiset hallitukset ja jopa Nato ja EU tietävät kaappauksesta enemmän kuin kukaan meistä. Kysymys on se, kertovatko ne ja saammeko koskaan tietää. Ainakin Arctic Sean miehistön omaisia on uhkauksin kielletty sanomasta mitään.

Suomi on tässä mysteerissä mukana eräänlaisessa sivuroolissa. Julkisten tietojen mukaan Arctic Sean omistaa suomalainen White Sea-yhtiö. Sen osakepääomasta omistaa puolestaan 70 prosenttia Viktor Matvejev, jota monet pitävät bulvaanina. Hän on Suomessa elävä Venäjän kansalainen, jota on ollut vaikea tavoittaa kommentoimaan asiaa.

Kansainvälisen merenkulun epätavallista organisaatiota kuvaa se, että suomalaisyhtiön omistaa puolestaan Maltalle rekisteröity Arctic Sea Ltd., jonka omistuspohjasta ei ole tietoa. Matvejev johtaa lisäksi Solchart-nimistä yhtiötä, joka operoi Arctic Sea-alusta. Hän tuskin on tässä asiassa kaikkein keskeisin toimija. Meitä kaikkia luonnollisesti kiinnostaa venäläisen liiketoiminnan todellisuus Suomessa ja jopa suomalaisyritysten laivaaman puutavaralastin kohtalo.

Julkisten tietojen mukaan Suomen keskusrikospoliisi on tarkasti seurannut Arctic Sea-prosessin kehitystä. Yhdessä vaiheessa se jopa kertoi kaappareiden vaatineen lunnaita aluksesta. Minun silmiini ei ole sattunut vastaavaa tietoa muista lähteistä osaksi ehkä sen vuoksi, että vaatimus oli teeskennelty. Välillä arvailtiin, että krp menee Novorossijskiin tutkimaan laivaa, mutta näin ei tapahtunut. Syynä saattoi yksinkertaisesti olla se, että laiva ei edes koskaan saapunut kyseiseen satamaan.

On selvää, että keskusrikospoliisia sitoo kansainvälinen vaikenemisvelvollisuus, mutta sen olisi perusteltua tulla vaalirahan varjosta hieman ulos ja kertoa muutama tosiseikka Arctic Sean kaappauksesta.