"Gjutfel" i FN-processen

Maanantaina Meksikon Cancunissa käynnistyvissä YK:n ilmastoneuvotteluissa ei ole toivoakaan uuden kansainvälisen ilmastosopimuksen synnystä.

Ilmastopolitiikkaa seuranneen tutkijan mukaan Cancunin suurin haaste onkin nyt siinä, onnistuuko se millään tavalla palauttamaan luottamusta YK-vetoiseen prosessiin. Tämä olisi mahdollista pienillä konkreettisilla edistysaskelilla.

–Nostaisin kaksi asiaa, joiden etenemistä kannattaa seurata hyvin tarkasti. Ensinnäkin, pystytäänkö nousevien talouksien ilmastotoimien läpinäkyvyyttä parantamaan mitenkään. Ja toiseksi, pystyvätkö teollisuusmaat sopimaan toimien rahoituksesta mitään konkreettista, sanoo Antto Vihma Ulkopoliittisesta instituutista.

–Ensimmäinen kysymys on hyvin vaikea Kiinalle ja Intialle, jotka ovat perinteisesti korostaneet suvereeniuttaan. Nyt on ollut esillä malleja, joissa suurilla kehitysmailla olisi ilmastotoimiinsa liittyvä raportointivelvollisuus kerran kahdessa vuodessa. Mitään ulkopuolisten tekemiä tarkastuksia ei siis edelleenkään vaadittaisi, Vihma sanoo.

–Teollisuusmailta taas vaadittaisiin rahoituspäätöksiä. Kööpenhaminan kokouksessa oli esillä malli, jossa teollisuusmaat kustantaisivat köyhimpien kehitysmaiden ilmastotoimia aluksi kymmenellä miljardilla eurolla vuodessa ja vuodesta 2020 alkaen sadalla miljardilla eurolla vuodessa.

–Tästä tuskin syntyy sitovaa sopimusta nytkään, kuten ei syntynyt Kööpenhaminassakaan, mutta jotakin konkreettista rahoitukseen liittyen pitäisi kyllä pystyä sopimaan, mikäli prosessia aiotaan jatkaa. Esimerkiksi tarkentaa sitä, mistä rahat aiotaan ottaa.

Rahoitusmalleista sopiminenkin saattaa tutkijan mukaan osoittautua liian vaikeaksi.

–Esillä on ollut malleja, joissa päästökauppaa harjoittavilta valtioilta ja yrityksiltä alettaisiin periä lisämaksua. Sitäkin on pohdittu, voitaisiinko lento- ja laivaliikenteelle asettaa jonkinlainen lisävero. Mutta nämä olisivat poliittisesti erittäin vaikeita päätöksiä, ja taantuma on tehnyt niistä vieläkin vaikeampia.

YK-prosessin loppu?

Cancunissa mahdollisesti eteneviksi asioiksi on mainittu monissa lähteissä kehitysmaiden metsien suojelua koskeva REDD+-sopimus sekä uuden teknologian käyttöönottoon liittyvät sopimukset.

–Nämä ovat teknisempiä kysymyksiä, joissa neuvottelut ovat jo pitkällä, ja yhteisymmärrys asioista on periaatteessa olemassa, mutta kyllä näidenkin eteneminen vaatii tämänhetkisen tiedon valossa laajemman ilmastopoliittisen puitesopimuksen hyväksymistä, ja se taas ei näytä todennäköiseltä.

–Ilmastosopimuksen pilkkomista pienempiin osasopimuksiin vastustaa ennen muuta Yhdysvallat ja erityisesti nyt kun republikaanit ovat vahvistaneet asemiaan kongressissa.

Jos mikään ei nyt Cancunissa etene, eikä myöskään vuoden päästä Etelä-Afrikassa, se saattaa tutkijan mukaan tarkoittaa YK-vetoisen prosessin loppua.

–Sitten ollaan kuitenkin vakavan paikan edessä, koska eivät nämä todella vaikeat poliittiset päätökset foorumia vaihtamalla sen helpommiksi muutu.

Yhden selvän ”valuvian” tutkija kuitenkin YK-prosessissa näkee.

–Se, että neuvotteluja käydään kahdella raiteella, toisaalta puitesopimusraiteella ja toisaalta sitoviin päästöleikkauksiin tähtäävällä Kioton sopimus -raiteella, on kyllä tehnyt näiden neuvottelujen dynamiikasta aika hankalan ja epäselvän.

–Tähänhän päädyttiin siksi, että USA ei lähtenyt mukaan Kioton sopimukseen, joka ei asettanut kehitysmaille mitään velvoitteita. Tästä tilanteesta olisi päästävä eroon.

