Irlannilla on enemmän ystäviä kuin Suomella 1991
Helsingin Sanomat
Pekka Hakala

 

Kriisiin ajautuneella Irlannilla on ainakin kaksi ystävää enemmän kuin samaan tilanteeseen parikymmentä vuotta sitten joutuneella Suomella oli: euroalue ja Kiina.


Irlannin valtiokonttorin mukaan valtiolla oli perjantaina ulkona valtion joukkovelkakirjoja yli 89 miljardin euron arvosta. Merkittävä osa näistä velkapapereista on eurooppalaisilla pankeilla.


Velkakirjat ovat halpoja, koska luottamus Irlannin maksukykyyn on huono. Samalla nousee korko: maanantain tietojen mukaan Irlannin valtion kymmenen vuoden lainan korko oli 9,2 prosenttia.


Kriisissä hinnat heittelevät ja houkuttelevat myös pikavoittoja etsiviä sijoittajia.


“Aamulla ostetaan ja iltapäivällä myydään”, Sampo Pankin johtava neuvonantaja Lauri Uotila kuvaa Irlannin velkakirjoista pikavoittoja tavoittelevia sijoittajia.


Kaupankäynnin takuumies on toistaiseksi ollut Euroopan keskuspankki, joka on joka tapauksessa lunastanut lopulta ongelmamaiden velkapaperit, elleivät ne muualle ole kelvanneet. Ikuista ostolupausta keskuspankki ei sentään anna.


“EKP:n sisällä on ristiriitoja”, Uotila huomauttaa. “Siellä alkaa puheenjohtajataistelu, ja pankissa on erimielisyyttä, onko ylipäätään sopivaa ostaa valtioiden joukkovelkakirjoja.”


Kiina oli vuonna 1991 rutiköyhä kehitysmaa. Nykyisin maailman suurin valuuttavaranto löytyy Pekingistä, joka maksaa amerikkalaisten suruttoman rahankäytön.


Arviolta 70 prosenttia Kiinan varannosta on dollarimääräisissä arvopapereissa, ja kymmenen prosenttia Japanin jeneissä. Loput 20 prosenttia ovat tiettävästi euro- tai puntamääräisissä papereissa.


Kiinalaisilla on siis rahaa, ja eurooppalaisilla runsaasti myytäviä velkapapereita. Ovatko kiinalaiset jo ostoksilla, sitä ei tiedetä, mutta mielenkiintoa ainakin on. Tänä syksynä kiinalaiset ovat käyneet ministeritason kauppamatkalla Kreikassa ja neuvotelleet Irlannin kanssa 240 hehtaarin teollisuuspuiston rakentamisesta saarivaltioon.


“Kiinan intresseissä on vähentää dollaririippuvuuttaan”, arvioi ohjelmajohtaja Matti Nojonen Ulkopoliittisesta instituutista. “Mutta se on pitkä prosessi. Mitä Kiina tekee nyt suhteessa euroon ja mitä Euroopassa nyt tapahtuu, se on Kiinan kannalta pisara meressä.”