Kallio förbättrar bilden av Kina

Keisarillisen Kiinan ajoilta proosatekstejä suomentanut Jyrki Kallio näkee trilogiansa merkityksen siinä, että se hälventää kiinalaisuudesta ja Kiinasta pois turhaa eksotiikkaa.

–Koulukirjoissa muinaista Kiinaa kuvataan salaperäisenä maana, jossa silkkivaatteisiin pukeutuneilla kiinalaisilla oli aikaa kävellä puistoissa, pelata lautapelejä ja nauttia teetä, mikä on harhaanjohtavaa.

Trilogian tekstit ovat ikkuna todellisempaan elämään keisarillisessa Kiinassa, siltikin, vaikka kaikki kirjoittajat kuuluvat oppineiden luokkaan.

–He suhtautuivat kyllä empaattisesti kansaan, ja moni eli lopulta karkotettuna ja köyhyydessä. Mutta kansan ääntä he eivät suoranaisesti edusta, Kallio sanoo.

Silti proosa-antologiaa paremmin ei kansan ääntä ole mihinkään Kallion mukaan kirjattu.

Trilogiaan kuuluvat Jadekasvot, jonka vanhimmat tarinat on kirjoitettu jo ennen ajanlaskun alkua, Jadelähde, jonka tekstit ovat Kiinan keskiajalta ja uusimpia, 1000- ja 1600-lukujen väliin sijoittuvia tarinoita sisältävä Jadepeili.

Kallio on valinnut tekstit vuonna 1695 alunperin ilmestyneestä proosa-antologiasta Guwen guanzhi. Se on klassisella kiinankielellä kirjoitettu teos, jota kiinalaislapset yhäkin lukevat koulussa.

Kallion trilogia on kiinalaisklassikon ensimmäinen kattava käännös länsimaisille kielille. Käännöstyö valmistui toissavuonna.

Kallio tähdentää, että klassinen kiina on nykykiinasta yhtä kaukana kuin suomi latinasta.  Lisäksi se saattaa olla kieli, jota ei koskaan sinällään ole edes puhuttu. Se on ehkä kehittynyt pikakirjoituksesta.

Eri aikoina klassiseen kiinaan on liittynyt erilaisia rakenteellisia kaavoja. Lauseessa on esimerkiksi pitänyt olla tietty määrä kirjoitusmerkkejä.

Kun vielä sama kirjoitusmerkki tarkoittaa monta asiaa, tulkintavaikeuksia riittää.

–On jopa käyty keskusteluja siitä, voidaanko klassista kiinaa pitää eksaktina kielenä, Kallio sanoo.

Mutta ehkäpä juuri tulkinnallisuudessa piilee kiinalaisuuden voima.

–On sanottu, että keisarillisen kiinan virallisen aatteen, kungfutselaisuuden, voima on juuri siinä, että se on monitulkintainen ja jokainen voi hakea siitä itse omat tulkintansa.

Ylipäänsä, Kallio jatkaa, yksi syy siihen että Kiina on keisarikaudella pysynyt koossa, jättiläisvaltiona, on se ettei hallitsija ole edellyttänyt puhdasoppisuutta, vaan kansalaisille on annettu vapaus olla ja elää haluamallaan kunhan vain tunnustavat esivallan olemassaolon ja auktoriteetin.

Kallio työskentelee tutkijana Ulkopoliittisessa instituutissa erityisalueenaan Kiinan poliittinen kulttuuri ja yhteiskunnallinen kehitys.

Hänen seuraava käännöstyönsä on Kung Fu-tsen Keskustelut, josta on olemassa kaksi suomennosta, 1920- ja 1950-luvuilta.

–Ne eivät ole oikein tyydyttäviä, koska asiaan liittyvä tutkimus on viime vuosina mennyt paljon eteenpäin ja antanut uusia tulkintamahdollisuuksia, Kallio sanoo.