Ulkopoliittisen instituutin tutkija Tiia Lehtonen toivoo euroskeptisyyden jäävän väliaikaiseksi ilmiöksi – varsinkin jos sen pohjana ovat virheelliset tiedot ja perustelut. Väärät tulkinnat saavat tutkijan joskus aivan kiukun partaalle.
– Kuuntelin perussuomalaisten puheenjohtajan Timo Soinin viime tiistaina eduskunnassa esittämää puheenvuoroa, enkä voinut olla ottamatta kantaa muutamaan virheelliseen lausuntoon, kertoo Tiia Lehtonen työhuoneessaan Ulkopoliittisessa instituutissa.
Lehtosen mukaan Soini mainitsi muun muassa, että ”irlantilaisia äänestytetään tismalleen samasta (Lissabonin) sopimuksesta. Ei pilkkuakaan, ei kirjaintakaan ole muutettu”.
– Tämähän ei pidä paikkaansa, sillä irlantilaisia ei äänestytetä tismalleen samasta sopimuksesta ja muutosehdotuksia käsiteltiin viimeksi Eurooppa-neuvoston kokouksessa joulukuussa 2008. Sen tuloksena esimerkiksi komissaarikysymys ratkaistiin Irlannin ja monien muiden pienten jäsenvaltioiden – myös Suomen – eduksi ja ne saavat jatkossa pitää oman kansallisen komissaarinsa.
Lehtonen korostaa, että sopimus on yhä pöydällä ja sen lopullisesta sanamuodosta sekä Irlannin mahdollisista erivapauksista neuvotellaan vielä.
Tiia Lehtonen ihmettelee myös Soinin tulkintoja EU:n epädemokraattisuudesta ja Suomen suhtautumisesta uusien korkeiden virkojen luomiseen.
Kritiikki vie eteenpäin
Tutkija Tiia Lehtonen muistuttaa, että virheellisiä tai ainakin harhaanjohtavia käsityksiä Euroopan unionin vaikutuksista jäsenvaltioiden ja niiden kansalaisten elämään esitetään muuallakin kuin Suomessa. Etenkin Irlannissa euroskeptisyyden lippulaivaksi noussut Libertas-liike on katolisen kirkon ohella ansioitunut tällä saralla.
– Pitkälle saa tulkita Lissabonin sopimuksen tekstiä, jos sieltä saa tukea Libertasin ja Irlannin kirkon levittämille käsityksille maan aborttipolitiikkaan puuttumisesta tai pelkoon siitä, että sopimus voimaantullessaan veisi irlantilaisten passit.
Samaan hengenvetoon tutkija haluaa kuitenkin korostaa, että EU:n arvosteleminen ja ratkaisujen kyseenalaistaminen ovat toki sallittuja, jopa tervetulleitakin unionin kehittymisen kannalta.
Lehtosen mielestä EU on kokenut ja kokee vastakin monta kriisiä, mutta voi parhaimmillaan kääntää ne edukseen.
– Finanssikriisi ja ilmastonmuutoksen vaikutukset, puhumattakaan linjanvedosta suhtautumisessa uusiin suurvaltoihin Kiinaan ja Brasiliaan tai yhteisestä USA- ja Venäjä-politiikasta tulevat vielä koettelemaan EU:ta. Siitä huolimatta uskon EU:n tulevaisuuteen.
Väitös pienistä maista
Tiia Lehtosen erityisalueena Ulkopoliittisessa instituutissa ovat EU:n institutionaalinen kehitys ja muutos, sekä perussopimusten kansallisten ratifiointiprosessien, Lissabonin sopimusmuutosten ja euroskeptisyyden seuraaminen. Hänen maaliskuussa Firenzen Yliopistollisessa Eurooppa-instituutissa hyväksytty väitöskirjansa käsitteli kuitenkin pienten maiden vaikutusvaltaa EU:n perussopimusneuvotteluissa.
Tutkimuksessa vertailtiin neljän pienen jäsenvaltion – Belgian, Tanskan, Irlannin ja Suomen – todellisia vaikutusmahdollisuuksia kolmen keskeisen instituutiouudistuksen läpi. Niitä olivat komission kokoonpano, määräenemmistöpäätöksenteon lisääminen ja kiertävästä EU-puheenjohtajuudesta luopuminen.
Valittuihin maihin Lehtonen päätyi, koska halusi ottaa tarkasteluun yhden perustajamaan (Belgia), kaksi laajentumisen alkuvaiheissa liittynyttä (Irlanti ja Tanska) sekä Suomen myöhemmin liittyneenä.
Tutkimus osoitti, että yksimielisiä päätöksiä vaativa hallitustenvälinen konferenssi oli pienten maiden kannalta suotuisampi paikka puolustaa näkemyksiään. Sen sijaan vuosina 2002-2003 toteutettu EU:n tulevaisuuskonventti, jossa päätöksiä tehtiin rajoitetulla enemmistöperiaatteella, jätti odotuksista huolimatta pienten maiden kannat huomattavasti vähemmälle huomiolle. Lisäksi kävi ilmi, että neuvottelijoiden henkilökohtaiset ominaisuudet vaikuttivat lopputulokseen enemmän kuin osattiin olettaakaan.
Supliikkia ja asiaosaamista sopivasti
– Väitöskirjani alkoikin yllättäen elää omaa elämäänsä, päivittelee tutkija Tiia Lehtonen. Tekijän päätuloksena pitämien asioiden sijasta julkinen huomio kiinnittyi oheistuloksiin.
Kun Lehtonen halusi korostaa, että pienet EU-maat hyötyvät yksimielisyysvaatimuksesta enemmän kuin rajoitetusta enemmistöperiaatteesta, pohdittiin julkisuudessa enemmän neuvottelijoiden henkilökohtaisia ominaisuuksia.
– Tottahan se oli, että tutkimus nosti esille myös sosiaalisia ja psykologisia tekijöitä, jotka vaikuttivat pienten maiden neuvottelumenestykseen.
Lehtonen havaitsi, että henkilökemiat, ihmissuhteet, henkilökohtaiset ominaisuudet, karisma ja sosiaaliset taidot vaikuttivat lopputuloksiin arvioitua enemmän.
Asiaosaaminen pohjana
Tiia Lehtonen haastatteli tutkimukseensa sekä nykyisiä että entisiä presidenttejä, pääministereitä ja ulkoministereitä sekä korkeita virkamiehiä Belgiasta, Irlannista, Tanskasta ja Suomesta.
Vastauksissa viitattiin toisinaan selvästikin eri maiden neuvottelijoiden henkilökohtaisiin ominaisuuksiin – murahtelut mukaanlukien.
– Me suomalaiset olemme tottuneet luottamaan asiaosaamiseen, mutta näyttää siltä, että sen lisäksi pitää kiinnittää huomiota sosiaalisiin taitoihin.
Pelkällä hyvällä supliikillakaan ei EU-neuvotteluissa menesty, parasta on sopiva sekoitus asiaa ja sen hyvää esittämistä.