Igor Torbakov – intervju
YLE.fi
EU-maiden kesken on syntynyt erimielisyyttä siitä, millainen rooli Nabucco-kaasuputkihankkeelle pitäisi antaa unionin suunnittelemassa 5 miljardin euron elvytyspaketissa. Kaasuputkihankkeen olisi tarkoitus lieventää EU:n riippuvuutta Venäjän maakaasuntoimituksista. YLE Uutisten haastatteleman ulkopolitiikan asiantuntijan mukaan kaasun hinnan lasku ja kysymys kaasuntoimittajista heikentävät projektin houkuttelevuutta sijoittajien silmissä.
EU:n ja Yhdysvaltain kannattaman Nabucco-hankkeen olisi tarkoitus kytkeä maakaasuvaroiltaan rikas Keski-Aasia Azerbaidzhanin, Georgian, Turkin, Bulgarian, Romanian ja Unkarin kautta Itävaltaan kulkevaan 3300 kilometrin mittaiseen kaasuputkeen.
Täysin valmiina putken olisi tarkoitus toimittaa eurooppalaisille asiakkaille maakaasua 31 miljardia kuutiometriä vuosittain. Hankkeen kustannuksiksi arvioidaan 7,9 miljardia euroa ja kaasuntoimitusten pitäisi alkaa vuonna 2014. Putkihanketta vetää viiden kaasuyhtiön yhteenliittymä.
Nabucco vähentäisi EU-maiden riippuvuutta Venäjän kaasuntoimituksista, joihin Venäjän ja kauttakulkumaan Ukrainan toistuvat kaasukiistat ovat tuoneet epävarmuutta.
Nabucco-hankkeelle kirjattiin alun perin 250 miljoonan euron tuki suoraan Euroopan unionin budjetista maksettavaksi aiottuun 5 miljardin euron elvytyspakettiin. Sittemmin tämä rahasumma kutistui 200 miljoonaan euroon. Nyt puhutaan 50 miljoonasta ja käydään väittelyä hankkeen roolista elvytyspaketissa.
Vaikka Venäjän ja Ukrainan kaasukiista ja siitä johtunut väliaikainen venäläisen kaasun toimituskatkos vuoden alussa jälleen säikäytti EU-maat, Nabucco ei siis tunnu saaneen tuulta purjeisiinsa.
Saksa epäilee hanketta
EU:ssa ennen kaikkea Saksa on esittänyt epäilyksiä Nabuccon kannattavuudesta. Saksan liittokansleri Angela Merkel on muun muassa kyseenalaistanut sen, mistä putkeen saadaan tarvittava määrä maakaasua. Saksan kannalta hankkeen tärkeyttä pudottaa se, että valmisteilla on Itämeren kautta kulkeva putkihanke Nord Stream, joka toteutuessaan toisi Saksalle maakaasua suoraan Venäjältä kauttakulkumaat kiertäen. Myös Ranskan ja Italian kerrotaan epäilevän Nabuccon tarpeellisuutta.
Toisaalta alkuvuonna käyty Ukrainan ja Venäjän kaasukiista iski jyrkemmin Itä-Euroopan maihin, jotka ovat Gazpromille esimerkiksi Saksaa pienempiä asiakkaita mutta paljon riippuvaisempia maakaasusta energiantuotannossaan.
Nabucco-putkihanke nauttii EU-komission ja erityisesti energiakomissaari Andris Piebalgsin tukea, mutta sen toteuttaminen vaatisi yksityisten sijoittajien rahaa.
– Nabucco-hankkeen hinta on niin korkea, että maakaasun hinnan ja kysynnän laskun oloissa hankkeelle on hyvin vaikea löytää vakavasti otettavia investoijia, erikoistutkija Igor Torbakov Ulkopoliittisesta instituutista sanoo.
– Brysselin eurobyrokraatit, energiakomissariaatin edustajat, voivat lasketella kauniita fraaseja Nabuccon tarpeellisuudesta, mutta kauniit sanat eivät riitä vakuuttamaan sijoittajia investoimaan miljardeja putken rakentamiseen.
Nabuccon houkuttelevuutta on pahasti syönyt kansainvälisen talouskriisin aiheuttama maakaasun kysynnän heikkeneminen ja hinnanlasku.
Tilannetta kuvaa esimerkiksi se, että Euroopan suurimman maakaasuntoimittajan, Venäjän valtiollisen kaasumonopolin Gazpromin toimitukset Länsi- ja Keski-Euroopan asiakkaille vähenivät tämän vuoden alkukuukausina peräti 40 prosenttia.
– Se ei johdu siitä, etteikö Gazpromilla olisi mitään toimitettavaa, vaan siitä, että Gazpromin toimittamalla tuotteella ei ole tarpeeksi kysyntää, Igor Torbakov sanoo.
Gazprom torjuu Nabuccon
Venäläinen uutistoimisto RIA Novosti on kertonut EU-lähteiden perusteella, että Nabucco-hanke olisi jo pudotettu EU:n elvytyspaketin prioriteettihankkeiden listalta. Taustalla saattaa tosin vaikuttaa venäläinen informaatiokampanja, sillä Venäjän valtio ajaa kilpailevaa South Stream -putkihanketta.
Julkisuudessa on kerrottu, että Venäjän valtiollista maakaasumonopolia Gazpromia olisi pyydetty mukaan Nabucco-hankkeeseen. Kilpailevaa South Stream -kaasuputkihanketta ajava Gazprom on varsin luonnollisesti torjunut tarjouksen.
