Landskapstidningarna har en gemensam utrikesredaktion, och artikeln även publicerad i de övriga landskapstidningarna.
Utrikespolitiska institutets forskare Touko Piiparien kommenterade i en intervju för tidningen Keskisuomalainen FN:s säkerhetsråds förmåga att funktionera.
YK:N TURVALLISUUSNEUVOSTO: Kiistanalaisen veto-oikeuden purkamiseen ei ole mitään todellisia keinoja. Uudet pysyvät jäsenet eivät sitä tule saamaan.
YK:n turvallisuusneuvoston toimintakyvystä käydään keskustelua lähes jokaisen kansainvälisen kriisin yhteydessä.
Syyrian sisällissota ei ole ollut tässä suhteessa poikkeus: Turkin pääministeri Recep Tayyip Erdogan vaati viime lauantaina turvallisuusneuvoston täysremonttia, jotta neuvoston pysyvät jäsenet eivät kerta toisensa jälkeen halvaannuttaisi YK:n toimintaa veto-oikeudellaan.
Turvallisuusneuvoston uudistamista koskeva keskustelu on kuitenkin aika lailla teoreettista, koska neuvoston pelisäännöt määritellään vuonna 1945 hyväksytyssä YK:n peruskirjassa, ja sitä taas ei voida muuttaa ilman pysyvien jäsenten – Venäjän, Kiinan, USA:n, Ranskan ja Britannian – yksimielistä hyväksyntää.
–·Pysyvät jäsenet eivät tietenkään aja muutoksia, koska eiväthän ne halua omaa valtaansa kaventaa, huomauttaa tutkija Touko Piiparinen Ulkopoliittisesta instituutista.
Tutkijan mukaan kaikki kuitenkin myöntävät turvallisuusneuvoston muutospaineet tilanteessa, jossa kehittyvät maat ovat täysin aliedustettuina, ja jossa kaksi YK:n kolmesta suurimmasta rahoittajasta – Japani ja Saksa – ovat vailla pysyvää mandaattia.
Turvallisuusneuvostoa on uudistettu merkittävällä tavalla vain yhden kerran, vuonna 1965, kun vaihtuvien jäsenten määrä nostettiin kuudesta kymmeneen.
–·Lähivuosina tuskin tapahtuu mitään kovin mullistavaa. Eteenpäin mennään korkeintaan turvallisuusneuvoston työtapojen ja läpinäkyvyyden kehittämisessä, Touko Piiparinen arvioi.
Aivan jäissä turvallisuusneuvoston uudistaminen ei kuitenkaan ole, sillä YK:n yleiskokouksessa käydään epävirallisia hallitustenvälisiä neuvotteluja, joilla luodaan pohjaa tulevaisuudessa mahdollisesti toteutettavalle isommalle remontille.
Keskustelut ovat olleet käynnissä vuodesta 1992 lähtien.
–·Niissä on nähty kaksi aaltoa, tai ainakin pärskähdystä, joista ensimmäinen johti turvallisuusneuvoston työtapojen hiomiseen, ja nyt toisessa vaiheessa, hallitustenvälisissä neuvotteluissa, on puhuttu myös turvallisuusneuvoston kokoonpanosta ja veto-oikeuden muuttamisesta, Piiparinen kertoo.
Turvallisuusneuvoston pysyviksi jäseniksi ovat pyrkineet 90-luvun alusta lähtien erityisesti Japani, Saksa, Brasilia ja Intia eli niin sanottu G4-ryhmä. Lisäksi Afrikan maat ovat vaatineet vuosien ajan kahta pysyvää paikkaa, jotka kiertäisivät rotaatioperiaatteella. Myös EU:n paikasta on puhuttu.
Erityisesti Intian pysyvälle jäsenyydelle on löytynyt hyvin laajaa kannatusta myös nykyisten pysyvien maiden parista, mutta ongelmaksi on noussut naapurimaa Pakistan, jolle Intian pysyvä paikka olisi kauhistus.
Pakistan ja muut G4-ryhmää vastustavat maat ovatkin perustaneet oman Uniting for Consensus -ryhmän, joka vaatii ainoastaan vaihtuvien turvaneuvostopaikkojen lisäämistä. Ryhmään kuuluvat muun muassa Brasiliaa kyräilevä Argentiina, Saksaa kadehtiva Italia ja Japanista huolestunut Etelä-Korea.
Suomen kanta on, että turvallisuusneuvostossa pitäisi lisätä sekä pysyvien että vaihtuvien jäsenten määrää, kertoo YK:n ja yleisten globaaliasioiden yksikön päällikkö Katri Viinikka ulkoasiainministeriöstä.
Uusille pysyville jäsenille ei kuitenkaan Suomen mallissa annettaisi veto-oikeutta, joten turvallisuusneuvostoon tulisi uudistuksen myötä tavallaan kolmen kerroksen väkeä. Tästä linjauksesta vallitsee YK:ssa laaja yksimielisyys.