Euroopan railot aukesivat
Helsingin Sanomat
Petja Pelli & Ville Similä


Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen ja ohjelmajohtaja kommentoivat Euroopan jakautumista velkakriisin seurauksena.


Britannia vastaan muut, pohjoinen vastaan etelä, länsi vastaan itä: Euroopan kartta halkeilee. Vaikka syyt ovat uusia, jakolinjat ovat tuttuja.


Kanaali leveni.



Britannian saaret hypähtivät kauemmas manner-Euroopasta.


Näin kuvattiin joulukuun alussa Brysselin EU-huippukokouksen tulosta – kokouksen, jota talouskomissaari Olli Rehn evästi kuuluisalla varoituksellaan euron kymmenen päivän elinajasta.


Kohtalonhetkelläkään Britannia ei halunnut asettua samaan rintamaan muiden EU-maiden kanssa. Se käytti veto-oikeuttaan, kun jäsenmaat yrittivät sopia yhteisen talouspolitiikan lujittamisesta.


Euroopan johtajat voivottelivat, että nyt on päässyt syntymään kaksi Eurooppaa. Toisen muodostaa Britannia ja toisen kaikki muut.


Britannian käytös on osa jatkumoa, joka ulottuu sen omiin suuruuden päiviin asti, sanoo kansainvälisen historian professori Jussi Hanhimäki Tampereen yliopistosta.


”Britannian imperiumi, jossa aurinko ei koskaan laskenut, oli ei-eurooppalainen”, hän muistuttaa.


EU:hun Britannia on suhtautunut epäluuloisesti alusta pitäen. Se ei esimerkiksi ollut mukana Euroopan yhteisön luoneessa Rooman sopimuksessa vuonna 1957. Rautarouva Margaret Thatcherin politiikka oli niin ikään kaikkea muuta kuin EU-myönteistä.


Eurokriisi on aukaissut Eurooppaan muitakin repeämiä. Näistä ehkä selvin on jako taloutensa hyvin ja huonosti hoitaneisiin maihin.


Kilttien ja tuhmien raja jakaa Euroopan pohjoiseen ja etelään aika lailla keskeltä Ranskaa. ”Irlantia lukuun ottamatta vaikeuksiin joutuneet maat ovat olleet etelästä”, sanoo Ulkopoliittisen instituutin EU-tutkimusta johtava Juha Jokela.


Luottoluokitusfirmatkin näkevät rajan keskellä Eurooppaa. Ranskaa uhattiin parhaan luokituksen menetyksellä ennen muita AAA-maita.


”Ranska on harmaalla rajavyöhykkeellä”, Jokela toteaa.


Kurittoman etelän ja AAA-pohjoisen ero noudattelee protestanttisen Euroopan rajoja. Tukipaketteihin on joutunut turvautumaan myös katolinen Irlanti.


Suoremmin kirkkokuntien kahtiajako näkyy suhtautumisessa Euroopan yhteistyön syventämiseen.


”Se on ollut katolisen kirkon poliittinen perintö”, sanoo Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen. Tiilikainen on tutkinut protestanttisten ja katolisten valtioiden poliittisia kulttuureja.


Katolisten valtioiden sisällä on vahvoja alueita. Valtion yläpuolella taas ovat Vatikaani ja paavi. Siksi katolisissa maissa ei nähdä ristiriitaa valtion ja sitä voimakkaampien liittojen välillä.


Esimerkiksi Suomessa on hyvin vaikea ymmärtää ajatusta, että valtio voisi olla itsenäinen, vaikka olisikin osa suurta liittoa.


Protestanttisissa maissa valtio on vahva, sääntöjä noudatetaan ja kansalaiset ovat kuuliaisia.


”Protestanttisissa maissa odotellaan keskellä yötä, että liikennevalo vaihtuu vihreäksi”, Tiilikainen kärjistää.


Tiilikainen sanoo, että katolinen perinne näkyy myös Puolassa. Siirtymäkauden jälkeen Puola on etsinyt itseään, mutta pyrkii aktiivisesti unionin ytimeen.


Britannia teki toisin kuin muu Eurooppa jo uskonpuhdistusten aikaan.


Tiilikainen kuvaa Britannian valtioperinnettä kalvinistiseksi. Kalvinistinen valtio uskoo yksilöön, ja siksi mikä tahansa keskushallinto on aina epäilyttävää.


Uskonsotien jälkeen järisyttävin Euroopan keskelle syntynyt railo oli kommunismin rautaesirippu.


Toisen maailmansodan jälkeen voittajavaltiot jakoivat Euroopan länteen ja itään.


Neuvostoliitto kahmaisi aiemmin itsestään selvästi Keski-Eurooppaan kuuluneet valtiot, kuten Unkarin ja Tšekkoslovakian.


Kylmän sodan jakoa ei kestänyt kuin 45 vuotta. Entiset sosialistivaltiot liittyivät Euroopan unioniin ja puolustusliitto Natoon heti kun pystyivät.


Onko rautaesiripusta jäljellä enää rippeitäkään?


Kyllä on, sanoo tutkija Jouni Järvinen Aleksanteri-instituutista. ”Entisissä itäblokin maissa korruptio on yhä suuri ongelma, ja parlamentarismi on kehittymätöntä.”


Nämä ovat Järvisen mukaan seurausta siitä, että itäblokki tukahdutti kansalaisyhteiskunnan. Sen pystyttäminen ei käy hetkessä.


Mihin Euroopan raja on nyt siirtynyt?


Järvisen mielestä kamppailua Euroopan rajoista käydään nyt vahvimmin Serbiassa.


Kun Euroopan unioni on suhtautunut varovaisesti Balkanin maiden EU-jäsenyyteen, Venäjä on edennyt Serbiassa poliittisesti ja tehnyt investointeja sekä suunnitelmia energiaputkista.