Viekö historiakomissio Venäjän taas neuvostoajan käytäntöihin?

Venäjän presidentti Dmitri Medvedev asetti toukokuussa komission, jonka tehtävänä on “taistella Venäjän etujen vastaista historian vääristelyä vastaan”. Vääristelyllä viitataan erityisesti Baltian maiden ja Ukrainan tulkintoihin neuvostoajasta ja toisesta maailmansodasta.


Tällaisia ovat esimerkiksi neuvostoajan rinnastaminen natsimiehitykseen, saksalaisten kanssa toisen maailmansodan aikana toimineiden rehabilitointi ja ukrainalaisten tulkinta maatalouden kollektivisoinnin aiheuttamasta nälänhädästä.


Medvedev nosti asian esiin jo tammikuussa ja palasi siihen videoblogissaan toukokuussa voitonpäivän aattona, jolloin tuli kuluneeksi 65 vuotta fasismin kukistumisesta, kuten asia Venäjällä ilmaistaan.


Historiakomissiota johtaa presidentinhallinnon johtaja Sergei Naryshkin, ja sihteerinä toimii Ivan Demidov, joka on aiemmin johtanut Yhtenäinen Venäjä -puolueen nuorisoliikettä Nuorta Kaartia. Nuori Kaarti oli aktiivinen esimerkiksi Venäjän ja Viron välisessä niin sanotussa Pronssisoturi-kiistassa. Komissiossa on edustajia myös muun muassa ministeriöistä, duumasta ja Venäjän tiedeakatemiasta.


Mukana on vain muutama historia-alan koulutuksen saanut eikä yhtään tutkijaa, mikä on närkästyttänyt Venäjän historiantutkijoita.


Yhtenäinen Venäjä -puolue teki jo huhtikuussa lakialoitteen, jolla pyritään taistelemaan “natsismin, natsirikollisten ja heidän avustajiensa rehabilitaatiota” vastaan entisen Neuvostoliiton alueen maissa.


Rangaistavaa olisi esimerkiksi Nürnbergin tuomioistuimen päätösten kieltäminen, natsismin rehabilitointi tai suuren isänmaallisen sodan (toinen maailmansota) uhrien muiston loukkaaminen. Toukokuussa rikoslakiin ehdotettiin uutta kohtaa, joka tekisi rangaistavaksi “neuvostokansan saavutusten kieltämisen toisen maailmansodan voitossa”.


Näiden lakien perusteella voitaisiin estää entisen Neuvostoliiton alueen maiden kansalaisten pääsy Venäjälle, karkottaa suurlähettiläitä ja ääritapauksessa katkaista diplomaattisuhteet. Myös vankeusrangaistus olisi mahdollinen.


Medvedevin komissioita tai lakiehdotuksia ei ole mukisematta nielty Venäjällä. Niitä ovat julkisuudessa arvostelleet useat tutkijat, toimittajat, poliitikot (erityisesti demokraattisesta oppositiosta) sekä kansalaisyhteiskunta-aktivistit.


Tutkimus- ja ihmisoikeusjärjestö Memorialin johtaja Arseni Roginski painottaa, että jokaisella maalla on oikeus omiin käsityksiinsä menneisyydestä, eikä niitä pystytä tällaisen komission avulla muuttamaan. Esimerkiksi latvialaisia tai virolaisia ei voida – eikä ole tarpeen – vakuuttaa siitä, että neuvostojoukkojen aikaansaama vapautus kyydityksineen ja kollektivisointeineen olisi ollut heidän kannaltaan pelkästään positiivista.


Erittäin jyrkästi komission asettamista on arvostellut demokraattisen opposition Solidaarisuus-liike, johon kuuluu muiden muassa entinen shakin maailmanmestari Garri Kasparov. Solidaarisuus vertaa historiakomissiota neuvostoajan komissioon, jonka tehtävänä oli varmistaa oppikirjojen “oikea” historiantulkinta. Solidaarisuus näkee komission perustamisen askeleena kohti totalitaarista järjestelmää. Toiveet Medvedevin ajan poliittisesta suojasäästä ovat liikkeen mukaan täysin naiiveja.


Puolueisiin sitoutumaton demokraatti Vladimir Ryzhkov on todennut, ettei Venäjällä pystytä tutkimaan, mitä Venäjän ja Neuvostoliiton historiassa on oikeasti tapahtunut, koska arkistoja ei ole aukaistu tai ne on suljettu uudelleen.


Poliittisena kommentaattorina toiminut Vitali Tretjakov on todennut, ettei Venäjällä ole oikeastaan käsitelty maan omaa poliittista historiaa ja että Venäjältä löytyy historian vääristelijöitä siinä kun muistakin entisen Neuvostoliiton alueen maista. Ulkomaalaiset voivat Tretjakovin mukaan syystä kysyä, miksi muiden pitäisi kunnioittaa Venäjän neuvostoaikaista historiaa, jos venäläiset eivät itse sitä tee.


Komission kannattajat, kuten historiantutkija Roy Medvedev, ovat yleensä pitäneet tärkeänä nimenomaan arkistojen avautumista ja menneisyyttä koskevan keskustelun lisääntymistä. Monet tosin pelkäävät toisinajattelijoiden vainoja ja yhden virallisen totuuden ylivaltaa.


Venäläisessä lehdistössä on epäilty, että komission asettamisella pyritään estämään kaikenlainen neuvostoajan kritiikki ja rajoittamaan yleensäkin valtaapitävien arvostelua. Toisaalta komission katsotaan todistavan Medvedevin patrioottisuutta. Tarkoitus olisi siis miellyttää erityisesti osaa Venäjän hallitsevasta eliitistä. Monet uskovat, että komission perustamisella pyritään vahvistamaan kansallista yhtenäisyyttä talouskriisin aikana.


Opposition näkemykset eivät saa mielipidekyselyissä tukea kansalta. Kansalaiset ovat suhtautuneet erittäin myötämielisesti lakiehdotuksiin ja myös komission asettamiseen.


Selvä enemmistö katsoo, että tuleekin olla rangaistavaa kieltää Neuvostoliiton voitto toisessa maailmansodassa. Useimmat uskovat, että neuvostoarmeijan aikaansaamat vapautukset toivat mukanaan positiivisia seurauksia ja mahdollistivat vapautettujen maiden kehittymisen.


Aika näyttää, mitä käytännön merkitystä komission asettamisella ja mahdollisilla uusilla lakipykälillä on. Tuskin niiden nojalla voidaan ryhtyä mihinkään todellisiin toimiin esimerkiksi Baltian maiden tai Ukrainan poliitikkoja tai diplomaatteja vastaan. Sisäpoliittisia vaikutuksia tällä saattaa sen sijaan olla – lakiin voitaisiin vedota esimerkiksi rajoitettaessa eri järjestöjen ja tiedotusvälineiden toimintaa.