Det oeniga Belgien tar över ledningen av EU

Sisäinen sekavuus vaikuttaa heinäkuussa alkavaan puheenjohtajakauteen.

Belgian jakamista ajava puoluejohtaja Bart De Wever sai torstaina tehtäväkseen uuden hallituksen tunnustelun. Vuoden 2007 vaalien jälkeen hallituksen muodostamiseen kului 200 päivää eikä kukaan odota nytkään nopeaa ratkaisua.

Tavallista hankalammaksi tilanteen tekee se, että 1. heinäkuuta on Belgian vuoro aloittaa Euroopan unionin puheenjohtajamaana.

– Tshekin puolentoista vuoden takaisesta kokemuksesta opittiin, että sisäpoliittinen levottomuus ja ja epäjärjestys vaikeuttavat EU:n puheenjohtajana toimimista ja asioiden läpivientiä, sanoo tutkija Tiia Lehtonen Ulkopoliittisesta instituutista.

Hänen mukaansa Belgian sisäinen sekavuus vaikuttaa vääjäämättä sen puheenjohtajuuskauteen. Maan hallituksen pitäisi silloin pystyä keskittymään maksimaalisella panoksella suuriin talouspoliittisiin budjettikysymyksiin eli kiristämään talouspolitiikkaa ja vaikuttamaan rahalaitosten sääntelyyn.

Lehtonen epäilee myös, ettei Belgia kykene asialistan muokkaamiseenkaan, mitä puheenjohtajamaat ovat yleisesti harrastaneet. Tosin hän huomauttaa, ettei Belgialla oikeastaan edes ole koko maan kattavia yhteisiä intressejä.

Presidentti korostuu

Tutkija Tiia Lehtonen toteaa, että Lissabonin sopimus vähensi EU:n puheenjohtajuuden merkitystä. Sen sijaan sopimus vahvisti niin sanottua troikka-järjestelmää, jossa kolme jäsenmaata hoitaa tavallaan yksissä tuumin puheenjohtajuutta yhden ollessa aina puolivuotiskausittain näkyvämmin vastuussa.

– Eurooppa-neuvoston pysyvän puheenjohtajan eli presidentin pestin luomisen myötä tämän järjestelyn odotetaan itse asiassa edelleen vahvistuvan.

Belgian sisäpoliittiset vaikeudet saattavat hyvinkin korostaa ensimmäisen EU-presidentin, belgialaisen Herman Van Rompuyn roolia.

– Jos jäsenmaat eivät saa jossakin kysymyksessä konsensusta aikaan, on Van Rompuylla tilaisuus esiintyä huippukokouksissa vahvana EU-tason sillanrakentajana ja siten viedä puheenjohtajuus kunnialla loppuun.

Tiia Lehtonen uskoo Van Rompuyn kykenevän tiukan paikan tullen virittämään myös Belgian tehokkaan ja EU-kokemusta omaavan virkakoneiston vauhtiin.

EU ei seuraa Belgiaa

– En usko, että Belgian liittovaltion sisäinen eripura – puhumattakaan epätodennäköisestä hajoamisesta kahteen valtioon – vaikuttaisi koko unionin tulevaisuuteen. EU:n asialistalla ovat kuitenkin tällä hetkellä aivan muut painoarvoltaan tärkeämmät asiat, tutkija Tiia Lehtonen sanoo.

Hän huomauttaa, että Belgia on kuitenkin hyvin ”pro-eurooppalainen” maa, jossa usein todetaan, että se mikä on hyväksi Euroopalle, on hyväksi myös Belgialle.

Toisaalta flaamit ovat ilmoittaneet tavoitteekseen EU:n kehittämis- ja kilpailukyvyn kasvattamiseen liittyvän suunnitelman eli Lissabonin sopimuksen korjaamisen, joka ei välttämättä ole muiden jäsenvaltioiden ensisijaisia tavoitteita.

Lehtosen mukaan Belgian kahden eri kansanryhmän painileikki on kuitenkin peräisin jo 1800-luvun alusta, eikä sen vuoksi ole uusi poliittinen ongelma.

– Onhan sanottu, että Belgiaa yhdistää vain kuningashuone ja jalkapallomaajoukkue.

Sivistynyt ero N-VA:n tavoitteena

Belgiassa ei ole yhtäkään valtakunnallista puoluetta. Maan pohjoisosan hollanninkieliset flaamit ja etelän ranskankieliset vallonit äänestävät omia puolueitaan.

Niinpä hallitusten kokoaminen on ollut aina haastava ja pitkä prosessi. Kolme vuotta sitten pidettyjen vaalien jälkeen kului peräti 9 kuukautta ennen kuin maassa oli uusi hallitus. Senkin jälkeen Belgiassa on ollut neljä eri hallitusta.

Kesäkuun 13. päivänä pidetyissä vaaleissa voittajiksi selvisivät separatistinen N-VA pohjoisessa ja sosialistipuolue etelässä.

Viime torstaina kuningas Albert II antoi hallituksen tunnustelijan tehtävät N-VA:n eli Uuden flaamilaisen liiton johtajalle Bart De Weverille.

Tämä arveli, että tunnustelu vie kolmisen viikkoa ja että uusi hallitus voitaisiin muodostaa ehkä syyskuussa. Moni pitää aikataulua turhan optimistisena.

Hitaasti erilleen

Belgian pohjoisosa on selkeästi vauraampi kuin ranskankielinen Vallonia. Separatistisen N-VA:n puheenjohtaja De Wever onkin sanonut olevansa kyllästynyt kielialueiden välisiin tulonsiirtoihin. Hän ajaa voimakkaasti uudistusta, jonka toteutuessa flaamit ja vallonit pitäisivät huolta omista menoistaan. Vallonien sosialistipuoleen johtajalta Elio Di Rupolta ei ole herunut tukea hankkeelle.

Belgian kaksijakoisuus syveni vaaleissa, mutta pikaeroa ei ole odotettavissa eikä se ole flaamienkaan tavoitteena.

N-VA:n Bart De Wever sanoo kannattavansa aluehallinnon vahvistamista ja Belgian muuttumista sitä kautta ensin kahden valtion valtioliitoksi ja lopulta kahdeksi eri valtioksi.

De Weverin ihanteena on Tshekkoslovakian rauhanomainen jako vuonna 1993, vaikka sekin todellisuudessa aiheutti paljon katkeruutta erityisesti Slovakiassa.