Kiusallinen kisaisäntä
Helsingin Sanomat
Jussi Konttinen

Utrikespolitiska institutets programdirektör Arkady Moshes kommenterade 4.5. i Helsingin Sanomat situationen i Vitryssland. Enligt Moshes har president Aleksandr Lukasjenko forlorat sitt spelrum i förhållande till Ryssland och insett, att väst inte reagerar, om Moskva går in för att annektera Vitryssland
Jääkiekon MM-kisojen piti olla Valko-Venäjän itsevaltaisen presidentin Aljaksandr Lukašenkan juhlaa, mutta Ukrainan tilanne pilasi isännän tunnelmat.
‘Tehkää maali, voittakaa, me ollaan vahvempia! Vain Neman, vain Hrodna, olé olé olé!” hoilaa yleisömeri Minskin uutuuttaan hohtavassa Tšyžouka-jäähallissa.
Valko-Venäjän jääkiekkoliigan loppuottelussa paras meininki on vieraskatsomossa. Rummut paukkuvat, kaulaliinat heiluvat ja oikeat kädet nousevat tervehdykseen, kun Hrodnan kaupungista tulleet fanit kannustavat Neman-joukkueensa mestaruuteen.
“Meitä tuli tänne kahdeksalla bussilla ja autoilla 1 500 henkeä. Kun voitamme, ajamme kaupan kautta kotiin”, uhoaa hrodnalainen Sjargei Bjaljajeu.
Tšyžouka-halli on rakennettu ensi perjantaina alkavia jääkiekon MM-kisoja varten. Yhdeksän miljoonan asukkaan Valko-Venäjälle kyseessä on suurin kansainvälinen tapahtuma sitten Moskovan olympialaisten jalkapallo-otteluiden vuonna 1980.
Avajaisissa jäälle astelee maan itsevaltainen ja kiekkohullu presidentti Aljaksandr Lukašenka. Kisat alkavat symbolisesti voitonpäivänä, jolloin Valko-Venäjä kohtaa Yhdysvallat.
Lukašenka on panostanut jääkiekkoon tosissaan: jäähalleja on rakennettu pikkukaupunkeihin, ja joka tammikuu pelataan erityinen presidentin turnaus.
Kotikisoissaan Valko-Venäjä ottanee kuitenkin turpaan, sillä maan kiekkomenestys on vielä heiveröistä. KHL-joukkue Minskin Dynama on lohkonsa jumbona.
MM-kisojen eteen ei ole varmasti koskaan nähty niin paljon vaivaa kuin Valko-Venäjällä. Ne merkitsevät maalle samaa kuin Sotšin olympialaiset Venäjälle.
“Järjestelykomitea on yhtä kuin maamme hallitus. Puheenjohtaja on pääministeri. Jokainen ministeri johtaa omaa alakomiteaansa. Opetusministeri vastaa vapaaehtoisten värväyksestä, viestintäministeri mainoksista ja propagandasta, kulttuuriministeri avajaisista”, kuvaa järjestelykomitean edustaja Pjotr Rabuhin.
Uuden jäähallin lisäksi Minskissä on parannettu lentokenttää ja rakennettu liittymiä ja metroasemia. Hotelleja on avattu 14, mutta osa ei ehdi valmistua kisoihin.
Suomen pelien näyttämön, Minsk-areenan, ympäristö on sitä, mitä Lukašenka haluaa esitellä vieraille. Jäähallin, pyöräilyhallin ja pikaluisteluhallin lisäksi lähiöön on noussut valtava vesipuisto, huvipuisto, kauppakeskus ja isoja asuinkomplekseja. Alueella kohoaa myös Lukašenkan uusi itämaistyylinen hallintopalatsi.
Kisajärjestelyihin liittyy valkovenäläisiä erikoisuuksia.
Tut.by-uutissivuston mukaan epäsuositumpiin otteluihin myydään alennuslippuja opiskelijoille ja työkollektiiveille. Niiden parissa luodaan ministeriön määräyksestä “faniryhmiä” ja tehdään “selventävää työtä” eli niitä pyydetään ostamaan lippuja. Osa opiskelijoista joutuu jättämään asuntolansa turistien käyttöön. Miliisit on pantu englannin kursseille.
Kiekkofaneille parin miljoonan asukkaan Minsk näyttää parhaat puolensa: onhan Lukašenka julistanut vuoden 2014 “vieraanvaraisuuden vuodeksi”.
