Ulkopoliittinen instituutti on koonnut kansiin ja analysoinut satoa viime joulukuussa järjestetystä seminaarista, jossa kansalliset vaikuttajat ja eturivin kansainväliset Eurooppa-tutkijat pohtivat EU:n epäonnistumisia.
Ulkopoliittisen instituutin tutkija Timo Behr toteaa, että EU:n epäonnistumisten ja onnistumisten arviointi on usein kovin poliittisesti latautunutta ja vähemmän objektiivista.
– Samalla kun EU-kriitikoilla on taipumusta sälyttää suurin osa nyky-Euroopan poliittisista ja taloudellisista ongelmista EU:n harteille, on EU-intoilijoilla puolestaan ongelmia myöntää, että joissain kohdin EU ei ole toiminut hyvin ja että sen on muututtava. Raportillamme halusimme tarjota objektiivisempaa analyysia EU:n epäonnistumisista sen toiminnan eri alueilla, Behr summaa Why the EU fails -raportin tavoitteita.
Ulkopoliittisen instituutin Euroopan unioni -tutkimusohjelman ohjelmajohtaja Juha Jokela muistuttaa, että varsinaisten epäonnistumisten lisäksi on syytä tarkastella sitä, ovatko EU:n epäonnistumisiksi leimatut asiat lopulta sittenkään epäonnistumisia.
– Toiseksi on tutkittava, mitkä taustatekijät ovat vaikuttaneet epäonnistumisiin. Tällä tavoin virheistä opitaan ja unionin toimintaa voidaan kehittää eteenpäin ja tehokkaammaksi, Jokela toteaa.
Kasvavat odotukset tuovat paineita
Raportissa esitetään, että käsityksemme EU:n epäonnistumisesta heijastelee EU:lle asetettuja ja alati muuttuvia vaatimuksia ja odotuksia. Behr toteaa, että EU on onnistunut rauhanprojektina erinomaisesti tuomalla rauhaa ja tasapainoa historiallisesti jakautuneeseen Eurooppaan, mutta EU:lle on asetettu useita uusia vaatimuksia.
– EU:lta odotetaan vastausta taloudellisen globalisaation haasteisiin, sen odotetaan antavan eurooppalaisille suuremman sanavallan kansainvälisissä asioissa, säilyttävän eurooppalainen hyvinvointivaltio ja löytävän ratkaisun ilmastonmuutoksen haasteisiin.
– Ottaen huomioon tämän jatkuvasti laajenevan vaatimusten listan, ei liene ihme että EU ei ole onnistunut näissä kaikissa alueissa, Behr sanoo.
Ulkopoliittisen instituutin raportissa muistutetaan, ettei epäonnistumisten analysointiin tulisi suhtautua EU:n onnistumisen vähättelynä tai euroskeptisismin lietsontana. Ei voida väittää, että EU olisi tyystin epäonnistunut, vaikka kylmää vettä EU:n niskaan kaatui esimerkiksi erityisesti Kreikka-kriisin johdosta. Julkinen mielipide onkin keskeinen haaste EU:n kannalta.
– Kreikka-tapauksen yhteydessäkin on tullut hyvin paljon EU-kriittistä keskustelua esiin jopa sellaisilla Euroopan integraation vahvoilla tukialueilla, kuten Saksassa. On herännyt epäilyksiä, että onko tämä oikea tapa edistää eurooppalaista taloutta, hyvinvointia ja turvallisuutta.
– Uskon, että kriiseistä syntyy myös julkisen keskustelun paikkoja, joissa voidaan valottaa kansalaisillekin EU:n todellisuutta: missä asioissa EU on tärkeä ja missä asioissa ei ehkä niin tärkeä. Tuleehan unioni toisaalta lähemmäs tavallista kansalaista, kun keskustellaan tällaisista suurista asioista, Jokela sanoo.
