Utrikespolitiska institutets direktör Teija Tiilikanen gav sin syn bl.a. på demokratins förverkligande inom EU i ett seminarium i Turenki som ordnats av Esko Helle. Seminariet noterades av Kansan Uutiset Viikkolehti 31.5.
Turengin asemalla etsittiin demokraattista Suomea ja Eurooppaa 75 vuotta täyttäneen Esko Helteen seminaarissa .
SKDL:n ja Vasemmistoliiton kansanedustajana 1983–2003 sekä SKDL:n puheenjohtajana 1985–88 toiminut valtiopäiväneuvos Esko Helle järjesti lauantaina 75-vuotispäivänsä kunniaksi juhlaseminaarin Turengin Tsaarin asemalla.
Noin 150 juhlaseminaariin osallistuneelta kutsuvieraalta oli kaikenlainen vuosipäivämuistaminen ankarasti kielletty.
Sen sijaan juhlayleisölle tarjottiin laaja-alainen katsaus siitä, millainen voisi parhaimmillaan olla demokraattinen Suomi demokraattisessa Euroopassa.
Akatemiaprofessori Kaarlo Tuori käsitteli eurokriisin valtiosääntöisiä ulottuvuuksia.
Valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen tarkasteli Eurooppa-asioiden käsittelyedellytyksiä Suomen eduskunnassa. Täyttyykö paljon puhuttu demokratiavaje, vai ajavatko lukuisissa EU-maissa tehdyillä veroalennuspoliittisilla vaalivoitoilla aikaan saadut kassavajeet ja suurpankkien pelastamisoperaatiot EU:n ja kansallisvaltioiden demokraattisen päätöksenteon edelle.
Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen arvioi demokratian toteutumista EU:ssa sekä sitä, millainen on EU-parlamentin ja kansallisten parlamenttien asema suhteessa EU:iin.
Demokratian ulottuvuudet
Tuori linjasi, ettei valtiollista demokratiaa voi olla ilman toimivaa paikallisdemokratiaa eikä EU voi olla demokraattinen ilman demokraattisia jäsenvaltioita.
EU-valtiosäännön tehtävänä piti olla pönkkänä estämässä talouskriisien syntymistä jäsenmaissa. Jostain syystä Euroopan taloudellinen valtiosääntö on kuitenkin saanut uuden lisän kriisin ratkaisumenetelmänä, kun tästä sopimuksen periaatteesta on luovuttu nykyisen talouskriisin aikana.
Tuori muistutti, että Maastrichtin sopimuksen mukaan kukin jäsenvaltio on itse vastuussa veloistaan, mutta tästä(kin) periaatteesta on luovuttu.
– Myös EU:n jäsenvaltioiden finanssipoliittisesta suvereniteettiperiaatteesta on talouskriisin varjolla luovuttu. Vielä ei kuitenkaan EU-komissio voi velvoittaa jäsenvaltioitaan muuttamaan budjettejaan.
Tuorin mukaan aikaisemmin kansalaiset kohtasivat EU:n lähinnä kansallisten poliitikkojen ja EU-meppien välityksellä. Meneillään oleva EU-maiden talouskriisi on kuitenkin aiheuttanut sen, että kriisin välityksellä kansalaiset kohtaavat EU:n politiikan vain ja ainoastaan suoraan ”vyönkiristämispolitiikan” kautta, kuten Kreikassa ja Espanjassa on tapahtunut.
– Tämä on johtamassa vakaviin laillisuusongelmiin kansalaisten ja EU:n välillä.
Tuorin mukaan EU:n vaikutuksia eri maissa arvioidaan enimmäkseen hyvin kapeasta nationalistisesta näkökulmasta.
– Valitettavasti jäsenvaltiot ja kansalaiset on asetettu tätä kautta keskenään törmäyskurssille, joka tuskin johtaa pitkällä tähtäimellä edes todellisiin ongelmien ratkaisuyrityksiin.
Kuka valvoo ja ketä?
Ojasen mukaan valtiosäännön parlamentaristinen kehitys alkoi 1980-luvulla, kun eduskunnan ja valtioneuvoston aseman vahvistamista sekä presidentin vallan vähentämistä alettiin korostaa. Perustuslaki rukattiin vastaamaan EU:n liittymisvaatimuksia.
– Perustuslain 96. pykälä turvaa eduskunnan osallistumisen EU:n päätöksentekoon.
Teija Tiilikainen asetti kysymyksiä, miten EU:n päätöksentekoelimien keskinäistä suhdetta pitäisi hahmottaa? Kuka valvoo ja ketä? Miten tämä moninainen toimielinten joukko käyttää päätäntävaltaa ja onko tämä päätöksenteko demokraattista?
Voiko kansallisella tasolla vaikuttaa EU:n päätöksentekoon vai onko suhde päinvastainen?
– EU ei ole suvereeni päätöksentekijä. Jäsenmaat vain siirtävät tiettyä rajattua valtaa tietyissä asioissa EU:lle. Vuonna 1957 komissio perustettiin EU:n hallitukseksi, jota EU-parlamentti valvoo. Tässä suhteessa kehitys on jäänyt puolitiehen.
Tiilikainen muistutti, että vuoden kuluttua 25. toukokuuta EU-vaalien jälkeen komission puheenjohtaja tullaan valitsemaan vaalien voittajajoukkueesta.
Avoinna on kuitenkin kysymys, miten muut komission jäsenet valitaan.
– Komissiolla ei ole poliittista ohjelmaa vaan tekninen työohjelma. EU:sta puuttuu kansallisten parlamenttien mukainen hallitus-oppositio-asetelma.
Tiilikainen arvioi, että mikäli EU muuttuu kansallisvaltioiden kopioksi, siitä tulee automaattisesti liittovaltio.
– EMU:n päätöksenteon demokratian kehittäminen on tärkeää.
Tavoitteena samanvertaisten valtioiden EU
Kommenttipuheenvuorossaan perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Johannes Koskinen korosti, että EU:sta ei pidä tehdä liittovaltiota, vaan kansakuntien Eurooppa, samanvertaisten valtioiden EU.
– On hyvä, että meillä on nyt 28 erilaista kansallisvaltiollista vaihtoehtoa mistä valita. Kansallisia eroja ei ole mitään syytä karsia, koska ne ovat EU:n rikkaus. EU:ta on kehitettävä uniikkina, omalaatuisena yhteisönä, eikä USA:n liittovaltion kopiona.
Koskisen mielestä tällä hetkellä EU:ssa ei riittävästi tasata sosiaalisia lähtökohtia kansalaisten välillä. Demokratia pelaa parhaiten kansallisvaltioiden tasolla.
Entisen kansanedustajan ja europarlamentaarikon Outi Ojalan mielestä kansalaiset odottavat enemmän Eurooppaa, mutta millainen se Eurooppa sitten olisi, siinä mielipiteet hajaantuvat jopa jyrkästi.
– Tietynlainen liittovaltio voisi estää tai ainakin vähentää vahvojen maiden kuten Saksan sanelupolitiikkaa EU:n sisällä. Yksimielisyys-mallista olisi luovuttava, ettei yksi tai kaksi maata voi laittaa koko ajan hanttiin, kuten Luxemburg veroparatiisiasiassa.
Ojala harmitteli, että EU:lta puuttuu vahvat johtajahahmot, jotka herättäisivät kansalaisten luottamusta EU:n suhteen.
Esko Helle järjesti juhlaseminaarinsa yhteistyössä Janakkalan kunnan kanssa.