“Täällä on turvallista. Kiekkovieraat saavat olla rauhassa, se on sataprosenttisen varmaa”, sanoo keskustan pystybaarissa olutta siemaileva katukiviyrittäjä Uladzimir Matsjuk.
Valko-Venäjän nimi tulee siitä, ettei maa joutunut mongolivallan alle, vaan säilyi valkeana, puhtaana. Slaavien kesken valkovenäläiset tunnetaan siisteydestä ja säntillisyydestä. Minskissä katuja ei roskata, kukaan ei kävele punaisia päin, eivätkä liikennemiliisit ota lahjuksia.
Matsien lomassa kiekkoturisti voi vaikka kävellä suuren isänmaallisen sodan museoon, joka avaa ovensa voitonpäivänä. Valko-Venäjän väestöstä neljännes menetti henkensä sodassa, ja sotamuistomerkkejä on kaikkialla. 30 kilometrin päässä kaupungista toimii Stalinin linjan museo, jossa pääsee tutustumaan sotaa edeltäviin puolustusrakennelmiin.
Tavallaan koko Minsk on suuri sotamuistomerkki, sillä saksalaiset pommittivat sen maan tasalle hyökkäyksensä ensi päivinä. Mahtipontinen pääkatu on stalinistisen jälleenrakennusarkkitehtuurin tyylipuhtaimpia edustajia maailmassa.
Mutta Minsk on myös boheemeja kahviloita ja lapsiperheiden kansoittamia puistoja. Yökerhoihinkin pääsee, kunhan ei tule lenkkareissa. Ihmiset ovat ystävällisempiä kuin Venäjän suurkaupungeissa.
Kuka enää muistaa, minkä takia Valko-Venäjän lätkäkisoja piti boikotoida?
‘Odottakaa hetki. Oven takana on miliisejä.” Näin varoittaa Natalia Pintšuk puhelimitse, kun olemme matkalla hänen kotiinsa.
Miliisi ja Valko-Venäjän turvallisuuspalvelu – yhä nimeltään KGB – ovat olleet osa Pintšukin elämää parikymmentä vuotta. Hän on tavallinen opettaja, mutta hänen miehensä Ales Bjalatski on yksi Valko-Venäjän 11 mielipidevangista.
Bjalatski on ollut elokuusta 2011 lähtien vankilassa veropetoksesta, mutta kaikki ymmärtävät, että tuomion todellinen syy oli Bjalatskin näkyvä toiminta ihmisoikeusjärjestön johdossa.
Pianon päällä on paksuja mappeja mieheltä tulleita kirjeitä. Ne ovat puolisoiden lähes ainoa keino pitää yhteyttä.
Pintšuk on tavannut miehensä tänä vuonna kerran kahden tunnin ajan. Samoin oli viime vuonna.
Bjalatski on eristetty. Hänet on sijoitettu yhteisselliin, mutta muita vankeja on painostettu olemaan puhumatta hänelle.
Ystävä soittaa tarkistaakseen, onko Pintšukilla kaikki hyvin. “Kansa on hiljennetty, mutta vaivihkaa ihmiset tukevat minua. Soittavat, kirjoittavat, tulevat puhumaan”, hän sanoo.
Mitä mieltä Pintšuk on MM-kisoista?
“Kisat ovat voitto vallanpitäjille. Ne kohottavat heidän imagoaan”, hän sanoo hiljaa.
Heinäkuussa Lukašenka on ollut vallassa 20 vuotta. Vastustajansa hän on vaientanut. Vuoden 2010 presidentinvaalien ehdokkaista yksi on yhä vankilassa. Vieläkään ei tiedetä, mitä tapahtui kolmelle Lukašenkan poliittiselle vastustajalle, jotka katosivat vuonna 1999.
Valko-Venäjä on myös ainoa Euroopan maa, jossa on voimassa kuolemanrangaistus. Pitkänäperjantaina tapahtui pitkästä aikaa ensimmäinen teloitus.
Huhtikuun lopulla useita oppositioaktivisteja pidätettiin 5–25 päiväksi. Nuori oppositiopoliitikko Zmitser Daškevitš pysyy pidätettynä virkavallan vastustamisesta lähes kisojen loppuun saakka. Lukašenka ei piittaa, mitä hänestä ajatellaan.
