Det försvarspolitiska samarbetet har aktiverats i de nordiska länderna

UPI:n eläkkeelle jäävä johtaja Raimo Väyrynen ei pidä Venäjän-uhkaa merkittävänä pohjoismaisen yhteistyön siivittäjänä. Luonnonvaroihin liittyviä Venäjän talous- ja turvallisuuspoliittisia ongelmia hän pitää sotilaallista uhkaa suurempana.

Ulkopoliittisen instituutin UPI:n johtaja Raimo Väyrynen pitää virinnyttä pohjoismaista yhteistyötä hyvänä.

Tutkijan uransa jo Kekkosen aikaisessa Suomessa 1960-luvun lopulla aloittanutta Väyrystä hieman hymyilyttää, että pohjoismainen yhteistyö on virinnyt nimenomaan puolustuspolitiikassa.

Hän muistaa, että Suomi rajasi ulko- ja puolustuspolitiikan pois pohjoismaisesta yhteistyöstään, kun se aikoinaan liittyi Pohjoismaiden neuvostoon 1955.

Väyrynen itse tunsi aikoinaan nahoissaan samat Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden erityispiirteet ja -paineet. Hänen tutkijapiireissä esiin nostamansa arvio, jonka mukaan Suomen solmimat kansainväliset sopimukset eivät estäneet Neuvostoliittoa sijoittamasta kriisitilanteessa ydinaseita Suomeen, nostatti kohun 1983. Presidentti Mauno Koivisto nimitteli Väyrystä ”ennustajaeukoksi”.

Aikaa ennen Euroopan unionin jäsenyyttä Väyrynen luonnehtii nykyistä vähemmän vakaaksi.

– Olimme aika tavalla itsellisellä mutta myös epävakaammalla pohjalla. EU on tuonut vakautta ja avannut uudella tavalla kansainväliset yhteydet.

Uransa alkuvuosina Väyrynen toimi vuonna 1970 aloittaneessa Rauhan- ja konfliktintutkimuslaitoksessa TAPRI:ssa johtajana 1972–78. Helsingin yliopiston professoriuden kautta hän meni yli kymmeneksi vuodeksi Yhdysvaltoihin ja toimi muun muassa Indianassa Notre Damen yliopistossa sekä rauhantutkimuslaitoksen johtajana että professorina 1993–2002.

Suomeen palattuaan Väyrynen on toiminut Suomen Akatemian pääjohtajana 2004–07 ja UPI:n johtajana 2007–09.

Sotilasliitot eivät esteenä yhteistyölle

Väyrynen arvioi, että pohjoismaisen puolustuspoliittisen yhteistyön kasvu johtuu monista asioista, mutta suuren arvon hän antaa puolustusvoimain komentajalle Juhani Kaskealalle ja hän aktiiviselle kaudelleen (2001–2009).

Kaskealan aikana puolustusvoimat kansainvälistyi ja tiivisti yhteistyötään myös puolustusliitto Naton kanssa. Suomi meni mukaan kriisinhallintaoperaatioihin muun muassa Afganistaniin ja Tshadiin.

Väyrynen sanoo, että syyt puolustuspoliittisen yhteistyöhön ovat ennen kaikkea taloudellisia. Hän näkee myös poliittisten asenteiden lieventymistä yli sotilasliittorajojen.

Sotilasliittoon kuuluminen tai liittoutumattomuus eivät enää ole yhteistyön esteenä. Norja, Tanska ja Islanti kuuluvat Natoon ja Suomi ja Ruotsi ovat liittoutumattomia.

– Ennen kaikkea pyritään kehittämään materiaaliyhteistyötä ja järjestämään harjoituksia yhdessä. Puolustusvoimien johto tapaa aika säännöllisesti toisiaan, mikä ei tullut kuuloonkaan vanhana aikana.

Norjan entinen pitkäaikainen ulkoministeri Thorvald Stoltenberg teki reilu vuosi sitten pohjoismaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa pohtivan raportin, jossa oli aika pitkälle meneviä ehdotuksia.

Pisimmälle menevä Stoltenbergin ehdotus oli Islannin ilmatilan yhteisvalvonta.

Sitä Väyrynen pitää Suomen kannalta epärealistisena ja kalliina:

– Eiköhän se ole Naton asia.

Myönteisesti pohjoismaiseen yhteistyöhön suhtautuva Väyrynen on hieman kyyninen Stoltenbergin ehdottamiin pohjoismaisiin turvatakuihin.

– Turvatakuukeskustelut on viisasta käydä EU:n puitteissa ja katsoa mitä ne siellä todella merkitsevät.

Yhteinen ilmatila ja meri – sekä naapuri-Venäjä

Väyrynen myöntää, että pohjoismaiden yhteen lasketut ilmavoimat eivät ole merkityksetön asia EU:ssa. Jo pelkästään Suomella, Ruotsilla ja Norjalla on yhteensä enemmän hävittäjiä kuin yhdelläkään eurooppalaisella valtiolla.

Taloudellisten seikkojen lisäksi ilma-aseiden laaja kattavuus ja yhteinen Itämeri saattavat Väyrysen mielestä ajaa pohjoismaat nykyistä mittavampaan alueittensa valvontayhteistyöhön.

– Ei ole kuitenkaan todennäköistä, että Pohjolasta tulisi jonkinlainen poliittinen saatika sitten sotilaallinen blokki.

Sotilaallisessa mielessä Väyrynen ei pidä vanhaa Venäjän-uhkaa mitenkään merkittävänä pohjoismaisen yhteistyön siivittäjänä. Väyrynen arvioi viileästi, että puheistaan huolimatta Venäjä on sotilaallisesti heikko eikä ole uhka EU-maille.

Venäjän viimeaikainen takertuminen turvallisuuspoliittisissa puheissaan ydinaseeseen on osoitus Väyrysen mukaan Venäjän tavanomaisten puolustusvoimien kehnosta tilasta.

Väyrynen hieman ihmettelee, että vuosi sitten Venäjän presidentti Dmitri Medvedev linjasi Helsingissä Venäjän olevan ydinaseettoman maailman kannalla.

– Kansakunnantilapuheessa Medvedev ilmoitti nyt, että Venäjän panostusta ydinaseisiin pitää lisätä.

Venäjän sotilaallista uhkaa suurempana epävarmuutta lisäävänä tekijänä Väyrynen pitää luonnonvaroihin liittyviä Venäjän talous- ja turvallisuuspoliittisia ongelmia.

Kyse ei ole Itämeren kaasuputkesta vaan kiistelyt arktisen alueen öljy- ja kaasuesiintymistä ja niihin liittyvistä talousongelmista – ja koko Venäjän talousrakenteen epävarmuudesta.

Väyrysen arvion mukaan Venäjällä toimitaan nykyään paljolti hetkellisten impulssien mukaan.

– Jos tuntuu siltä, että Venäjän intressejä loukataan, niin ollaan valmiita ottamaan käyttöön räväköitäkin keinoja.