Gazpromin ja italialaisen ENI:n South Stream -putken olisi tarkoitus pumpata keskiaasialaista ja venäläistä kaasua Balkanin niemimaalla ja muualle Eurooppaan.
Gazpromin varapääjohtajan Aleksandr Medvedevin mukaan Gazprom ei halua jakaa resurssejaan kahteen samankaltaiseen hankkeeseen. Medvedevin mukaan ei kannata metsästää kahta jänistä samaan aikaan – silloin ei saa kiinni kumpaakaan.
Kysymys kaasuntoimittajista vielä avoin
Hintojen ja kysynnän lasku on ongelma, jonka talouskriisi on tuonut hankkeen tielle. Vakavampi ongelma on se, mistä Nabuccoon saadaan putken tarvitsemat 31 miljoonaa maakaasukuutiometriä. Tämä kysymys on ollut läsnä jo aivan putkihankkeen ensi päivistä alkaen.
– Suoraan sanottuna vakavasti otettavien asiantuntijoiden silmissä Nabuccon toteuttamismahdollisuudet olivat aina kiistanalaiset – jopa parempina aikoina, kun kaasun hinta oli erittäin korkea, Igor Torbakov sanoo.
Kaasuntoimittajiksi on ajateltu lähinnä kolmea maata, Azerbaidzhania, Turkmenistania ja Irania. Kaikilla näillä mailla on merkittävät maakaasuvarannot mutta kaikkiin niihin liittyy vakavia ongelmia Nabuccon kannalta.
– Azerbaidzhanilla todellakin on ylimääräistä kaasua vielä senkin jälkeen, kun se on tyydyttänyt kotimaisen tarpeensa ja toimittanut kaasua Georgialle ja Itä-Turkkiin, Igor Torbakov sanoo.
– Mutta se maakaasu, joka kaiken tämän jälkeen jää jäljelle, on erittäin vähäinen määrä kaasuputkeen, jonka pitäisi toimittaa 31 miljardia kuutiometriä vuosittain.
Turkmenistanin kaasusta kova kilpailu
Yksin Azerbaidzhan ei siis kykene täyttämään Nabuccon tarpeita. Katse kääntyy Kaspianmeren toisella rannalla sijaitsevaan keskiaasialaiseen Turkmenistaniin. Jotta Turkmenistan voisi toimittaa kaasuaan Nabucco-putkeen, pitäisi ensin rakentaa Kaspianmeren kautta kulkeva kaasuputki.
Tällaisesta transkaspialaisesta kaasuputkesta ei ole päästy sopimukseen. Lisäksi Turkmenistanin kaasulla on jo muita havittelijoita, jotka ovat jo valmiiksi hyvissä asemissa. Toinen vahvoista kilpailijoista on Venäjä, joka tekee kaikkensa säilyttääkseen monopoliasemansa turkmenistanilaisen kaasun ostajana.
– Toinen kilpailija on Kiina, joka on jo solminut valtavia sopimuksia turkmenistanilaisen kaasun toimituksista, Igor Torbakov sanoo. Niinpä Turkmenistanistakaan ei välttämättä ole apua.
Yhdysvallat hylkii Iranin maakaasua
Kolmannella mahdollisella toimittajalla, Iranilla, on Venäjän jälkeen maailman toiseksi suurimmat maakaasuvarannot.
– Tässäkin on ylittättömiä poliittisia esteitä, erikoistutkija Igor Torbakov muistuttaa.
Yhdysvallat nimittäin vastustaa jyrkästi ajatusta, että iranilaista maakaasua virtaisi Nabuccon kautta Eurooppaan. Iranin islamilaisesta vallankumouksesta asti 1979 Yhdysvaltain ja Iranin välit ovat olleet erittäin tulehtuneet eikä Iranin epäilty pyrkimys rakentaa ydinase rauhanomaisen ydinohjelman varjolla ole ainakaan parantanut suhteita.
Yhdysvaltain talouspakotteet ovat sen verran vakava pelote, että ne käytännössä estävät Iranin kytkemisen Nabuccoon. Toisin kuin edeltäjänsä Yhdysvaltain uusi presidentti Barack Obama on ilmaissut valmiutta neuvotteluihin Iranin kanssa, mutta Iranin ja Yhdysvaltain suhteissa tarvittaisiin todellinen läpimurto, jotta Yhdysvallat olisi valmis hyväksymään iranilaisen maakaasun virtaamisen Nabucco-putkeen.
Yhdysvaltain näkökulmasta tällaiseen läpimurtoon tarvittaisiin se, että Iranin vaaleissa suhteellisen liberaalit voimat pääsisivät valtaan ja Iran sitten luopuisi ydinohjelmastaan.
Tämä on erittäin epätodennäköistä, varsinkin kun ydinohjelmasta on muodostunut Iranille kansallinen kunniakysymys ja se nauttii laajaa suosiota Iranin eliitin kaikissa ryhmissä ja kansalaisten parissa. Iranin ja Yhdysvaltain suhteiden lämpeneminen olisi siis erittäin merkittävä muutos alueen geopoliittisissa asetelmissa.
Kun kaikki kolme Nabuccon tarvitsemaa kaasuntoimittajaa ovat näin epävarmoja, on hyvin vaikeaa koota hankkeen taakse tarvittavaa määrää sijoittajia.
– Siten Nabucco on käytännössä pipe dream (toiveuni) pikemminkin kuin pipe line (putkilinja), erikoistutkija Igor Torbakov Ulkopoliittisesta instituutista summaa.