“Osoitimme mieltä Ukrainan puolesta. Seurauksena kaksi aktiiviamme erotettiin yliopistosta, yksi joutui jättämään työnsä yksityisessä yrityksessä. Täällä tietää, mitä odottaa”, kertoo toinen oppositiopoliitikko Pavel Sevjarynets.
Lukašenka eli Isukki (Batka), kuten häntä Valko-Venäjällä kutsutaan, on länsivastaisuudella ratsastava showmies. Hänen aforismejaan voi pitää hauskoina tai idioottimaisina: “olen ortodoksinen ateisti” tai “mieluummin olen diktaattori kuin homo”.
Presidentillä on kolme poikaa. Tunnetuin on yhdeksänvuotias Nikolai, joka pelaa isänsä kanssa jääkiekkoa. Esikoinen Viktor on isänsä turvallisuusneuvonantaja ja Dzmitri urheilujohtaja, jolla on bisnesyhteyksiä Suomeen.
Kiekkokisojen piti olla Lukašenkan pr-juhlaa, mutta Ukrainan takia tunnelma on mennyt pilalle.
Valko-Venäjä tuki Venäjää YK:n Krim-äänestyksessä, ja Lukašenkakin on paasannut Ukrainan länsimielisistä “fasisteista”. Toisaalta hän kutsui Valko-Venäjälle Ukrainan virkaatoimittavan presidentin Oleksandr Turtšynovin, jota ei ole Venäjälle edes olemassa.
Vaikka Lukašenka on Venäjän läheisin liittolainen, hän on tottunut pumppaamaan itänaapurilta etuja flirttailemalla välillä lännen kanssa. Nyt Lukašenka on Suomen Ulkopoliittisen instituutin ohjelmanjohtajan Arkady Mosheksen mukaan menettänyt liikkumavaransa. Hän on nähnyt, ettei länsi tee mitään, jos Moskova päättäisi nielaista Valko-Venäjän.
Jo vuonna 2002 presidentti Vladimir Putin ehdotti Valko-Venäjän liittämistä Venäjään. Lukašenka loukkaantui, ja maiden suhteissa seurasi viileämpi jakso.
Nykyisin Venäjä ja Valko-Venäjä ovat valtioliitossa. Valko-Venäjä on myös menossa Venäjän ajamaan Euraasian unioniin taloudellisten etujen toivossa.
Maat kuuluvat yhteiseen puolustusliittoon ODKB:hen, jonka peruskirjassa ei kuitenkaan oteta kantaa mahdollisiin jäsentenvälisiin selkkauksiin.
Venäjällä on kaksi tukikohtaa Valko-Venäjällä, ja lentotukikohta on perusteilla. Ukrainan takia Valko-Venäjä kutsui maahan venäläisiä hävittäjiä, ja huhtikuussa maat pitivät yhteisen sotaharjoituksen.
Valko-Venäjän kansa on Ukrainan tapahtumista ymmällään: “Ukraina jakaa ihmisiä. Siitä on alettu keskustella avoimesti, jopa riidellä. Melkein joka perheellä on sukulaisia Ukrainassa tai Venäjällä”, kertoo minskiläinen insinööri Valeri Krautski.
Riippumattoman NISEPI-tutkimuslaitoksen kyselyssä 39 prosenttia suhtautui kielteisesti ja 21 prosenttia myönteisesti Ukrainan vallan vaihtaneisiin mielenosoittajiin. Loput eivät tienneet, mitä ajatella.
Myös suhtautuminen Venäjään on ristiriitaista. Joidenkin mielestä jopa liittyminen Venäjään olisi ok. Valko-Venäjälle ei ole 20 vuodessa muodostunut yhtenäistä kansakuntaa.
Puistossa nuoripari Nikita ja Veranika ovat liittyneet toisiinsa huulin, mutta Venäjä erottaa. Venäjällä sotakoulua käynyt Nikita on sitä mieltä, että Venäjän kanssa on oltava mahdollisimman likeisissä suhteissa.
Taideopiskelija Veranika rajoittaisi yhteistyön talouteen.
“Valko-Venäjän on syytä olla itsenäinen. Sillä on aina ollut oma kulttuuri ja perinne, kieli ja mentaliteetti. Meille keskeistä on suvaitsevaisuus, rauhantahtoisuus ja tyyneys kaikessa”, Veronika sanoo.
