Aasiasta maailman napa?
Turun Sanomat
Nina Jaatinen

Taloustsunami pieksi Yhdysvaltoja ja Eurooppaa melkoisella voimalla, ja moottorit yskivät yhä. Mutta Kiina sen kun mennä porskuttaa Intian lipuessa sen vanavedessä.

Onko tämä alkusoittoa idän ja lännen valtataistolle? Meneekö maailmanjärjestys uusiksi?

Monet kansainväliset talouden ja politiikan tuntijat väittävät globaalin talouskriisin ja sen aiheuttaman korinan Yhdysvalloissa ja Euroopassa olevan merkki siitä, että lännen aika on ohi. Enää ei pohdiskella sitä, vaikuttaako Kiinan ja Intian nousu maailman politiikkaan. Nyt pohditaan sitä, miten vaikutusvallan ja voiman siirtyminen Aasiaan tulee muuttamaan maailmaa.

On ennustettu, että viimeistään 2050 Kiina ja Intia ovat maailman suurimmat taloudet. Yhdysvallat jää kolmanneksi. Tämän ajatuksen siivittämänä monet visioivat jo täyttä päätä uutta maailmanjärjestystä, jossa itä haastaa lännen paitsi taloudessa ja politiikassa myös “länsiaatteissa”, kuten ihmisoikeuksissa, demokratiassa ja vapaissa markkinatalouksissa. Talouden saralla puhutaan jo “Aasian mallista” ja “Pekingin konsensuksesta”.

Norsu ja kung fu panda jyräävät

Kiinassa ja Intiassa asuu kolmasosa maailman väestöstä. Parin viime vuosikymmenen ajan Kiinan talous on kasvanut 9–10 prosentin vuosivauhdilla, Intia kuuden. Asiantuntijoiden mukaan molempien kasvu jatkuu 7–8 prosentin tahdilla vielä vuosikymmeniä. Maiden investoinnit ovat myös lisääntyneet roimasti.

Maat ovat erilaisia, mutta samalla toisiaan täydentäviä. Kiina on maailman hardware, Intia software. Kiina on maailman tavaroiden tehdas, Intia maailman it-keidas.

Maiden huiman kehityksen mahdollistavat muun muassa miljoonat insinöörit ja tiedemiehet, joita maissa valmistuu. Tulevaisuudessa idän insinöörien lukumäärä vain kasvaa, lännen supistuu.

Lisäksi Kiinan vahvuutena on kurinalainen ja halpa työvoima, nuori kulutustalous ja massiivinen markkina-alue omasta takaa. Tuotantokustannusten noustessa se voi siirtää tehtaita sisämaahan, muualle Aasiaan tai Afrikkaan.

Intian lyömätön etu on sen nuori ja energinen väestö, josta riittää työvoimaa vielä pitkään, sekä maan englanninkielisyys. Intian kasvun selkäranka on it- ja ohjelmisto-osaaminen sekä innovaatiot. Sillä on myös vahva palvelusektori, lääketeollisuus ja nopeasti kasvava autoteollisuus.

Näillä näkymin Kiinan ohittaa maailman toiseksi suurimman talouden Japanin jo tänä vuonna ja maailman suurimman, Yhdysvallat, vuonna 2050. Intian puolestaan arvioidaan kipuavan Saksan ohi 2035. Tuolloin Aasian jätit saattavat vastata puolesta maailman tuotannosta.

Kasvun tiellä isoja kiviä

Kiinasta ja Intiasta on muodostunut länsimaiden Eldorado, jonne bisnesihmiset rynnivät dollarinkuvat silmissä.

Viimeistään globaali talouskriisi sai maailman tajuamaan, että Kiina ja Intia ovat kovemmat luut kuin luultiinkaan.

–Kiina on vahva, koska se on puoliksi komentotalous. Niin kauan kun Kiina pystyy komentamaan omaa pankkisektoriaan, sillä on taloudellinen interventiokyky, jota lännessä ei ole, toteaa Turun yliopiston Itä-Aasian laitoksen yliopistotutkija Lauri Paltemaa.

Tästä huolimatta Aasian jättien talouskasvu ei ole ongelmatonta länsimaiden toiveista ja harhaluuloista huolimatta.

–Kiinan kasvu kestää vuoteen 2015 saakka, jolloin väestö ikääntyy ja maan talouskasvu hidastuu. Intia puolestaan jatkaa kasvuaan reilusti yli vuoden 2050, hahmottaa delhiläisen politiikan tutkimuskeskuksen johtaja intialainen Mohan Guruswamy sähköpostihaastattelussa.

Guruswamy on pohdiskellut Kiinan ja Intian merkitystä alkuvuodesta ilmestyneessä kirjassaan “Chasing the Dragon: Will India Catch Up with China?“.

Ikääntymisen lisäksi Kiinalla on myös muita kasvua haittaavia ongelmia.

Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtajan Matti Nojosen mielestä muun muassa Kiinan sisäiset levottomuudet saattavat estää Kiinan nousun maailman talousjohtajaksi.