Ei helppoja vastauksia
Ulkopoliittisen instituutin raportissa on neljä erilaista näkökulmaa EU:n epäonnistumisten syihin. Raportissa esitetään muun muassa, että EU:n epäonnistumiset johtuvat instituution epätäydellisestä ja tehottomasta rakenteesta, joka heikentää EU:n kykyä toimia yhtenäisesti ja tarkoituksenmukaisesti.
Behr nostaa esiin huomionarvoisimpina EU instituutioiden heikkoudet, resurssien puutteen ja jäsenvaltioiden väliset erot kyvyssä toimia.
Toiseksi epäonnistumisiin vaikuttavat raportin mukaan jäsenvaltiot, jotka ovat muuttaneet asennettaan EU:ta kohtaan sukupolvellisten, geopoliittisten ja sosioekonomisten muutosten vuoksi.
Kolmannen näkökulman mukaan EU eivätkä sen jäsenvaltiot ole syypäitä EU:n epäonnistumisiin, vaan muut maat ovat estäneet EU:ta onnistumasta.
Neljännen mielipiteen mukaan EU:n epäonnistuminen on johtunut siitä, että EU on vain tavoitellut vääränlaista politiikkaa ja aloitteita, jotka ovat estäneet EU:ta saavuttamasta tavoitteitaan.
– Tästä huomaa, että ei ole olemassa helppoja vastauksia EU:n epäonnistumisiin. Jotta EU voisi oppia virheistään, on sen käsiteltävä jollain tasolla kaikkia näitä neljää aluetta, Behr sanoo.
Ulkopoliittisen instituutin raportin Why the EU fails – Learning from past experiences to succeed better next time ovat toimittaneet Toby Archer, Timo Behr ja Tuulia Nieminen. Raportissa on myös puheenvuoroja joulukuun seminaarin keskeisiltä puhujilta, kuten Jorma Ollilalta, Erkki Liikaselta, Mark Leonardilta, Anand Menonilta ja Pawel Swiebodalta.
Epäonnistumisten analysointi auttaa välttämään virheet tulevaisuudessa
Epäonnistuiko EU Kööpenhaminassa?
Juha Jokela kertoo, että esimerkiksi Kööpenhaminan ilmastokokousta pidettiin EU:n epäonnistumisena, vaikka sen voi nähdä myös toisin.
Jokelan mukaan Kööpenhaminan ilmastokokoukseen agenda ja sinne asetetut kunnianhimoiset tavoitteet olivat hyvin pitkälti EU:n tavoitteiden mukaisia. Kritiikkiä on herättänyt se, että tavoitteet eivät toteutuneet ja EU jätettiin syrjään neuvotteluiden viimeisistä vaiheista.
– Mitä tulee tavoitteiden toteutumiseen, suuret maat eivät olleet valmiita yhtä kunnianhimoiseen sopimukseen kuin EU. Neuvotteluiden loppumetreillä sopimuksesta neuvoteltiinkin juuri näiden maiden välillä, Jokela selvittää.
Tämän vuoksi Jokelan mukaan voidaan ajatella, että EU:n syrjäyttäminen johtui osittain siitä, ettei EU:ta tarvittu kokouksen loppurutistuksessa, koska sen sitoutumista pidettiin selvänä asiana.
– Sitä tietysti voidaan pitää epäonnistumisena, että riittävän tiukkaa sopimusta ei saatu aikaiseksi. Tästä vastuu kuuluu kuitenkin ensisijaisesti sitä vastustaneille valtioille, kuten Yhdysvalloille ja Kiinalle. Olisiko sittenkin niin, että nämä maat epäonnistuivat Kööpenhaminassa, Jokela kysyy. (A-LB)
”Samalla kun EU-kriitikoilla on taipumusta sälyttää suurin osa ongelmista EU:n harteille, on EU-intoilijoilla puolestaan ongelmia myöntää, että joissain kohdin EU ei ole toiminut hyvin.”
