Islanti ajaa vauhdilla ohituskaistaa

Euroopan unionin laajentumiskeskustelu sai täystankillisen uutta bensiiniä suoniinsa, kun komissaari Olli Rehn otti kantaa Islannin mahdolliseen EU-jäsenyyteen ja erityisesti sen etenemisaikatauluun.

Rehn ilmoitti, että Islanti olisi valmis liittymään unioniin samaan aikaan Kroatian kanssa eli viimeistään vuonna 2011 – jälkimmäisen haettua jäseneksi jo vuonna 2003, toisin kuin ensin mainitun, joka on vasta päättänyt hakemuksen jättämisestä.

Sikäli kun laajentumiskomissaari Rehnin alkukevään ja tuoreemmillakin lausunnoilla voidaan olettaa olevan painoarvoa – niin kuin aseman puolesta voidaan – olisi Islannin tie unioniin huomattavasti juohevampi kuin yhdenkään muun EU-jäsenmaan.

Rehnin mukaan vauhti on selitettävissä sillä, että Islanti toteuttaa jo nyt suurinta osaa EU-lainsäädännöstä, koska se kuuluu Euroopan talousalueeseen eli ETA:han.

Päästäkseen EU:n jäseneksi täytyy hakijamaan jättää ensin virallinen hakemus, tulla sitten hyväksytyksi jäsenkandidaatiksi ja vasta sen jälkeen voidaan varsinaiset neuvottelut aloittaa.

Myös niin kutsuttujen Kööpenhaminan kriteerien, jotka edellyttävät, että maa on taloudellisesti ja poliittisesti vakaa demokratia, toteuttaa oikeusvaltion periaatteita ja sitoutuu tukemaan unionin tavoitteita soveltaen EU:n lainsäädäntöä kansallisella tasolla, on täytyttävä prosessin kuluessa.

Islannissa keskusta-oikeistolaisen hallituksen onnistui vastustaa maan EU-jäsenyyttä aina vuoteen 2007 asti.

Vakavan talouskriisin seurauksena sosiaalidemokraatit tekivät maan EU-jäsenyydestä vuoden 2009 vaalien avainkysymyksen ja onnistuivatkin siinä, sillä vakavasti otettavia vasta-argumentteja ei pystytty juurikaan esittämään.

Sosiaalidemokraattien voitettua vaalit pääministeri Jóhanna Sirgurðadóttir julisti Islannin EU-hakemuksen olevan pöydällään paperipinon päällimmäisenä ja rahaliittojäsenyyden toteutuvan viimeistään neljän vuoden sisällä.

Islannin jäsenyys näyttää toki todennäköiseltä, joskin vastavoimat jylläävät niin Brysselissä kuin Reykjavikissakin. Islannin tuoreen parlamenttiäänestyksen kyllä-äänten voiton seurauksena hakemus on tarkoitus viedä EU:n pöydälle heinäkuun lopun ulkoministerikokouksessa.

Parlamentin pitkässä keskustelussa syntyi lisäjännitystä, kun oppositio syytti hallitusta siitä, ettei tärkeitä maatalous- ja kalastuselinkeinoon liittyviä EU-asiakirjoja ollut tuotu opposition tiedoksi tai ettei koko asiaa ollut pahimmassa tapauksessa edes selvitetty riittävästi.

Islannissa sosiaalidemokraattien oma hallituskumppani eli vihreä vasemmisto on avoimesti EU-jäsenyyttä vastaan. Lopullinen päätös liittymisestä viedään vielä sitovaan kansanäänestykseen, jossa koko kalastuksesta kiinnostunut kansanjoukko pääsee ilmaisemaan kantansa.

Euroopan komissio on vahvistanut, ettei se aio tarkoitushakuisesti nopeuttaa Islannin EU-jäsenyyttä, joskaan jäsenyys ei käytännössä ole yksin tämän toimielimen haluista tai sen tehtäviin kuuluvan niin kutsutun maalausunnon kirjoittamisesta kiinni.

EU:n puheenjohtajamaa Ruotsi on jo ilmoittanut tukevansa kaikin tavoin Islannin EU-jäsenyyttä ja asettanut sen edistämisen jopa yhdeksi puolivuotiskautensa tärkeimmistä asioista.

