Taistelu jatkuu
Suomen Kuvalehti 45/2012
Teppo Tiilikainen

Utrikespolitiska institutets programdirektör Mika Aaltola kommenterade i en intervju för Suomen Kuvalehti 9.11. Förenta staternas president Barack Obamas valseger och eventuella nya initiativ inom utrikespolitiken.

 

Barack Obaman vaalivoitto pakottaa republikaanit pohtimaan sovinnollisempaa politiikkaa.

‘Olen toiveikkaampi kuin koskaan aikaisemmin”, presidentti Barack Obama vakuutti kannattajilleen Chicagossa vaalivoittonsa jälkeen keskiviikon vastaisena yönä.

“Meillä on yhteinen tulevaisuus. Me emme ole niin jakautuneita kuin miltä politiikkamme näyttää.”

Obama, 51, esiintyi sovinnollisesti ja korosti tunteikkaassa puheessaan Yhdysvaltain suurta tulevaisuutta. Hän sanoi palaavansa Valkoiseen taloon entistä päättäväisempänä ja innokkaampana, vaikka voitonjuhlan tunnelma oli väistämättä vaisumpi kuin edellisten vaalien jälkeen. Neljän vuoden takainen hurmos on murentunut syviin ristiriitoihin, ja rankan vaalitaistelun jäljet näkyivät presidentin kasvoilla.

Obaman vaalivoitto oli niukempi kuin neljä vuotta sitten, mutta tulos oli saman suuntainen kuin ennen vaaleja julkaistuissa mielipidemittauksissa. Vaalimatematiikka suosi Obamaa – valitsijamiesten lukumäärä jakautuu osavaltioittain asukasluvun mukaan, ja voittaja saa taakseen kaikki osavaltion valitsijamiehet. Sen vuoksi valtakunnallisesti enemmän ääniä kerännyt ehdokas saattaa hävitä vaalit. Näin kävi vuonna 2000, jolloin republikaanien George W. Bush päihitti demokraattien Al Goren.

Obama sai äänistä noin puolet ja selvän enemmistön valitsijamiehistä. Vaalit ratkaistiin käytännössä kahdeksassa vaa’ankieliosavaltiossa, joista Obama voitti lopulta kaikki muut paitsi Pohjois-Carolinan.

Samanaikaisesti presidentinvaalien kanssa järjestettiin kongressivaalit, joissa valittiin 435-jäseninen edustajainhuone ja kolmannes senaatin sadasta jäsenestä. Voimasuhteet säilyivät suurin piirtein ennallaan – republikaanit saivat enemmistön edustajainhuoneeseen ja senaatissa säilyi demokraattien niukka enemmistö. Lisäksi eri puolilla maata valittiin valittiin kuvernöörejä, pormestareita ja sheriffejä, täytettiin paikallistason lainsäädäntöelimiä ja järjestettiin monenlaisia kansanäänestyksiä.

Mitt Romneyn tappio oli katkera pettymys Yhdysvaltain oikeistolle, joka jaksoi uskoa loppuun asti ehdokkaansa voittoon.

“Luulimme, että painajainen olisi ohi, mutta nyt se näyttää jatkuvan vielä neljä vuotta”, sanoo konservatiivista hillbuzz.org -blogia julkaiseva Kevin Dujan.

Hänen mielestään Yhdysvallat ei ole vaalien jälkeen entisellään. Hän pelkää, että Obaman terveydenhuoltouudistus romuttaa lopullisesti Yhdysvaltain talouden ja että armeijaan kohdistuvat leikkaukset tuhoavat maan supervalta-aseman.

“Tilanne on pelottava”, Dujan sanoo. “Obama on nyt vapaa tekemään mitä hän haluaa, koska hänen ei tarvitse enää huolehtia uudelleenvalinnasta.”

Chicagolainen teekutsuliikkeen aktivisti Eva Sorock katsoo vaalitappion johtuneen Romneyn persoonasta. Hän ei ollut alun alkaenkaan tyytyväinen Romneyn valintaan.

“Romney ei ollut riittävän vahva konservatiivi voittaakseen suurkaupunkien liberaalit, jotka halveksivat vapaata markkinataloutta ja yksilön vastuuta.”

Neljä vuotta sitten Obama valittiin ensimmäiselle kaudelle naisten, mustien ja latinojen äänillä. Hän saa nyt kiittää voitostaan samoja ryhmiä, sillä Romney kaappasi leijonanosan valkoisten miesten äänistä.

“Nämä olivat ensimmäiset vaalit, joissa latinoilla oli ratkaiseva rooli”, sanoo texasilainen toimittaja-kirjailija Gilbert Garcia.

“Obaman voitto oli monissa osavaltioissa erittäin niukka. Latinoiden äänet ratkaisivat myös niissä osavaltioissa, joissa heitä asuu suhteellisen vähän.”

