Yhteiset pelisäännöt tärkeämmät kuin koskaan
Maaseudun Tulevaisuus
Kaijaleena Runsten

Utrikespolitiska institutets forskare Marikki Stocchettis och institutets gästforskare Johanna Jacobssons FIIA Briefing Paper 142 uppmärksammades i tidningen Maaseudun Tulevaisuus 4.12. Stocchetti framhöll i rapporten, att u-ländernas inbördes skillnder har vuxit och att gemensamma spelregler är av nöden mera än någonsin.

 

Kehitysmaiden keskinäiset erot ovat kasvaneet. Yhteisiä pelisääntöjä tarvittaisiin varsinkin kaupassa enemmän kuin koskaan, sanoo tutkija Marikki Stocchetti.

Kehitysmaiden keskinäiset erot ovat kasvaneet ”huikeasti”, kun tarkastellaan kuluvaa vuosituhatta, sanoo Ulkopoliittisen instituutin (UPI) tutkija Marikki Stocchetti. Samaan aikaan maailma on pyrkinyt turhaan sopimaan kaikkia maita koskevista säännöistä eri politiikanlohkoilla.

Nopeasti vaurastuvat suuret kehitysmaat ovat ihan oma lukunsa. Kehitysmaiden tilanteessa on tutkijan mukaan enemmän yhtäläisyyksiä, kun puhutaan matalan keskitulon ja köyhimmistä kehitysmaista. Köyhimmille eli ldc-maille (least developed countries) myönnetään kansainvälisten järjestöjen sopimuksissa erikoiskohtelua.

”Mutta ne myös kilpailevat keskenään esimerkiksi kaupassa ja rahoitusavusta. Kun ldc-maat saavat helpotetun kohtelun, se vaikuttaa kaikkien kehitysmaiden asetelmiin”, tutkija muistuttaa.

Balilla jäljellä kevytversio

Monenkeskisen kauppajärjestelmän umpikuja on johtanut suuret kaupan tekijät keskittymään kahdenvälisiin ja alueellisiin neuvotteluihin Maailman kauppajärjestön WTO:n sijaan (MT 2.12.). Dohan kehityskierros on peruuttanut lähtötilanteeseensa.

”Agenda on kutistunut kutistumistaan. Balilla tällä viikolla on jäljellä enää ’light-versio’, joten edes se pitäisi saada läpi. Sillä on iso symbolinen arvo, ja se myös voi oikeasti parantaa kehitysmaiden asemaa.”

Vaikka osa kierrokseen ladatuista odotuksista oli tutkijan mukaan pelkkää poliittista retoriikkaa, niin perustavoite oli saada kehitysmaat aidosti mukaan.

”Olisin tyytyväinen, jos yhtäläisistä alkuperäsäädöksistä ja maatalouden puolella puuvillasta sekä kaupan rakenteiden pönkittämisestä saataisiin sopu”, hän arvioi.

Sopimisen haluttomuus

Paitsi WTO:ssa poliittinen yhteistyökyvyttömyys vaivaa myös ilmastopolitiikassa, kestävän kehityksen Rion prosessissa ja köyhyyden poistamista koskevien 2015-tavoitteiden laatimisessa YK:ssa.

”Aika ei ole otollinen monenkeskiselle toiminnalle. Jokainen tuntuu turvaavan vain omaa etuaan”, luonnehtii Stocchetti haluttomuutta poliittiseen sopimiseen.

Osaksi syynä on talouden taantuma. Samaan aikaan ylikansalliset tuotannon ja rahamaailman ketjut vaikuttavat kaikkialla.

”Ongelmat ovat kasvaneet siihen mittaluokkaan, että entistä enemmän tarvittaisiin yhteisiä pelisääntöjä niin kansainvälisesti kuin paikallisesti. Me käymme kauppaa yhden maailman sisällä.”

Kehitysmaiden kyky vastata esimerkiksi laatustandardeihin, lisensseihin ja toimitusehtoihin vaihtelee jo nyt huomattavasti. Alueellisten ja kahdenvälisten kauppasopimusten viidakko on omiaan entisestään hämärtämään menettelyjä.

WTO uudistusten edessä?

Köyhille maille on toki annettu kahdenkeskisesti myönnytyksiä. EU on neuvotellut kehitysmaiden kanssa niin sanottuja EPA-sopimuksia yli kymmenen vuoden ajan. Sopimukseen on päästy Karibian maiden kanssa, mutta Afrikassa niitä on vasta neljän valtion kanssa.

”Vaikka maat ovat kaupan volyymin kannalta pieniä, EU tulee tarvitsemaan näitä sopimuksia, kun katsotaan pitemmän päälle”, Stocchetti toteaa viitaten Afrikan raaka-ainevarantoihin.

”Monenkeskinen järjestelmä olisi voinut viedä lähtökohtaisesti tasapainoisempaan tilanteeseen.”

Mikä sitten avuksi WTO:ssa? Tutkija painottaa, että uutta umpikujaa pitäisi ainakin välttää. Järjestön uskottavuus on jo nyt heikko, mutta yhteisten sääntöjen vartijana se on varsinkin riitojenratkaisumenettelynsä vuoksi ”muskeli, jota ei auta menettää”.

”Ja jos jokin järjestelmä ei toimi, pitää etsiä keinoja muuttaa itse systeemiä. Reformi ei kuitenkaan tapahdu ilman, että jäsenet kokevat sen mielekkääksi.”

Hän muistuttaa, että vahvemmat maat pärjäävät aina mutta syntyvä ”anarkia ei palvelisi ainakaan köyhempien etuja”.

Marikki Stocchetti on yhdessä
Johanna Jacobssonin kanssa
julkaissut raportin WTO:n
tilanteesta. Se löytyy UPI:n
julkaisuista numerolla 142.