Tämän pohjoismaisen solidaarisuushankkeen eteenpäin vieminen ei ole kaikkien mielestä yksiselitteistä, eikä sen tulisi välttämättä edes olla Ruotsin prioriteetteja.

Laajentumisissa erityisessä vaa’ankieliasemassa viime aikoina ollut Kroatia on sen sijaan kärsinyt EU-naapurimaansa Slovenian lahjakkuudesta hidastaa olennaisesti sen jäsenyysneuvotteluita.

Näin on käynyt siitäkin huolimatta, että Kroatia on tehnyt kovasti töitä EU-kelpoisuutensa lisäämiseksi. Maiden välillä on klassinen rajakiista, jonka ratkaiseminen on osoittautunut vaikeaksi.

Kuulostaa kieltämättä koomiselta, ettei Slovenian jarrutusoperaatiossa ole kysymys perinteisistä unionin laajentumiseen liittyvistä peloista, kuten työvoiman vapaan liikkuvuuden lisääntymisestä, kandidaattivaltion järjestäytyneestä rikollisuudesta, systemaattisesta korruptiosta, epävakaasta sisäpoliittisesta ja taloudellisesta tilanteesta tai tässä tapauksessa vaikkapa yleisbalkanilaisesta epävarmuuden ilmapiiristä.

Slovenian veto-haluja lisää ainoastaan Kroatian kanssa vuonna 1991 alkanut Piraninlahden merialueeseen ja sen kalastusoikeuksiin kohdistuva kokonaisen 19 neliökilometrin rajakiista ja siitä johtuvat vähemmän lämpimät naapuruussuhteet.

Viimeksi maiden välistä rajakiistaa yritettiin saada sovitelluksi kesäkuun lopulla yhdessä komission ja kummankin osapuolen ulkoministerien kanssa.

Laajentuminen ja uusien jäsenmaiden liittymissopimukset ovat EU:ssa yhä niitä päätösalueita, jotka vaativat parlamentin ehdottoman enemmistön lisäksi Eurooppa-neuvoston yksimielisen tuen.

Teoriassa siis mikä tahansa jäsenmaa voi todellakin estää minkä tahansa kandidaatin jäsenyyden niin halutessaan.

Tämän lisäksi EU arvioi joka kerta erikseen, pystyykö se ylipäätään ottamaan uusia jäseniä ja kuinka sen päätöksentekoelimet säilyttäisivät toimintakykynsä uusien jäsenmaiden mukanaan tuomien haasteiden edessä.

Tällä hetkellä voimassa olevassa Nizzan sopimuksessa säädetään, että jäsenmäärän noustessa yli nykyisen 27:n, on tehtävä uusi hallitustenvälinen sopimus.

Ottaen huomioon, että Lissaboninkin sopimusluonnos odottaa yhä ratifioimistaan varsin epävarmoissa olosuhteissa, on takuulla edessä kiintoisia aikoja Islannin ja Kroatian koputellessa unionin ovia täyttivätpä ne miten hyvin Kööpenhaminan kriteerinsä.

EU:n instituutioissa monet olisivat hyvillään, mikäli ainakaan seuraavaan viiteen vuoteen ei allekirjoitettaisi yhtään uutta liittymissopimusta.

Mitä sanottavaa sitten olisi ehdokasvaltio Turkista tai jo jäseniksi hyväksytyistä Bulgariasta ja Romaniasta? Teräväkatseisimmille lienee selvää, ettei näitä maita sen paremmin kuin muita jo jäseniksi liittyneitä ole kohdeltu neuvotteluissa täysin samanarvoisesti.

Jätetään sen ihmetteleminen kuitenkin sikseen ja seurataan, minkälaisiin päätöslauselmiin nyt jäsenyydestä haaveilevien kanssa päästään ja milloin.

Mikäli Islanti tulisi jostain syystä saavuttaneeksi EU-jäsenyyden ennen Kroatiaa, olisivat ainakin kukkotappelun ainekset kätevästi koossa.

Islannissa EU-jäsenyydestä on vielä kansanäänestys, jossa kalastuskiintiöistä kiinnostunut kansanjoukko pääsee ilmaisemaan kantansa.