EU:n ulkoministeri pakeni arvostelijoita Lähi-itään
Aamulehti
Päivi Isotalus

EU:n ulkoministeri Catherine Ashton yrittää tällä viikolla tukkia arvostelijoidensa suut. Liian vähäisestä matkustamisesta ja asioihin perehtyneisyydestä syytetty Ashton kiertää neljä päivää Lähi-itää vauhdilla, jossa on huivissa pitelemistä.

Ashton aloitti vierailunsa Egyptin Kairosta, jossa hän tapasi muiden muassa ulkoministeri Ahmed Aboul Gheitin. Sen jälkeen vuorossa ovat Damaskos, Beirut, Amman, Tel Aviv, Jerusalem ja Gazan alue.

Kierroksesta tulee Ashtonille todellinen Lähi-idän asioiden oppitunti. Eri asia on, olisiko hänen pitänyt ottaa oppi kotiin jo ennen ulkoministeriksi ryhtymistään.

Siihen hänelle ei annettu kuitenkaan mahdollisuutta. EU:n kauppakomissaarina aiemmin toiminut Ashton nousi EU:n ulkoministeriksi yllätysnimenä, kun ykkösehdokas, Britannian ulkoministeri David Miliband piti kotimaan politiikkaa kiinnostavampana.

Uuden työnsä Ashton joutui aloittamaan parin viikon varoitusajalla, joulukuun alussa.

Mepit asettivat Ashtonin asiantuntemuksen ja pätevyyden kyseenalaiseksi heti ensimmäisessä kuulemisessa Euroopan parlamentissa. Sen jälkeen hänellä ei ole ollut hetken rauhaa.

Ulkopoliittisen instituutin johtajan Teija Tiilikaisen mukaan Ashtonille pitäisi antaa ainakin vuosi aikaa näyttää, onko hän onnistunut tehtävässään.

– Ashtoniin kohdistetut odotukset ovat olleet täysin ylimitoitettuja, Tiilikainen sanoo.

Saariselkä inspiroi

Ashton itse on vedonnut muun muassa siihen, ettei hän voi olla monessa paikassa yhtä aikaa. Hänen pitäisi rakentaa EU:lle ulkosuhdehallinto nollasta ja samaan aikaan edustaa EU:ta ulkomailla.

European Voice -lehden mukaan Saariselällä viikonloppuna ulkoministeri Alexander Stubbin (kok) järjestämässä ulkoministereiden epävirallisessa kokoontumisessa syntyi ajatus, että EU:n ulkoministerit voisivat joskus toimia Ashtonin erityislähettiläinä. Tiilikainen harkitsisi tarkkaan.

– Pystyisivätkö ulkoministerit uskottavasti edustamaan koko unionia? Monet ulkoministerit ovat kuitenkin leimallisesti lähtömaansa sanansaattajia, Tiilikainen pohtii. Hänelle on kuitenkin itsestään selvää, että Ashton tarvitsee varamiesjärjestelmän. Yksin hän ei joka paikkaan ehdi.

Tiilikaisen mukaan Ashtonin suurin haaste tällä hetkellä on rakentaa EU:lle tarkoituksenmukainen ulkosuhdehallinto kaiken julkisuuspyörityksen, EU:n instituutioiden ja jäsenmaiden välisen väännön ristitulessa.

EU:n komissio ja jäsenmaat käyvät kiivasta taistelua vastuualueistaan. Muun muassa kehitysapu ja ilmastoasiat kuuluvat harmaaseen vyöhykkeeseen.

Myös EU:n uuden ulkosuhdehallinnon nimitykset herättävät suuria intohimoja. Komissio haluaa, että sillä on nimityksissä sananvaltaa, eivätkä jäsenmaatkaan halua jäädä paitsioon.

Tiilikaisen mukaan nimityksistä ei saisi tulla jäsenmaiden välistä mittelöä. Kun niistä joka tapauksessa sellainen tulee, on hyvä, että myös Suomi pitää taistossa puolensa.