Taloustieteilijät pohtivat ovatko Britannian hallituksen säästötoimet liian radikaaleja.
Konservatiivien ja liberaalidemokraattien koalitiohallitus aikoo toteuttaa Britanniassa rajuimmat julkisen sektorit leikkaukset sitten toisen maailmansodan. Neljässä vuodessa säästetään 81 miljardia puntaa (noin 91 miljardia euroa), minkä seurauksena julkiselta sektorilta arvioidaan häviävän noin puoli miljoonaa työpaikkaa vuoteen 2015 mennessä.
Britannian julkisen talouden alijäämä on kivunnut peräti 11 prosenttiin, ja leikkauksilla se yritetään painaa 2 prosenttiin viidessä vuodessa. Monet taloustieteilijät epäilevät kuitenkin, kannattaako budjettivajetta leikata näin nopeasti epävarmassa taloustilanteessa. Leikkausten järkevyyttä ovat epäilleet muun muassa Nobel-voittajat Joseph Stiglitz ja Christopher Pissarides, jotka ovat syyttäneet hallitusta uhkapelistä ja tarpeettomien riskien ottamisesta.
– Leikkaukset ovat poikkeuksellisen rajuja. Monilla muilla mailla velkaantumisongelmat ovat pahempia, mutta ne eivät ole ryhtyneet vastaaviin toimiin. Ehkä näin rajut toimet eivät olisi olleet tarpeen, kun edelleen on epäselvyyttä, ollaanko lamasta todella pääsemässä irti. Leikkauksilla voi olla se seurannaisvaikutus, että talouskasvukaan ei käynnisty niin nopeasti, kansantaloustieteen professori Pekka Ilmakunnas Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta arvioi.
Ei Kreikan tasolla
Pissarides syytti Sunday Mirror -lehden haastattelussa konservatiiveja edustavaa valtiovarainministeri George Osbornea siitä, että tämä on liioitellut Britannian talouskurimusta vertaamalla maan tilannetta Kreikkaan. Myöskään Ilmakunnas ei allekirjoita Kreikka-vertausta.
– Kreikassa rakenteelliset ongelmat ovat selvästi pahempia ja velan kasvu voimakkaampaa.
Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun kansantaloustieteen professori Kari Heimonen muistuttaa, että leikkauksia arvioitaessa on otettava huomioon se, millaisen velkatason uskotaan haittaavan talouskasvua.
– EMU:n kriteeri on, että valtionvelka saa olla enintään 60 prosenttia bruttokansantuotteesta. Näyttäisi siltä, että 70 prosentin velalla alkaa olla haitallisia vaikutuksia ja 90 prosentissa niitä on melko varmasti, Heimonen sanoo.
Britannian valtionvelka nousee IMF:n arvion mukaan tänä vuonna 79 prosenttiin bkt:stä. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Kreikassa vastaava luku on 133, Yhdysvalloissa 93 ja Japanissa peräti 227 prosenttia. Britannialla kuluu tänä vuonna saman arvion mukaan 2,9 prosenttia bkt:stä rahoituskuluihin, eli lähinnä korkoihin.
Britannian lisäksi myös Saksa ilmoitti kesällä tiukasta julkisen talouden kulukuurista. Suurien EU-maiden leikkauksissa on sekä Ilmakunnaan että Heimosen mukaan se vaara, että kysynnän lasku heijastuu koko unionin alueelle ja myös Suomeen.
Testi hallitukselle
Julkisen sektorin säästökuurin on epäilty horjuttavan myös Britannian hallitusta, sillä rajut leikkaukset jakavat pahasti liberaalidemokraatteja. Ulkopoliittisen instituutin tutkija Toby Archer uskoo, että koalitiohallitus pysyy koossa seuraaviin vaaleihin saakka.
– Hallituksella on viisi vuotta aikaa todistaa, olivatko he leikkausten suhteen oikeassa vai väärässä. Ainoa uhka hallitukselle on, että merkittävä osa liberaalidemokraateista alkaa kapinoida puolueen johtoa vastaan. Puolueessa on selvästi havaittavissa hajaannusta, mutta tällä hetkellä kaikki seisovat johdon takana, jos mitään uutta yllättävää ei tapahdu.
