EU:n pitää pysyä tiukkana Valko-Venäjälle
Helsingin Sanomat

Poliittisten vankien vapauttamisesta on tehtävä ehto kaikille jatkokeskusteluille Valko-Venäjän kanssa.


Valko-Venäjän presidentti Aljaksandr Lukašenka kiihdyttää sortotoimia maansa opposition nitistämiseksi. Euroopan unioni puolestaan yrittää epätoivoisesti löytää sopivinta tapaa reagoida Lukašenkan toimiin.


EU:n odotetaan tekevän päätöksensä tammikuun lopussa. Osa päätöksen sisällöstä on jo selvillä, ja siitä vallitsee yhteisymmärrys.


On hyvä, että monet unionin jäsenmaat tekevät eron Valko-Venäjän hallinnon ja tavallisen kansan välillä. Samalla kun EU karsii yhteyksiä maan hallintoon, sen pitäisi helpottaa valkovenäläisten matkustamista, hakeutumista koulutukseen ja muuttamista EU:n alueelle.


Ongelmana on, että EU:lta puuttuu keino, jolla Valko-Venäjän hallintoon voitaisiin vaikuttaa heti. Unionin harkintavaltaan kuuluvat talouspakotteet eivät tuota tulosta lyhyessä ajassa. Syitä on useita.


EU:n antama talousapu Valko-Venäjälle on hyvin pientä. On hankala ottaa pois porkkanaa, jota ei ole koskaan annettu.


Valko-Venäjä vie unioniin hyvin vähän teollisuustuotteita. Öljyjalosteet ovat poikkeus, mutta niidenkin vienti voidaan järjestää helposti uudelleen muiden valtioiden kautta.


Lisäksi Valko-Venäjä saa suuren osan tuloistaan öljyn ja kaasun kauttakuljetuksista, joita EU ei voi rajoittaa aiheuttamatta haittaa useiden jäsenmaidensa ja Venäjän taloudelle.


Valko-Venäjän kiinnostavuus talouskumppanina on viime vuosina lisääntynyt. Kansainvälisessä liike-elämässä se nähdään mahdollisuuksien maana. Osa bisnesväestä havittelee suoraan Valko-Venäjän markkinoille, kun taas osa haluaa lyödä rahoiksi viemällä maahan öljyä Baltian ja Ukrainan satamien kautta. Kunnianhimoisimmat odottavat, että Valko-Venäjällä alkaisi yksityistämisaalto. Bisnesväki ei pitäisi pakotteista, ja osa heistä auttaisi maan hallintoa kiertämään niitä.


Valko-Venäjä on merkittävässä asemassa myös ase- ja sotatekniikan markkinoilla. Maailmassa on useita maita, jotka haluavat tehdä sen kanssa talousyhteistyötä: esimerkiksi Kiina, Venezuela ja luonnonvaroiltaan rikas Azerbaidžan. Niillä on myös mahdollisuus tukea Valko-Venäjää taloudellisesti.


Voi olla, että hallinnon jäsenet palauttavat osan omista rahoistaan maalle, jos yksityistäminen “ystävien hyväksi” alkaa toden teolla – lojaalisuus hallinnolle palkitaan.


On totta, että Venäjän johto on viime vuosina yrittänyt vähentää tukeaan Lukašenkalle. Todennäköisesti Venäjä aikoo hyötyä EU:n ja Valko-Venäjän suhteiden viilenemisestä.


Jos Valko-Venäjän taloustilanne toisaalta heikkenee dramaattisesti, Venäjä saattaa jälleen kerran päättää suojella maan hallintoa romahdukselta estääksen maan demokratisoitumisen ja päätymisen EU:n tielle.


Tarkoittaako tämä sitä, että EU:n ainoaksi kortiksi jää omien kasvojen pelastaminen? Toivottavasti ei. Unionin on kuitenkin reagoitava tilanteeseen strategisesti ja johdonmukaisesti, ei pelkästään tunteella.


EU:n olisi punnittava jokainen sana ja pidättäydyttävä tyhjistä uhkauksista. Vuonna 2008 unioni kutsui Venäjän toimintaa Kaukasuksella “mahdottomaksi hyväksyä”. Vain muutamaa viikkoa myöhemmin EU:n ja Venäjän suhteet palasivat entiselleen, ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Valtiot, aivan kuten ihmiset, voivat olettaa tulevansa vakavasti otetuiksi vain, jos ne seisovat sanojensa takana.


Kenenkään ei pidä kuvitella, että poliittisten vankien vapauttaminen olisi neuvottelukysymys ja että vangeilla voitaisiin käydä kauppaa. Vapauttamisesta on tehtävä ehto kaikille jatkokeskusteluille, ja tässä EU:n pitää pysyä tiukkana.


Valko-Venäjän hallinnon pääsy kansainvälisten rahoituslaitosten luottoihin on jäädytettävä. Maan kauppavaje vuodelta 2010 on arvioitu 4,5-5 miljardiksi euroksi, ja sen valuuttavarannot ovat tätä pienemmät. Valko-Venäjä ei enää voi devalvoida valuuttaansa hermostuttamatta kansalaisiaan. Siksi luottojen jäädyttäminen voi tuottaa tuloksia – ennemmin tai myöhemmin.


EU:n on oltava kärsivällinen. Perimmäiset syyt, jotka johtivat unionin ja Valko-Venäjän välien parantumiseen maan presidentinvaalien alla, eivät ole kadonneet. Uhmailustaan huolimatta Valko-Venäjän hallinto pelkää jatkaa kanssakäymistä Venäjän kanssa kasvokkain. Lukašenka on kuin kuka tahansa itsevaltias, joka ei halua kuulua minkään tahon yksinomaiseen vaikutuspiiriin.


Jos EU haluaa osoittaa ulkopolitiikkansa perustuvan arvoihin, sen pitää palata ajamaan demokratiaa koko itänaapurustoonsa, ei vain poimia päältä mieleisiään ehdokkaita. Jos se ei ole tähän valmis, sitä syytetään aiheellisesti kaksinaismoralismista.


EU:n on turha toivoa Valko-Venäjän vapautumista, jos se samaan aikaan valitsee kumppaneikseen maita, joiden demokratia ei ole yhtään kehittyneempi ja jotka itse asiassa pitävät Valko-Venäjän hallintoa hengissä.

Sitäkin pohditaan, pitäisikö EU-maiden jääkiekkojoukkueiden boikotoida vuoden 2014 MM-turnausta, jota Valko-Venäjä isännöi. Olisi outoa, jos ne boikotoisivat turnausta mutta osallistuisivat vain muutamaa kuukautta aiemmin talviolympialaisiin Venäjän Sotšissa.