Jos joku yrittäisi järjestää Valko-Venäjälle hallitusta vastustavan kansanliikkeen Ukrainan malliin, ensimmäisenä hätiin tulisi Lukašenkan tueksi perustettu kansanliike Belaja Rus eli Valkea Venäjä. Näin ainakin vakuuttaa liikkeen varapuheenjohtaja Aljaksandr Šatko.
“Enemmistö niistä, jotka Valko-Venäjällä menevät oppositiomielenosoituksiin, haluaa vain muuttaa Eurooppaan. Kun on pidätetty kolme kertaa, saa EU:sta oleskeluluvan”, hän väittää.
Belaja Rusissa on 144 000 jäsentä – joukossa muun muassa pääministeri, yli puolet parlamentista sekä monien yritysten koko henkilökunta. Lukašenkalla ei ole puoluetta, mutta maaliskuun paikallisvaaleissa valituista peräti 70 prosenttia kuuluu Šatkon mukaan Belaja Rusiin.
Neuvostoaikaista nuorisoliittoa Komsomolia vastaa Valko-Venäjällä nuorisojärjestö BRSM, jossa on 400 000 jäsentä. Kun nuorisoliittolainen kasvaa aikuiseksi, hän siirtyy Belaja Rusiin.
Kaikki jäsenet eivät ehkä ole mukana aivan vapaaehtoispohjalta. Esimerkiksi valtiollisella peräkärrytehtaalla työskentelevä Aljaksei kertoo, että nuoria työtovereita kutsutaan henkilöstöosastolle ja pyydetään liittymään nuorisoliittoon.
“Kisojen alla heidät on värvätty siivoamaan jäähallin ympäristöä.”
Ensi vuoden lopulla Valko-Venäjällä pitäisi järjestää presidentinvaalit. NISEPI:n kyselyjen mukaan väki on kyllästynyt Lukašenkaan. Hänet valitsisi 35 prosenttia, kun taas “menestyksekästä kilpailijaa” tahtoisi äänestää 53 prosenttia.
Kun ulkomainen toimittaja kysyy Minskin kaduilla mielipidettä Lukašenkasta, vastaukset ovat varovaisia.
“Äänestän häntä, mutta on paha juttu, ettei ole valinnanvaraa”, sanoo eräs yrittäjä.
Lukašenkan ansiona pidetään vakautta.
“En tue vallanpitäjiä, mutta Lukašenka on kiistatta vahva poliitikko, parempi kuin Putin tai Janukovytš. Hän ei antanut ryöstää ja luhistaa maata”, sanoo eräs opettaja.
Lukašenkan suosion syy on vasemmistolainen talouspolitiikka, joka perustuu valtion rooliin talouden veturina.
Tutustuakseen malliin kannattaa matkustaa parinsadan kilometrin päähän pääkaupungista, 76 000 asukkaan teollisuuskaupunkiin Žlobiniin.
Žlobin on siistissä kunnossa. Keskustaa komistaa iso urheilukeskus: vesipuisto, jäähalli ja urheiluhalli. Rautatieasema ja kulttuuripalatsi on remontoitu. Valtionyritykset rakentavat uusia asuintaloja.
Ulkomaista toimittajaa ja valokuvaajaa haastatellaan paikallislehteen ja televisioon. Toimeenpanevan komitean ideologiaosasto – siis paikallishallinnon pr-osasto – on järjestänyt tehdasvierailuja.
Žlobinin salaisuus on menestyksekäs, mutta valtion omistama teollisuus. Kaupungin isoin yritys on valtion metallitehdas BMZ, jossa käy töissä 1 200 ihmistä. Sen hallissa valtava kauha nostaa romumetallia sulatusuuniin. Tehdas valmistaa muun muassa koordia Nokian Renkaille.
Valko-Venäjän talous on Euroopan valtiojohtoisin: yrityksistä 80 prosenttia on valtion omistamia. Valtionyhtiöissä työskentelee 66 prosenttia työvoimasta. Ruokaa tuottavat valtavat valtiontilat; yksityinen ei voi omistaa peltoa.
Maa haluaisi yksityistää teollisuuttaan, mutta sijoittajat eivät innostu. Työntekijöille olisi taattava irtisanomissuoja ja palkankorotukset jopa viideksi vuodeksi.
