Utrikespolitiska institutets forskare Kristi Raik publicerade 14.11. i Helsingin Sanomat en artikel över utvidgningen av EU:s gemensamma marknad österut. Enligt henne är det svårt att undvika konfrontationer med Ryssland då EU ingår frihandelsavtal med sina grannar.
Vastakkainasettelua Venäjän kanssa on vaikea välttää, kun Euroopan unioni solmii vapaakauppasopimuksia naapureidensa kanssa.
Naapurimaat ovat Euroopan unionin ulkopolitiikassa etusijalla. EU on luomassa uuden integraatiomallin, jolla halukkaat naapurimaat kytketään Euroopan yhteismarkkina-alueeseen. Uusien vapaakauppasopimusten toimeenpano on kuitenkin vaativaa.
Ensimmäinen assosiaatiosopimus, joka sisältää niin sanotun syvän vapaakauppa-alueen, pyritään allekirjoittamaan Ukrainan kanssa Vilnan huippukokouksessa marraskuun lopulla. Ensi vuonna on tarkoitus allekirjoittaa vastaavat sopimukset Georgian ja Moldovan kanssa.
Viime maaliskuussa EU aloitti neuvottelut uudesta vapaakauppasopimuksesta Marokon kanssa. Lisäksi neuvotteluja valmistellaan Tunisian kanssa.
Idässä prosessi on edennyt pidemmälle kuin etelässä, mutta siellä lisähaasteena on kiristyvä vastakkainasettelu EU:n ja Venäjän välillä.
Venäjällä on tapana väheksyä pehmeänä, hajanaisena ja heikentyvänä toimijana pitämäänsä EU:ta. Viime aikoina Venäjä on kuitenkin hyökännyt EU:n itäisen kumppanuuden ohjelmaa vastaan niin rajusti, että se saa EU:n näyttämään todellista vaikutusvaltaisemmalta.
Venäjä on pyrkinyt taivuttamaan naapureitaan Moskovan johtamaan tulliliittoon räikeällä uhkailulla ja painostuksella. Monet Venäjän toimista rikkovat Maailman kauppajärjestön WTO:n sääntöjä.
Venäjä on vastoin tarkoitustaan pakottanut EU:n vahvistamaan tukea itäisille naapureilleen. Venäjä on saanut Ukrainan, Moldovan ja Georgian yhä vakuuttuneemmiksi siitä, että niiden kannattaa tiivistää suhteitaan EU:hun, jos ne eivät halua alistua Venäjän määräysvaltaan.
Toistaiseksi vain Armenia on taipunut Venäjän painostukseen. Kesällä maa sai päätökseen neuvottelut assosiaatiosopimuksesta EU:n kanssa, mutta syyskuussa Armenia ilmoitti liittyvänsä tulliliittoon Venäjän kanssa.
Armenia on erityistapaus. Venäjä on vuosikausia ollut maalle elintärkeä turvallisuuspoliittinen liittolainen naapurimaata Azerbaidžania vastaan. Elokuussa Azerbaidžan ilmoitti mittavista uusista asekaupoista ja tiivistyvästä sotilaallisesta yhteistyöstä Venäjän kanssa.
EU vakuuttaa pelaavansa eri peliä kuin Venäjä: unioni ei pidä itäistä kumppanuutta uhkana Venäjälle eikä halua geopoliittista taistelua.
EU ei voi kuitenkaan välttää vastakkainasettelua. Tulliliitto Venäjän kanssa ja vapaakauppasopimus EU:n kanssa ovat teknisesti toisensa pois sulkevia vaihtoehtoja.
Vapaakauppasopimus edellyttää naapurimailta EU:n yhteismarkkinalainsäädännön laajaa toimeenpanoa. Ukrainassa sopimuksen odotetaan lisäävän vientiä Eurooppaan ja investointeja Ukrainaan.
Sopimuksen toimeenpano vaatii Ukrainan hallinnon ja oikeuslaitoksen uudistamista, jota moni kansalainen toivoo. Hyödyt ovat kuitenkin epävarmoja, kun taas EU-normien omaksumisesta aiheutuu kuluja sekä valtiolle että yrityksille.
Epävarmaa on myös se, ryhtyykö Ukraina tosissaan sopimuksen toimeenpanoon. Ukraina ei ole suhtautunut kovin vakavasti EU:n vaatimuksiin, jotka koskevat oikeusjärjestelmän ja vaalilainsäädännön uudistamista. EU:n ei pidä joustaa asettamistaan ehdoista.
Naapurimaissa herättää ymmärrettävästi närästystä se, että EU vaatii niiltä lähes yhtä paljon kuin laajentumisen piirissä olevilta Länsi-Balkanin mailta mutta kieltäytyy puhumasta mahdollisesta jäsenyydestä.
Syvä vapaakauppasopimus muistuttaa Euroopan talousalueen Etan sopimuksia, jotka säätelevät Islannin, Norjan ja Liechtensteinin osallistumista yhteismarkkina-alueeseen. Kyse on rikkaista maista, jotka ovat itse päättäneet jättäytyä EU:n ulkopuolelle.
Uudet vapaakauppasopimukset voivat antaa kaivatun sysäyksen naapurimaiden taloudelliselle ja poliittiselle kehitykselle sekä vahvistaa koko yhteismarkkina-aluetta. Jotta vapaakauppasopimuksissa onnistutaan, EU:n on seurattava ja tuettava sopimusten toimeenpanoa aktiivisesti. Myös diplomaattinen tuki itäisille kumppanimaille on tarpeen.
Kun Moldova ja Georgia valmistautuvat allekirjoittamaan sopimuksia EU:n kanssa ensi vuonna, Venäjä jatkanee yrityksiään painostaa niitä tulliliiton jäseniksi. EU:n on puolustettava naapurimaidensa oikeutta tehdä omat valintansa.