Lisää tietoa kansalaisille
Juha Jokelan mukaan yksi Euroopan unionin haasteista on se, miten päästä lähelle kansaa niin, että EU:n kansalaiset ymmärtävät EU:n toiminnan entistä paremmin ja kykenevät näkemään EU:n hyödyt ja haitat.
Julkisen keskustelun kautta ymmärtämys unionia ja yhteisen politiikan tarpeellisuutta kohtaan kasvaa, mutta edelleen EU joutuu perustelemaan olemassaolonsa tarpeellisuutta kriitikoilleen.
– On viitteitä siitä, että monessa maassa kansallismieliset ajatukset ovat voimistuneet. On tullut uusia puolueita ja vanhojenkin puolueiden sisällä ajetaan kansallisesti orientoituneita politiikkoja. Se on paradoksaalista, koska Euroopan unionin jäsenmaat ovat kuitenkin sitoutuneet monella politiikan osa-alueella unionitason päätöksentekoon ja hyväksyneet ylikansallisen vallan, Jokela kertoo.
Kansalaiset ovat siis turhautuneita siitä, etteivät kansallisen politiikan tukijoina esittäytyvät hallitukset voi pitää antamiaan lupauksia, koska hallitukset ovat kuitenkin antaneet valtaansa toisaalle, EU:n lisäksi markkinoille.
– Keskeinen asia on se, miten hyvin kansalliset poliitikot ja EU itse pystyvät kertomaan, missä asioissa EU:sta on hyötyä eurooppalaisille. Vaikka nyt on ollut kriisejä, EU:n vahvuuksien selventäminen kansalaisille on tärkeää.
– Esimerkiksi Kreikan tapauksessa voidaan pohtia EU:n merkitystä pienien valtioiden turvaverkkona markkinoiden myllerryksessä. Toisaalta olisi hyvä puhua myös siitä, millaisessa kriisissä Euroopan ja myös Suomen talous saattaisi olla ilman EU:ta, Jokela selvittää. (A-LB)
Yhteinen näkemys Lähi-idästä puuttuu
Juha Jokelan mukaan EU:n olisi tärkeää perehtyä tarkemmin myös omaan toimintaansa maailman politiikassa ja globaalin hallinnan uudistamisessa. Joukko, joka maailmanpolitiikan suuntaviivoista päättää, on kasvanut, ja Jokelan mukaan on tärkeää pohtia niitä asioita, joita olisi syytä ajaa yhteisesti ja niitä, joita jokainen eurooppalainen maa ajaa itse kansallisesti.
– Tässä varmasti suurten jäsenmaiden etujen yhteensovittaminen on aika oleellista. Löytyykö yhteistä ymmärrystä esimerkiksi Britannian, Ranskan ja Saksan välillä siitä, miten yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja ulkosuhteita jatkossa ajetaan, jotta pärjätään kiristyneessä kansainvälisessä kilpailussa myös maailmanpolitiikan kannalta keskeisissä politiikan tekemisen paikoissa kuten YK:ssa ja talouteen liittyvissä instituutioissa, Jokela sanoo.
EU ei ole Ulkopoliittisen instituutin raportin mukaan onnistunut erityisen hyvin myöskään Lähi-idän politiikassaan. Tutkija Timo Behr uskoo, että epäonnistuminen Lähi-idässä johtuu siitä, etteivät Euroopan maat ole vieläkään päässeet yksimielisyyteen siitä, mitä alueella tulisi tehdä.
– EU ei ole onnistunut toimimaan talouskasvun vauhdittajana, eikä se ole onnistunut ratkaisemaan kauan muhineita kriisejä ja konflikteja tai kyennyt panostamaan demokraattisemman Lähi-idän luomiseen.
– EU:lta puuttuu yhteinen näkemys alueen tulevaisuudesta ja ilman sitä avun antaminen alueelle tai uusien rauhanturvaajien lähettäminen Lähi-itään ei todennäköisesti tule olemaan suuri menestys, Behr muistuttaa.