–Kiinassa oli viime vuonna 86 000 mellakkaa ja niiden määrä kasvaa koko ajan. Sillä on merkitystä talouskasvuun ja se pitää ottaa huomioon.

Tämän lisäksi myös ympäristöongelmat, korruptio, heikko sosiaaliturva ja huono hallinto mahdollistavat sen, että autoritaarisella maalla saattaa olla edessään jopa alamäki.

–Kiinalla on edellytykset romahdukseen jo tänään, herättää Nojonen.

Munat sijoitettava eri koriin

Professori Yuan Jing-dong toteaa sähköpostihaastattelussa, että Intialle ikärakenne ei ole ongelma, mutta kasvua haittaa surkea infrastruktuuri, hajanainen hallinto ja massiivinen byrokratia. Yuan on Kiinan ulko- ja puolustuspolitiikan asiantuntija yhdysvaltalaisessa Montereyn instituutissa. Hän on yksi “China and India: cooperation or conflict?” -nimisen kirjan tekijöistä.

–Lisäksi uskonnolliset ja alueelliset konfliktit sekä etenkin Pakistanin politiikka saattavat aiheuttaa hallaa Intian kehittymiselle, arvioi Yuan.

Vaikka pääministeri Matti Vanhanen kehottaa suomalaisia menemään Kiinaan ja Intiaan opintoretkelle, suomalaisten ei Nojosen mukaan kannata tuudittautua uskomaan jatkuvaan talouskasvuun.

–Onko viisasta sijoittaa munat yhteen koriin, kuten Suomi nyt tekee? Kiina on suomalaisen liikemiehen märkä päiväuni. Juuri nyt kaikki ajattelevat, että sinne pitää päästä. Mutta tässä ei oteta huomioon sitä, että kasvujohteinen strategia ilman, että ihmisten elintaso ja hyvinvointi kasvavat samassa mittakaavassa ei ole tervettä, Nojonen kritisoi ja viittaa muun muassa kiinalaisten valtaviin itsemurhalukuihin.

Valtaa vaan ei vastuuta

Kiinan ja Intian poliittinen painoarvo on myös kasvanut. Nyt länsimaat kuuntelevat itää aiempaa tarkemmin.

–Kiina hakee koalitiota Afrikasta ja muista kehittyvistä maista. Se pystyy tulevaisuudessa kääntämään taloudellisen vallan poliittiseksi vallaksi. Kiinan painoarvo kansainvälisissä elimissä tulee kasvamaan, ja valta menee pois länsimailta. Siinä mielessä lännen todellinen johtoasema heikkenee, arvioi yliopistotutkija Paltemaa.

Ohjelmajohtaja Nojonen huomauttaa, että talouskriisi antoi Kiinalle lisää taloudellista ja poliittista valtaa.

–Kriisin johdosta länsi tarjosi Kiinalle ensimmäistä kertaa paikkaa globaaliin päätöksenteon pöydässä, kertoo Nojonen.

G20-huippukokouksen alla keväällä 2009 talouskriisin ratkaisun sanottiin olevan Kiinan ja Yhdysvaltojen käsissä, koska maat piristivät talouksiaan mittavilla elvytyspaketeilla. Yhdysvaltojen riippuvuus Pekingistä oli aiempaa selkeämpää. Niinpä Yhdysvallat tarjosi Kiinalle kokouksessa “G2-roolia” eli tasavertaista mahdollisuutta johtaa ja vaikuttaa globaaliin kehitykseen. Merkittävää on se, että Kiina ei ottanut roolia vastaan.

Nojosen mukaan tällä Kiina pystyy välttämään monta vaikeaa kysymystä ja myös vastuuta.

–Samalla Kiina pystyi välttämään kritiikkiä, jolle se on hyvin herkkä. Kiina haluaa luoda itselleen “pehmeän vallan” -imagon. G2-roolin vastaanottamalla tilanne olisi johtanut juuri päinvastaiseen suuntaan.

Rauhantahto punnitaan tulevaisuudessa

Mitä tärkeämmäksi Intia ja Kiina tulevat, sitä enemmän niillä on valtaa sekä kykyä haastaa vallitseva strateginen maailmanjärjestys myös aseellisesti.

–Kun Kiina on siirtynyt suurvalta-asemaan, sillä on tarve puolustaa omia kansallisia intressejään merten takana. En näe maailmanhistoriassa yhtään suurvaltaa, joka ei olisi tätä tehnyt, toteaa Nojonen pessimistisesti.

Nojonen huomauttaa, että erittäin merkittävä siirto tapahtui viime vuonna, jolloin Kiinan ulkoministeriö nosti edustustojensa yhdeksi keskeisimmäksi tehtäväksi “lähteä turvaamaan omien kansalaisten fyysinen ja materiaalinen turvallisuus” kolmansissa maissa.

Mohan Guruswamy väittää kuitenkin, että Intian ja Kiinan etu on pitää yllä maailman rauhaa ja tasapainoa nimenomaan siksi, että ne ovat tulevia taloussupervaltoja.