Žlobinissa valtio tuottaa metallin lisäksi muun muassa tekokarvaa. Euroopan suurin tekoturkistehdas Belfa valmistaa sitä kenkiin, vaatteisiin ja leluihin. Pääjohtaja Sjargei Tsyrkunoun työhuoneen sohvalla istuvat täytetty puudeli ja dobermanni.
Karvatehtaan osakkeita olisi kaupan, mutta ostajia ei ole. “Kukaan investoija ei käsitä, minne työnnämme tällaisen määrän tekoturkista”, pääjohtaja nauraa.
Tehdas on synnyttänyt Žlobiniin omintakeisen pehmoleluklusterin. Yksityiset ostavat tehtaalta pörrökangasta ja ompelevat siitä leluja. Ennen niitä myytiin ohikulkeviin juniin, nyt tukkutorilla. Ostajia tulee kuulemma Kazakstania myöten.
Lukašenkan talouspolitiikalla on ansionsa.
Vaikka Valko-Venäjän tärkein luonnonvara on lannoitteisiin käytettävä potaska, YK:n inhimillisen kehityksen Human Development Indexissä maa on öljyrikkaan Venäjän edellä. Tuloerot ovat entisen Neuvostoliiton maiden toiseksi pienimmät. Kansantuote on asukasta kohti kaksinkertainen Ukrainaan verrattuna.
Maassa on ilmainen terveydenhoito ja koulutus sekä virallisesti maailman alhaisin työttömyys, puoli prosenttia. Tosin Valko-Venäjällä ei kannata ilmoittautua työttömäksi, sillä tukia ei ole.
Valkovenäläisten tuotteiden ostajat ovat kotimaassa ja Venäjällä. Kotimaisia huonekaluja ja vaatteita suositaan siekailematta. Sotateollisuus toimii venäläisten alihankkijana.
On maassa modernimpaakin yritystoimintaa. Kansainväliset tietotekniikkajätit ovat perustaneet Minskiin ohjelmointikeskuksia. Valko-Venäjällä on myös oma Supercell, maailmansuosioon noussut panssarisotapeli World of Tanks.
Ekonomistien mielestä Valko-Venäjän malli on kuitenkin tullut tiensä päähän.
Talous on riippuvainen Venäjästä. Vientituloista kolmannes tulee öljytuotteista, jotka jalostetaan Venäjän alihintaan toimittamasta öljystä. Lähes kaikki sähkö tehdään halvalla venäläisellä kaasulla. Venäjä tukee Valko-Venäjää myös lainaamalla – viime vuoden lopulla Putin lupasi kaksi miljardia dollaria.
Vastapalveluksena Venäjä haluaa ostaa Valko-Venäjältä viisi merkittävää valtionyhtiötä. Jos Venäjän tuki loppuu, Lukašenka on kiipelissä.
Mitä žlobinilaiset ajattelevat taloustilanteesta?
“Jos tyytyy 400 dollarin palkkaan, niin täällä on hyvä. Tilanne on surullinen, palkat ovat pieniä. Vuokraan menee 120 dollaria. Minskissä insinööritoimistossa työskentelevä tyttöystäväni ei ole saanut palkkaa sitten tammikuun”, sanoo metallitehtaassa työskentelevä Ulad.
Minskin keskustassa kello mittaa aikaa MM-kilpailujen alkuun. Miten kisoihin pitäisi suhtautua?
Ainakin ne ovat mainio tilaisuus tutustua maahan, jossa kävi toissa vuonna vain 350 suomalaista turistia. Minskiin on Helsingistä lyhyempi matka kuin Ivaloon, ja sinne pääsee suoralla lennolla. Ei ole pakko tykätä jääkiekosta: ostamalla lipun matsiin pääsee maahan ilman viisumia.
Mitä sanoo kisoista 37-vuotias oppositiopoliitikko Pavel Sevjarynets, joka on viettänyt elämästään viisi vuotta mielipidevankina?
“Kannatan MM-kisoja. On hyvä, että Valko-Venäjä on edes jotenkin läsnä kansainvälisesti. Samalla pitää puhua poliittisista vangeista ja tuomita diktatuuri. Kannatan kisoissa Valko-Venäjää, en halua, että joukkueemme häviää.”
Ja jos kiekkokatsomossa haluaa kokeilla rajoja, voi kannustaa Valko-Venäjää vanhalla punavalkoisella kansallislipulla, jota oppositio pitää tunnuksenaan.
Sekä Lukašenka että Kansainvälinen jääkiekkoliitto ovat kieltäneet lipun.