”Ilmastonmuutos on kuin pimeä tunneli”

Ilmastonmuutos voikin kylmentää pohjoisen talvia, kertoivat Potsdamin ilmastoinstituutin tutkijat viime viikolla. Ilmaston jatkuva lämpeneminen uhkaa kuitenkin vakavasti yli 80 prosenttia pohjoisen lintulajeista, uutisoi STT muutamaa päivää myöhemmin.

Mihin voi luottaa pieni ihminen ilmastokeskustelussa? Miksi esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutuksia koskevat arviot tuntuvat vaihtelevan päivittäin sen mukaan millainen säätyyppi sattuu juuri sillä hetkellä vallitsemaan?

–Ilmastonmuutos on vähän kuin pimeä tunneli. Kun sinne ajaa, ei tiedä tuleeko vastaan auto vai juna, huomauttaa tutkija Kimmo Ruosteenoja Ilmatieteen laitokselta.

–Meillä Ilmatieteen laitoksella on käytössämme 19 kansainvälistä tietokonemallinnosta, ja ne kaikki viittaavat siihen, että ainakin pitemmällä aikavälillä myös pohjoisessa lämpenee, ja erityisesti talvisin. Monia epävarmuustekijöitä kuitenkin on. Potsdamin mallinnoksessa oli ilmeisesti kysymys siitä, että pohjoisten merialueitten jään sulaminen vaikuttaisikin siten, että Siperiasta tulevat itäiset ilmavirtaukset lisääntyisivät.

–Meidän kaikki mallinnoksemme puhuvat kuitenkin sen puolesta, että nimenomaan läntiset eli leudot ilmavirtaukset olisivat lisääntymässä Pohjois-Euroopassa.

Ruosteenojan mukaan ilmavirtaukset ratkaisevat kulloisenkin säätyypin. Esimerkiksi viime päivien kylmyys on Siperiasta tulevien virtausten syytä. Samoin oli viime talven pitkien pakkasten aikana.

Ilmavirtauksia taas säätelevät osaltaan merivirrat. Puolalaismeteorologit ennustivat vastikään Eurooppaan kylmintä talvea tuhanteen vuoteen spekuloiden Golf-virran heikkenemisellä.

Ennuste on jo johtanut konkreettisiin varotoimiin aikakin Moskovassa.

Ruosteenoja pitää todennäköisempänä Yhdysvaltain kansallinen valtameri- ja ilmastohallinnon (NOAA) skenaariota, jonka mukaan kuluvasta vuodesta olisi tulossa globaalisti kaikkien aikojen lämpimin. NOAA:n mukaan kuluvan vuoden 10 ensimmäistä kuukautta olivat yhtä lämpimät kuin ennätysvuonna 1998.

–Suomessa tosin vuosi 2010 ei ole ollut erityisen lämmin, vaan saattaa jäädä jopa keskiarvoa kylmemmäksi, jos pakkaset jatkuvat, Ruosteenoja lisää.

”Skeptikkoraportin” lähteeksi paljastui Wikipedia

Virallisen ilmastotieteen ja niin sanottujen skeptikkojen välinen taistelu jatkuu kuumana Yhdysvalloissa.

Uutta on se, että myös skeptikot ovat joutuneet viime aikoina altavastaajan asemaan.

USA Today -lehti paljasti kuluneella viikolla, että kongressin ilmastokeskustelua vuonna 2006 keskeisellä tavalla suunnannut ”skeptikkoraportti” olikin kopioitu osittain Wikipediasta sekä kritiikin kohteena olleen henkilön kirjoituksista ja oppikirjoista.

Raportin 91 sivusta 35 on pääosin plagioitua tekstiä, jota on ”höystetty virheillä, asenteellisuuksilla ja merkitysten muutoksilla”, väittää tekstianalyysin tehnyt plagointispesialisti John Mashey.

Skeptikkoraportti nakersi aikanaan pohjaa muun muassa kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n työltä, tuoden julkisuuteen esimerkiksi IPCC:n kuuluisan ”jääkiekkomailagraafin”, jossa ei huomioitu keskiajan pitkiä lämpöjaksoja.

Nyt noussut plagiointikohu ei amerikkalaislehtien mukaan kaada skeptikkoraportin keskeisiä väitteitä, mutta asettaa kyseenalaiseen valoon korkeasti arvostettujen tutkijoiden toimintatavat.

Kohuraportin kirjoitustöitä johti professori Edward Wegman, joka toimi tuolloin Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian teoreettisen ja soveltavan tilastotieteen jaoksen johtajana. Raportin tilasi edustajainhuoneen energiakomitean teksasilainen puheenjohtaja Joe Barton.

Wegman on kiistänyt jyrkästi, että energiakomitea olisi pyrkinyt vaikuttamaan jollain tavalla raportin sisältöön, mutta on myöntänyt, että työ tehtiin kovassa kiireessä.

Raportin 91 sivusta 35 on pääosin plagioitua tekstiä, väittää plagiointispesialisti John Mashey.