Obaman uskotaan hyötyneen jonkin verran myös hirmumyrsky Sandysta, joka lamautti vaalikampanjat ja murensi Romneyn loppukirin. Obama pääsi paistattelemaan kansakunnan johtajana, kun Romney joutui seuraamaan tilannetta sivusta ja vakuuttamaan osanottoaan hirmumyrskyn uhreille.

Obama onnistui pelastusoperaatiossa selvästi paremmin kuin presidentti Bush hurrikaani Katarinan jälkeen vuonna 2005. Hän sai kiitosta jopa New Jerseyn republikaaniselta kuvernööriltä Chris Christieltä, joka kuului Romneyn kampanjan tärkeimpiin tukijoihin. Christien julkiset kiitokset nostattivat vaalien jälkeen kovaa kritiikkiä republikaanisen puolueen sisällä.

Obama ja Romney ovat ideologisesti niin kaukana toisistaan, että vaalit voi tulkita kansanäänestykseksi Yhdysvaltain tulevasta suunnasta. Kysymys on liberaalien ja arvokonservatiivien välisestä taistelusta, joka on jatkunut Yhdysvalloissa jo pitkään. Samalla kamppaillaan siitä, kuinka suuri rooli valtiovallalla saa olla.

Republikaanisen puolueen sisällä vaikuttava teekutsuliike korostaa konservatiivisia perusarvoja ja äärimmäistä yksilönvapautta, kun taas Obama kannattaa eurooppalaistyylistä hyvinvointivaltiota. Romney ei kuulu äärioikeistoon, mutta teekutsuliikkeen vaikutus heijastui voimakkaasti hänen kampanjaansa esivaalivaiheessa.

Taistelu päättyi tällä kertaa liberaalien voittoon myös senaatin vaaleissa. Demokraattien vasemmistoon kuuluva Elizabeth Warren päihitti teekutsuliikkeen Scott Brownin Massachusettsissa, ja raiskauslausunnoillaan kyseenalaista mainetta niittäneet äärikonservatiivit Todd Akin ja Richard E. Mourdock kärsivät tappion Missourissa ja Indianassa.

Gilbert Garcian mielestä vaalitulos ei antanut kuitenkaan yksiselitteistä tukea Obaman politiikalle. Hänen mukaansa se heijasteli pikemminkin kahtiajakautuneen ja riitaisen kansakunnan epävarmuutta tulevaisuudesta.

“Äänestäjät eivät olleet varmoja siitä, olemmeko oikealla tiellä. Mutta he eivät olleet silti halukkaita kääntämään kurssia.”

Obama aloittaa toisen presidenttikautensa yhtä hankalassa tilanteessa kuin ensimmäisen. Hän ei voi enää puhua “toivosta ja muutoksesta” samalla tavoin kuin 2008. Poliittinen järjestelmä on takalukossa, maassa on yli 23 miljoonaa työtöntä, eikä talous ole lähtenyt toivottuun kasvuun massiivisesta elvytyksestä huolimatta. Sitä paitsi Yhdysvallat on jakautunut poliittisesti jyrkästi kahtia, ja republikaanit hallitsevat enemmistöllään kongressin edustajainhuonetta.

Obama esitteli toisen presidenttikautensa tavoitteita vaalien alla julkaistussa kirjasessa Blueprint for America’s Future. Hän lupasi tukea teollisuutta ja pk-yrityksiä sekä kehittää uutta vihreää energiaa. Öljyn tuonti on tarkoitus pudottaa vuoteen 2020 mennessä puoleen nykyisestä.

Obama lupaa elvyttää taloutta keventämällä yritysverotusta ja myöntämällä verohelpotuksia niille yrityksille, jotka siirtävät tuotantoa Kiinasta ja muista halpamaista takaisin Yhdysvaltoihin. Vastaavasti rikkaimpien amerikkalaisten verotusta on tarkoitus kiristää. Obaman mukaan yli 250 000 dollaria vuodessa ansaitsevien veroprosentti pitäisi nostaa lähes 40:ään nykyisestä 35:stä, johon se pudotettiin Bushin kaudella.

Sisäpolitiikassa Obama keskittyy todennäköisesti samoihin asioihin kuin tähän asti: kansalaisoikeuksiin, sosiaaliturvaan sekä vuonna 2014 voimaan tulevaan terveydenhuoltouudistukseen, jonka korkein oikeus totesi kesällä perustuslain mukaiseksi. Sen lisäksi Obama on luvannut panostaa koulutukseen palkkaamalla julkisiin oppilaitoksiin 100 000 uutta opettajaa.

Kiireellisimpänä asiana työlistalla on kuitenkin valtiontalous. Yhdysvaltain julkinen velka on paisunut 16 200 miljardiin dollariin eli noin sataan prosenttiin bruttokansantuotteesta, ja budjetti on reilusti pakkasella.