–Aasia vastaa 35 prosenttia maailman bkt:stä. Se on enemmän, kuin NAFTA:n (Pohjois-Amerikan vapaakauppa-alue) ja EU:n osuus yhteensä. Tätä menoa Aasian osuus kasvaa puolella vuoteen 2025 mennessä, hän sanoo.

Yuan Jing-Dong on samoilla linjoilla Guruswamyn kanssa.

–Epäilen, ettei Intialla ja Kiinalla ole samanlaisia tavoitteita kuin Yhdysvalloilla ja Neuvostoliitolla oli aiemmin. Nyt maailma on erilainen. Nyt kilpaillaan innovaation, taloudellisen kasvun ja rahatalouden tasapainon maailmassa. Ei imperialistisella uhittelulla.

Yuanin mielestä Intian ja Kiinan nousussa ei ole mitään pelättävää.

–Mutta on aina viisasta kehittää kansainvälisiä järjestöverkostoja ja suojautua odottamattomia kehityskulkuja vastaan, hän huomauttaa.



Uusi marssijärjestys

Aasia nousee, siitä ei ole epäilystäkään, mutta asiantuntijat eivät usko, että tahtipuikko siirtyisi kokonaan sinne.

–Aasian asema vahvistuu, mutta siitä ei tule dominoiva alue, koska länsi on taloudessa ja teknologiassa vielä edellä, toteaa yliopistotutkija Lauri Paltemaa.

2000-luvun alussa luotiin termi “Chindia”, joka alleviivasi Kiinan ja Intian yhteisvoimaa. Ajateltiin, että jos nämä kaksi puhaltaisivat tarpeeksi voimakkaasti yhteen hiileen, siitä syntyisi vahva liitto Yhdysvaltojen tahdittamassa maailmassa.

–Chindiaa ei ole olemassakaan. Maat ovat erilaisia kuin yö ja päivä. Niistä kehittyy mahtavat kilpailijat, mutta ei välttämättä vihollisia, politiikan asiantuntija Mohan Guruswamy epäilee.

Paltemaa on samoilla linjoilla. Hänen mielestään olennaista on, kuka saa Intian puolelleen. Yksi ehdokkaista on Yhdysvallat.

Guruswamy puolestaan näkee myös Afrikan tähden kirkastuvan.

–Afrikka alkaa nousta. Jo nyt kiinalaiset ja intialaiset yritykset tekevät valtavia investointeja siellä. Mutta Afrikka tulee aina olemaan sirpaleinen, joten siitä ei tule poliittismaantieteellistä peluria. Brasilia ja Venäjä osoittavat vakuuttavaa edistymistä, mutta Venäjän saavutukset ovat peräisin lähinnä kallistuneesta öljyn hinnasta.

Guruswamyn mielestä Yhdysvallat tulee kaikesta huolimatta pitämään pintansa maailman suurimpana valtana.

Kun Aasia nousee, on arvioitu, että “aasialainen ajatusmalli” valtaa myös läntisen maailman.
 
Paltemaan mielestä Kiinalla on ollut länsimaista katsottuna ikävä vaikutus muun muassa Afrikan ja joihinkin Aasian hallituksiin.

–Näille maille kiinalaisen johtamisen malli on tervetullut. Se on itäaasialainen autoritaarinen malli; bisnesmyönteinen ja markkinahenkinen. Afrikkaan saattaa nousta pikku-Kiinoja, joissa lähdetään kehittämään taloutta vahvan hallinnon alla. Talous hoidetaan ensin, sitten vasta ihmisoikeudet.

Professori Yuan Jing-dong on toista mieltä.

–Maailma ja inhimillinen kehitys on edistynyt niin valtavasti, että tulevaisuudessa ihmisoikeuksia kunnioitetaan enemmän. Ihmiset tavoittelevat myös demokratiaa, jos heille vain annetaan siihen mahdollisuus. Kiina ei voi muuttua kansalaisilleen enää nykyistä johtotavaltaan tukahduttavammaksi.

Kiinan ja Intian noususta ei ole kyse mistään uudesta ilmiöstä. Päinvastoin. Esimerkiksi Kiinassa vallitseva ajatuskulku on, että Kiina – Keskustan valtakunta– ottaa takaisin paikan, joka sen mielestä sille historian valossa kuuluukin.

–Jos katsotaan historiaa ja kaikkia maailman sivilisaatioita, ainoastaan yksi niistä on teollistunut. Me, läntinen sivilisaatio, olemme historiallinen poikkeama. Kiinan ja Intian imperiumit hallitsevat tulevaisuudessa, niinkuin ne ovat hallinneet tuhansia vuosia. Nykyisen kehityskulun myötä palataan noin 200–300 vuotta taaksepäin, aikaisempaan maailmanjärjestykseen, jota hallitsivat perinteiset imperiumit, huomauttaa erikoistutkija Matti Nojonen.