On aika siirtyä toimintaan
Lapin Kansa

Kirjoittaja on professori ja Lapin yliopiston hallituksen puheenjohtaja

Lapin korkeakoulukonsortio on poliittinen innovaatio, joka on saanut myös valtakunnallista huomiota. Sen tuottama innovaatio-ohjelma on vakava pyrkimys viedä eteenpäin konsortion kolmen jäsenen yhteistyötä Lapin taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edistämiseksi. Muu osa yhteistyötä koskee yhteisten palvelujen kehittämistä muun muassa kirjastotoiminnassa ja tietohallinnossa sekä sopimista yhteisistä opinto-osioista kuitenkin siten, että jokainen osapuoli säilyttää oman identiteettinsä.

“Lapin korkeakoulujen innovaatio-ohjelma 2009-2012” on uudistava asiakirja, vaikka se toisaalta sisältää hieman liikaa löysää innovaatiopuhetta. Ohjelmassa valitut kehittämiskohteet – elämysten, kulttuurin ja matkailun Lappi, hyvinvoinnin Lappi, luonnonvarojen Lappi ja teollisuuden Lappi — ovat osuvasti valittuja ja kuvaavat tämän 100 000 neliökilometrin alueen kehittämismahdollisuuksia.

Lapilla omat erityisalueet

Lapin innovaatioympäristö ei ole helppo. Vaikka alueen yliopisto ja ammattikorkeakoulu ovat hyvätasoisia, niin niiden suhteellinen vahvuus on enemmän opetuksessa kuin tutkimustyön laadussa. On jokseenkin selvää, että niillä on mahdollisuus nousta kansainväliselle tasolla vain valituilla erityisaloilla.

Lapin yliopistossa tällaisiksi vahvuusalueiksi on sen strategiassa valittu arktinen ja pohjoinen tutkimus sekä matkailuun liittyvä tutkimus- ja kehitystyö. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö myös muilla aloilla pitäisi pyrkiä mahdollisimman vahvoihin näyttöihin. Lapin yliopiston tulisi myös saada valtakunnallinen vastuu saamelaisiin liittyvässä yhteiskunta- ja oikeustieteellisessä tutkimuksessa.

Innovaatio-ohjelmassa huomiota kiinnittää se, että arktinen ulottuvuus ei nouse siinä erikseen esille. Tosin voidaan sanoa, että jokaisessa “neljässä Lapissa” on mukana pohjoinen ulottuvuus. “Pohjoinen” ja “arktinen” eivät ole kuitenkaan synonyymejä, vaan “arktiseen” liittyy erityisiä taloudellisia, poliittisia ja symbolisia merkityksiä. Niitä kannattaa hyödyntää, eikä jättää kenttää pelkästään norjalaisille.

Barentsin suhteen realismia

Toisaalta arktisen ulottuvuuden kanssa ei kannata olla sinisilmäinen. Nykyään kuulee jatkuvasti puhetta Barentsin meren kaasu- ja öljyvarojen hyödyntämisestä ja niistä suunnattomista mahdollisuuksista mitä se avaa suomalaisille yrityksille. Valveilla kannattaa olla, jotta emme nukkuisi onnemme ohi kuten tapahtui Snöhvitin kaasukentän hyödyntämisessä.

Toisaalta pitää olla realisti. Stokhmanin kaasukentän rakentamiseen liittyy paljon toiveita. Optimistit uskovat sen hyödyntämisen alkavan vuonna 2012 ja tätä varten suunnitellaan uusia lentoyhteyksiä, rautateitä ja suomalaista tukikohtaa Murmanskiin.

Tosiasiassa kaasukentän keskeinen omistaja Gazprom – mukana ovat myös ranskalainen Total ja norjalainen Norsk Hydro/Statoil – on tuntuvissa taloudellisissa vaikeuksissa.

Jos hyvin käy, niin Stokhman on tuotantokunnossa vasta vuonna 2020.

Teollisuus ja tutkimusyhteistyö

Yritystoiminnan kannalta Lappi on haasteellinen ympäristö. Sen teollisuudessa ja luonnonvarojen hyödyntämisessä on paljon potentiaalia. Vaikka puun jalostaminen on alamäessä, niin terästeollisuus on vahvaa ja kaivosteollisuus nousussa. Tosiasia on kuitenkin se, että mikään näistä aloista ei ole tutkimusintensiivinen; niiden osaaminen perustuu pääoman ja teknologian tehokkaaseen hyödyntämiseen.

