EU:ssa on jo liittovaltion merkkejä
Helsingin Sanomat
Jaana Savolainen

Utrikespolitiska institutets direktör Teija Tiilikainen kommenterade i Helsingin Sanomat 6.5. den europeiska integrationen. Enligt Tiilikainen har det redan från början funnits tecken på förbundsstat, eftersom målet var att skapa något annat än ett förbund av suveräna stater.

Jäsenmaita yhdistävät kauppapolitiikka ja valuutta. Yhteinen verotus on vielä kaukana.
Perussuomalaisten eurovaaliohjelmassa ykkösasiaksi on nostettu liittovaltion vastustaminen. Onko EU siis kehittymässä liittovaltioksi, ja mitä se tarkoittaa?
“Euroopan integraatiossa on ollut liittovaltion tunnuspiirteitä alusta lähtien, 1950-luvulta”, muistuttaa Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen.
“Tavoite oli rakentaa jotain muuta kuin suvereenien valtioiden yhteistyö, koska oli nähty, ettei sellainen yhteistyö Kansainliitossa kyennyt estämään sotaa.”
Tänään liittovaltiomaisia piirteitä on EU:ssa jo paljon: yhteinen kauppapolitiikka, yhteiset ulkorajat, yhteiset tuomioistuimet ja ennen kaikkea yhteinen valuutta. Isoin askel eli yhteinen verotus sen sijaan ei ole ihan lähiaikoina toteutumassa.
Joissakin asioissa EU:lla on jopa enemmän valtaa kuin vaikkapa Yhdysvaltain liittovaltiolla omalla alueellaan.
Europarlamentin jäsen Sampo Terho (ps) pitää huolestuttavimpana sitä, että liittovaltiokehitys etenee vaivihkaa.
“Kun integraatiossa ajaudutaan ongelmiin, ratkaisuksi tarjotaan lisää integraatiota. Kun on tehty yksi päätös integraation syventämisestä, siitä seuraa toinen ja kolmaskin askel”, Terho sanoo.
Tämä on näkynyt selvimmin valuuttaunionin ongelmissa.
“Valuuttaunionissa ei pitänyt olla yhteisvastuuta veloista eikä yhteistä talouspolitiikkaa. No, nyt meillä on yhteisvastuu veloista, ja komissio saa tarkistaa jäsenmaiden budjetteja”, Terho toteaa.
Perussuomalaiset rajaisivatkin EU:n kauppaliitoksi, jossa sisämarkkinoita kehitettäisiin kaupan esteitä purkamalla.
Tiilikainen korostaa, että ei ole olemassa mitään valmista käsikirjoitusta tai salaista agendaa liittovaltiosta.
“Integraatiota on syvennetty, kun se on katsottu kansalaisten kannalta hyödylliseksi. Pitkään ajateltiin esimerkiksi, että jokainen maa hoitaa sisäisen turvallisuutensa yksin. Sitten tulivat terrori-iskut, joiden jälkeen katsottiin, että tässäkin asiassa on hyvä syventää yhteistyötä.”
Tiilikaisen mielestä EU:n ei pidä lukita itseään johonkin pysyvään rakenteeseen, vaan sitä pitää muuttaa joustavasti maailman muuttuessa.
Integraatiokehitys ei kuitenkaan saa olla automaattista.
“Pitää katsoa päätösten sisältöä: onko vallan siirto Brysseliin perusteltua?”
Sekä Terho että Tiilikainen toivovat, että Suomessa keskusteltaisiin enemmän liittovaltiokehityksestä tai integraation syventämisestä varsinkin vaalien alla.
“Suomessa poliitikot vaikenevat liittovaltiosta, ja syy on selvä: tutkimusten mukaan vain yhdeksän prosenttia suomalaisista kannattaa tällaista kehitystä”, Terho sanoo.
Hän itse havahtui asiaan aloitettuaan työnsä europarlamentissa. “Siellä asiasta puhutaan hyvin avoimesti.”
Yksi tiukimpia liittovaltion kannattajia on liberaalidemokraattien Alden kärkiehdokas eurovaaleissa, belgialainen Guy Verhofstadt. Suomesta Aldeen kuuluvat keskustan ja Rkp:n europarlamentaarikot.
Tiilikaisen mielestä liittovaltiolla pelottelun sijaan pitäisi analysoida poliittisten päätösten sisältöä. Liittovaltio on vieras termi Suomen poliittisessa kulttuurissa. “Esimerkiksi belgialaisille tai saksalaisille se on tutumpi eikä siksi niin pelottava”, Tiilikainen sanoo.
Perussuomalaiset pitävät liittovaltiota mahdottomana ajatuksena Euroopan maille, jotka ovat kulttuurisesti ja taloudellisesti erilaisia. Tiilikainen muistuttaa, että liittovaltio voi olla pienten kielten ja kulttuurien turva.