Maan hallinto kutsuu Minskin pommi-iskua terrorismiksi ja kiristää sen varjolla kansalaistensa valvontaa.
Huhtikuun 11. päivänä Minskin metrossa 14 ihmistä tappaneen ja noin 200:aa haavoittaneen pommi-iskun motiivit ja pääsuunnittelija ovat edelleen hämärän peitossa.
Valko-Venäjän viranomaiset puhuvat terrori-iskusta. Näyttää kuitenkin ilmeiseltä, että viime kädessä maan hallinto hyötyy rikoksesta: se pystyy iskun varjolla ajamaan kansalaisvapauksia yhä ahtaammalle.
Pommi-iskun tutkimukset johtivat viiden epäillyn pidättämiseen. Heistä kaksi tunnusti osallisuutensa tekoon. Molemmat myönsivät kuulusteluiden ensi tunteina olevansa vastuussa myös toisesta pommi-iskusta, joka haavoitti 50:tä ihmistä Minskissä 4. heinäkuuta 2008. Iskun syyllisiä ei ollut löydetty.
Viranomaiset eivät ole paljastaneet pommimiesten henkilöllisyyttä, mutta valvontavideoista muokatuille kasvokuville löydettiin nopeasti nimet: Dimitri Konovalov ja Vlad Kovalev. Molemmat ovat 25-vuotiaita ja kotoisin Vitebskin maakuntakaupungista, jossa räjähti pommi syyskuussa 2005. Lapsuudenystävät työskentelevät samassa tehtaassa, ja molemmat ovat kiinnostuneita kemiasta.
Vähän myöhemmin rikostutkijat löysivät salaisen laboratorion omakotitalon kellarista. Epäiltyjen on kerrottu valmistaneen viisikiloisen tnt-pomminsa siellä.
Löydöksistä huolimatta rikoksen motiivit ovat edelleen niin epäselvät, että moni on kyseenalaistanut sen nimeämisen terrori-iskuksi, kuten Valko-Venäjän viranomaiset ovat tehneet. Kaksi päivää iskun jälkeen jopa YK:n turvallisuusneuvosto epäili oletuksen todenperäisyyttä kutsumalla pommitusta ”ilmeiseksi terrori-iskuksi”.
Valko-Venäjä on perinteisesti ollut rauhallinen maa, jossa on kehittynyt turvallisuuskoneisto. Se ei ole mukana yhdessäkään sodassa eikä taisteluissa ääriliikkeitä tai terroristeja vastaan.
Vielä merkittävämpää on se, ettei mikään terroristiryhmä varoittanut tai ottanut vastuuta iskusta. Pääsuunnittelija ei vieläkään ole tiedossa.
Epäiltyjen tunnustuksia ei ole julkistettu. Rikostutkijat kutsuvat heitä anarkisteiksi mutta jättävät selittämättä, miksi kohteeksi valittiin viattomat siviilit valtion sijaan.
Epätietoisuus on ruokkinut huhuja, joiden mukaan isku olikin ehkä lavastettu. Maan hallinto tuomitsi internetissä levinneet spekulaatiot alusta asti. Ei kestänyt kauan, kun 12 bloggaajaa oli pidätetty herjauksesta, ja toimittajia syytettiin väitteiden levittämisestä ja ”toisten haudoilla tanssimisesta”.
Salaliittoteoriat ovat usein keskenään ristiriitaisia, mutta ne kaikki lähtevät siitä, että rikos hyödyttää ennen kaikkea hallintoa. Pommi-iskun tapahtuessa presidentti Aljaksandr Lukašenkan kannatus oli heikentynyt runsaasti. Taustalla olivat koko maan talouden vakautta uhkaava inflaatio sekä vakava valuuttakriisi.
Valko-Venäjä on joutunut yhä pahemmin eristyksiin länsimaista sen jälkeen, kun EU ja Yhdysvallat tuomitsivat tammikuussa opposition kurittamisen. Hallinto on ajautunut velkakierteeseen, joka tekee maasta entistä riippuvaisemman Venäjän tuesta.
Talouskurimus huolettaa suurta osaa valkovenäläisistä. Pommi-isku siirtää huomion pois talousvaikeuksista ja saattaa koota kansan Lukašenkan taakse väitettyä vihollista vastaan.
Tällaisiin pohdintoihin rohkenevat vaiennetaan Valko-Venäjällä nopeasti. Samaa linjaa edustaa presidentti Lukašenkan äskettäinen ilmoitus, jonka mukaan ruokavarastojen hupenemiseen ja devalvaatioon liittyvän paniikin sekä ”herjaavien keksittyjen tarinoiden” lietsojat joutuvat vastedes rikosoikeudelliseen vastuuseen.
Lisäksi Lukašenka määräsi pommi-iskun tutkijat työskentelemään ”päivin ja öin”, jotta iskuun kytköksissä olevat henkilöt löydettäisiin ”riippumatta demokratiasta tai ulkomaalaisten kärsijöiden huudoista ja valituksista”.
Vuoden 2008 pommi-isku antoi hallinnolle tekosyyn ottaa sormenjäljet maan koko miespuoliselta väestöltä. Uusimpaan iskuun vastattiin ”operaatio Arsenalilla”. Sen nojalla poliisi saa takavarikoida rekisteröimättömät aseet kaikkialla Valko-Venäjällä.
Sotaveteraanit, entiset sotilaat ja poliisit sekä toisen maailmansodan aseiden keräilijät määrättiin luovuttamaan haulikkonsa ja ammuksensa. Vastineeksi luvattiin, ettei vapaaehtoisia luovuttajia asetettaisi syytteeseen. Muita uhkaisi 12 vuoden vankilatuomio – joka ei olisi pitkä verrattuna oletettuja ”terroristeja” odottavaan rangaistukseen.
Maassa, jossa poljetaan jatkuvasti ihmisoikeuksia, kuten ilmaisunvapautta ja syyttömyysolettamusta, hallinnon into uuteen ”noitavainoon” johtaa väistämättä entistä tiukempaan valvontayhteiskuntaan.
Ensimmäinen kohde on poliittinen oppositio. Viime joulukuun 19. päivän vaaleista lähtien suuri osa valkovenäläisistä toisinajattelijoista on ollut maanpaossa, vankilassa, kotiarestissa tai turvallisuuspalvelu KGB:n tiukassa valvonnassa. Opposition kiistattomasta alibista huolimatta Lukašenka kutsui sitä ”viidenneksi kolonnaksi”, jolla viitataan yleensä valtiota vastaan sisältä käsin toimivaan ryhmään.
Näin oppositio kytketään epäsuorasti sisäiseen viholliseen, joka halutaan savustaa esiin turvallisuuskoneistolla ja julkisella paheksunnalla.
Toinen syntipukkien ryhmä ovat nuoret aktivistit. Näin on ollut etenkin sen jälkeen, kun Lukašenka syytti niin sanottua Nuorta rintamaa – rekisteröimätöntä, hallintoa arvostelevaa nuorisojärjestöä – opposition aseistetuksi siiveksi. Lisäksi itsenäisiä viestimiä ja verkkomediaa varoitellaan ennalta ja uhataan sulkemisella, mikä ruokkii itsesensuuria.
Yhdysvaltalainen Freedom House -tutkimuslaitos listasi äskettäin Valko-Venäjän niiden 11 maan joukkoon, joissa ilmaisunvapaus verkossa on heikompaa kuin muualla.
Hallinnon otteen kiristyminen ei lupaa hyvää mahdollisuuksille saada puolueetonta tietoa metropommi-iskun tutkimuksista