Europeiska unionen är tvungen att förnya sitt beslutsfattande

EU on kestänyt vielä nitisten velkakriisin paineet
Euroopan unionin on pakko uudistaa päätöksentekoaan

Euroopan unionin päättäjät ovat viime vuosina kokoontuneet tiiviisti erilaisissa hätäkokouksissa. Tapaamisista huolimatta talouskriisi ei ole lauennut. Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtajan Juha Jokelan mielestä unionin päätöksentekokyky on kuitenkin toiminut kohtuullisen hyvin.
– Ainakin toistaiseksi on kyetty välttämään suuri eurooppalainen talouskriisi, Jokela sanoo.
Hän muistuttaa, että yhteisössä on mukana 27 maata, joten ne eivät millään kykene reagoimaan muutoksiin yhtä nopeasti kuin finanssimaailma.
Investointipankki Lehman Brothersin romahdus vuonna 2008 herätti nopeasti niin poliittiset kuin taloudellisen päättäjät Atlantin molemmilla puolin. Myös EU ja Euroopan keskuspankki reagoivat pikavauhtia amerikkalaisen pankin vararikkoon.
Jokela myöntää, että Euroopan ulkopuoliseen kriisiin oli ehkä helpompi reagoida kuin unionin sisäiseen ongelmiin. Toisaalta Euroopan velkakriisi on vasta kasvamassa uhkaaviin mittoihin.
– Tämä alkaa kohta olemaan G-20 asia, Jokela pelkääkin.

Muutoksia on jo tehty
Kovassa paineessa EU on ollut valmis nopeisiin ratkaisuihin ja se on esimerkiksi muuttamassa ”perustuslakiaan” eli Lissabonin sopimusta. Valtionpäämiestasolla on jo sovittu, että euron turvaksi kehitetään vakausmekanismi, johon liitetään sanktiojärjestelmä yhteisesti sovittujen talouskriteerien rikkomisesta.
EU on myös valmis muuttamaan perusperiaatteitaan. Esimerkiksi jäsenmaiden velkajärjestelyt eivät periaatteessa kuulu unionin toimivaltaan, mutta nyt niiden käyttöönottoa valmistellaan. Sama asia pätee yhteisvastuullisuuteen.
– Nyt on katsottu, että on pakko tehdä näin, Jokela sanoo.
Kriisien vauhdittavassa voimassa ei sinällään ole mitään uutta, sillä yhdentymisen syventäminen EU:ssa on aina saanut vauhtia kriiseistä.
Unionin alkujuuret ovat toisessa maailmasodassa, jonka jälkeen raunioina ollutta Eurooppaa ryhdyttiin kehittämään sodan sijasta rauhanomaisen yhteistyön avulla. Yhteismarkkinoiden luominen taas onnistui vasta syvän taloudellisen ahdingon jälkeen, kun koko Eurooppa uhkasi jäädä jälkeen maailmantalouden kasvusta.
Jokela kuitenkin varoittaa, että tällä kertaa kriisi voi poikia muutakin kuin yhteistyön syventymistä.
– Nyt on paljon poliittista epävarmuutta unionin tulevaisuudesta. Jossain mielessä unionin tuoma hyöty on kyseenalaistettu. Joidenkin näkemysten mukaan tästä voi kehittyä kohtalon kysymys EU:lle, Jokela tuumaa.

Tulevaisuudesta pitäisi keskustella
Jokelan mielestä rahoituskriisin aikana on keskitytty julkisuudessa jopa liian paljon itse kriisiin ja sen ratkaisemiseen. Keskustelussa on jäänyt vähemmälle se, mihin suuntaan unionia pitäisi kehittää.
Globaali muutos jatkuu varmasti. Olennainen kysymys on, kuinka Eurooppa pärjää jatkossa kilpailussa niin Yhdysvaltojen, Kiinan kuin muidenkin nousevien talousmahtien kanssa.
Kriisien ratkaiseminen edellyttää jäsenmailta yhteistä näkemystä ja politiikkaa. Sama asia pätee myös EU:n kilpailukyvyn ja talouden kehittymiseen. Jos euroalueella on yhteinen valuutta ja yhteiset markkinat, pitäisi sillä olla myös yhteinen talouspolitiikka.
Yhteisen talouspolitiikan luominen ei kuitenkaan ole yksinkertainen asia, sillä kyseessä on valtion itsemääräämisoikeuden kannalta keskeinen asia.
– Valtiot haluavat kovasti määrätä itse talouspolitiikkansa suunnasta, Jokela tiivistää.
Liittovaltio kykenisi kriisitilanteissa toimimaan monesta itsenäisestä maasta muodostunutta unionia nopeammin. Viime kädessä kyse on kuitenkin poliittisesta päätöksestä. Tämän takia Euroopan unionin tulevaisuudesta pitäisi Jokelan mukaan keskustella avoimesti.