Ongelmia voivat aiheuttaa esimerkiksi lakot, joilla ammattiliitot ovat uhanneet hallitusta. Archer kuitenkin muistuttaa, että Britanniassa ei poikkeuksellisista leikkauksista huolimatta nähdä mitään Ranskan protestien kaltaista, koska Margaret Thatcherin konservatiivihallitus murskasi 1980-luvun ammattiyhdistysliikkeen vallan muun muassa vaikeuttamalla lainsäädännöllä merkittävästi laillisten lakkojen järjestämistä.
Perustamisestaan asti jakautuneet liberaalidemokraatit
Britannian liberaalidemokraattinen puolue syntyi vuonna 1988, kun vanha liberaalipuolue ja sosiaalidemokraattinen puolue yhdistyivät.SDP:n olivat perustaneet vuonna 1981 työväenpuolueesta eronneet poliitikot, jotka kuuluivat puolueen maltilliseen siipeen ja pitivät silloista työväenpuoluetta liian vasemmistolaisena.
Puolue on siis eräänlainen koalitio itsessään, minkä takia sen asema koalitiohallituksessa konservatiivien rinnalla on hankala.
– Jotkut liberaalidemokraatit ovat aina pitäneet työväenpuoluetta luonnollisena yhteistyökumppanina, koska osa heistä on ”kotoisin” sieltä.
Toisaalta osa on peräisin liberaalipuolueen traditiosta, ja he ovat sekä taloudellisesti että sosiaalisesti liberaaleja ja kannattavat selvemmin hallituksen toimia sekä vapaita markkinoita, Ulkopoliittisen instituutin tutkija Toby Archer sanoo.
Liberaalidemokraattien tilanne on Archerin mukaan ongelmallinen myös siksi, että viimeisen kymmenen vuoden aikana liberaalidemokraattien uusista äänestäjistä merkittävä osa on houkuteltu puolueen kannattajiksi vastustamalla Irakin sotaa. Monet vasemmistolaiset äänestivät liberaalidemokraatteja, koska he olivat kyllästyneitä Tony Blairin johtamaan työväenpuolueeseen, joka tuki Yhdysvaltain presidenttiin George W. Bushiin henkilöityneitä Irakin ja Afganistanin sotia.
– Nyt heidän äänestämänsä puolue ajaa oikeistolaista politiikkaa, joka näyttää lähes 1980-luvun alun thatcherismilta, joten ei ole yllättävää, että monet liberaalidemokraattien äänestäjät ovat surullisia tai vihaisia, Archer arvioi.
Liberaalidemokraatit : Kannatus laskussa
Liberaalidemokraattien suosio oli gallupeissa ennätyslukemissa ennen toukokuussa 2010 pidettyjä Britannian parlamenttivaaleja. Kannatus oli korkeimmillaan ensimmäisen televisioidun vaaliväittelyn – jonka liberaalidemokraattien puheenjohtajan Nick Cleggin katsottiin voittaneen– jälkeen huhtikuussa jopa 34 prosenttia, ja liberaalidemokraatit oli muutamassa mielipidemittauksessa maan suosituin puolue.
Vaaleissa puolue sai kuitenkin tyytyä 23 prosentin äänisaaliiseen. Vuoden 2005 parlamenttivaaleissa liberaalidemokraattien kannatus oli 22,1 prosenttia.
Tällä viikolla The Guardianissa julkaistussa gallupissa liberaaleja aikoi äänestää enää 16 prosenttia vastaajista. Konservatiivit olivat kärjessä 39 prosentin kannatuksella. Työväenpuoluetta tuki 36 prosenttia vastaajista. The Independentin kyselyssä (23. 10) 36 prosenttia liberaalidemokraatteja viime vaaleissa äänestäneistä katsoi, että puolueen pitäisi lähteä hallituksesta julkisen sektorin leikkauksien takia, kun hallitukseen jäämistä tuki 51 prosenttia puolueen kannattajista.