Uskallan myös väittää, että Lapissa toimiva teollisuus ei ole kovin aktiivisesti suuntautunut tutkimusyhteistyöhön paikallisten korkeakoulujen kanssa. Tämä saattaa johtua osaksi siitä, ettei ainakaan Lapin yliopistolla ole sellaisia teknisiä ja kaupallisia vahvuusalueita, joista olisi suoranaista hyötyä raskaille ja pääomaintensiivisille teollisuuden aloille.

Mihin suuntaan siis pitäisi pyrkiä? Innovaatio-ohjelma toteaa, että Lapin kaikkiaan 9000 yrityksestä lähes kaikki työllistävät vähemmän kuin 50 henkeä ja niistäkin valtaosa työllistää vähemmän kuin 10 henkeä. Siksi alueellisen innovaatiotoiminnan täytyy lähteä pk-yritysten tarpeista, koska suuret yritykset hakevat tarvitsemansa teknologisen osaamisen muualta Suomesta tai maailmalta.

Pieni on kaunista

Pk-yritysten mahdollisuudet rahoittaa tutkimustoimintaa omista varoistaan ovat rajalliset. Hallituksen kaavailemat tutkimus- ja kehitystoiminnan henkilökustannusten verovähennykset täydennyksesi suoralle tutkimustuelle eivät tässä elinkeinorakenteessa paljon auta.

Siksi Lapin innovaatiotoiminnassa pieni on väistämättä kaunista. Tämä ei ole välttämättä lohduton tulevaisuudenkuva, sillä tutkimus- ja kehitystoiminnassa kiinnitetään Suomessakin yhä enemmän huomiota teknologian sijasta liike- ja palvelukonseptien kehittämiseen.

Liike- ja palvelutoiminnan konseptien kehittämisessä tulee yhä enemmän kiinnittää huomioita ideoihin; siihen kuinka esimerkiksi informaatiotekniikka, muotoilu ja toiminnallisuus saadaan nidotuksi yhteen.

Uusia ideoita esiin

Älykäs leikkikenttä, tiesensoreiden kehittäminen tai vanhenevan väestön liikuntatarpeiden palveleminen ovat esimerkkejä siitä, millaisia ideoita tarvitaan. Niitä tuotteistavat ensisijaisesti pk-yritykset, jotka ovat usein perheyrityksiä.

Pk-yritysten tutkimus- ja kehitystoiminta edellyttää julkista ja pitkäjänteistä rahoitusta. Panostus pitäisi suunnata järjestelmällisesti niille aloille ja yrityksille, joilla on selvät kasvumahdollisuudet ja jotka työllistävät ihmisiä, jotta väestökato ei pääsisi pahenemaan.

Matkailun nousu Lapissa on ilahduttava ilmiö: se työllistää nyt 4000 ihmistä eli 8 prosenttia alueen työvoimasta. Matkailun alueella on tehty viime vuosina paljon uutta kehitystyötä, jota on jatkettava. Tässä suhteessa Rovaniemelle yliopiston, ammattikorkeakoulun ja ammattiopiston äskettäin yhdessä perustama uusi Matkailun tutkimus- ja koulutusinstituutti on merkittävä avaus. Sen tulikokeena on kyky tuottaa yhteistyössä matkailuyritysten kanssa uusia tapoja kehittää palveluita ja hankkia uusia asiakkaita.

Lapin yliopiston asiantuntemus yhteiskunta- ja oikeustieteissä avaa myös mahdollisuuksia alueelliseen vaikuttamiseen. Kuntien kasvavat taloudelliset ongelmat ja väestökehitys lisäävät tarvetta tehostaa julkisten palveluiden tuottavuutta. Yliopiston relevanttien tiedekuntien tulisi ottaa julkisten palveluiden tutkimus- ja kehitystoiminta sydänasiakseen sen lisäksi, että pyritään antamaan mahdollisimman korkeatasoista opetusta ja tekemään merkittävää tutkimusta.

Kaiken kaikkiaan korkeakoulukonsortion aika on siirtyä suunnittelusta toimintaan.

Kirjoitus on lyhennelmä Lapin yliopistokonsortion innovaatio-päivässä 2.11. pidetystä puheesta.