Tilanne on vaikea. Yhdysvaltain valtiovarainministeriö ilmoitti, että lakisääteinen velkakatto – 16 400 miljardia dollaria – tulee vastaan vuoden loppuun mennessä.

Velkakattoa jouduttiin korottamaan edellisen kerran viime vuonna. Poliitikkojen riitely viivästytti ratkaisua, jonka vuoksi luottoluokittaja Standard & Poor’s alensi liittovaltion luottokelpoisuutta.

Kongressissa sovittiin sen jälkeen giljotiiniksi kutsutusta leikkausohjelmasta. Liittovaltion menoja leikataan automaattisesti 1 200 miljardilla dollarilla kymmenen vuoden aikana, ellei kongressi pysty sopimaan kestävästä velanhoito-ohjelmasta.

Ekonomistit ovat varoittaneet poliitikkoja “fiskaalikuilusta”, joka uhkaa syödä valtaosan muutenkin heikosta talouskasvusta. Sillä tarkoitetaan vuoden vaihteessa syntyvää tilannetta, kun Bushin kaudella hyväksytyt tilapäiset sadan miljardin dollarin verohelpotukset raukeavat ja budjettiin kohdistuu samanaikaisesti kovia leikkauksia. Pahimmassa tapauksessa Yhdysvallat ajautuu silloin uuteen taantumaan.

Obama pyrkii neuvottelemaan republikaanien kanssa kompromissin, jolla fiskaalikuilu vältettäisiin. Hän haluaisi pienentää vajetta korottamalla veroja, kun taas republikaanit ajavat rajuja leikkauksia julkisiin menoihin.

Ratkaisu edellyttäisi kompromissia, joita ei ole juurikaan nähty sen jälkeen, kun republikaanit kaappasivat edustajainhuoneen enemmistön vuoden 2010 välivaaleissa. Obaman ensimmäisestä kaudesta kirjan kirjoittanut Michael Grunwald väittää, että republikaanit päättivät tuolloin, etteivät he suostu kompromissiin yhdessäkään presidentin ajamassa hankkeessa.

Texasilaisen San Antonio News Express -päivälehden päätoimittaja Mike Leary tulkitsee vaalitulosta kuitenkin toiveikkaasti. Hänen mielestään Yhdysvaltain maltillinen keskusta antoi Obamalle jatkokauden sillä ehdolla, että hän pyrkii kaikin mahdollisin tavoin rakentavaan yhteistyöhön kongressin kanssa. Leary toivoo, että vaalitappio herättäisi keskustelua myös republikaanisen puolueen sisällä.

“Valtaosa latinoista äänesti Obamaa, samoin suuri osa naisista. Republikaanien on tehtävä paljon töitä kohentaakseen suhteitaan näihin äänestäjiin.”

Republikaaneille kysymyksessä oli jo toinen peräkkäinen tappio presidentinvaaleissa. Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola muistuttaa, että äärikonservatiivinen politiikka on tehnyt republikaaneista ikääntyvien valkoisten miesten puolueen, joka kutistuu vääjäämättä väestörakenteen muuttuessa. Sitä paitsi puolueen kannatus latinoväestön keskuudessa laskee kovaa vauhtia – Bush sai 44 prosenttia latinojen äänistä vuonna 2004 ja John McCain 31 prosenttia vuonna 2008. Romney sai niistä enää 27 prosenttia.

“Republikaanit ovat huomanneet, että Obaman rintama kesti vaaleissa yllättävän hyvin. Heidän on pakko ryhtyä neuvottelemaan demokraattien kanssa, jotta järjestelmä saataisiin toimimaan edes jollakin tavalla. Muuten he häviävät seuraavissa vaaleissa myös Texasin.”

Myös Wisconsinin yliopiston professori David Cannon arvelee, että republikaanien on pakko palata ennen pitkää samanlaiseen yhteistyöhön demokraattien kanssa kuin 1990-luvulla Bill Clintonin presidenttikaudella. “Republikaaneilla oli silloin kongressissa enemmistö, mutta Clinton sai silti paljon aikaan”, hän sanoo. “Tällaiseen asennemuutokseen saatetaan kuitenkin tarvita vielä yksi kriisi.”

Obama sai vaaleissa vetoapua myös Bushin kauden republikaaniselta ulkoministeriltä Colin Powellilta, joka arvosteli Romneya uskottavuuden puutteesta. Powell muistutti, että Romney esitti esivaalikampanjansa aikana “erittäin vahvoja uuskonservatiivisia” näkemyksiä, joita hän sitten pehmensi vaaliväittelyissä parhaansa mukaan.

Obaman johdolla Yhdysvaltain ulkopolitiikka jatkuu todennäköisesti ennallaan. Euroopan merkitys vähenee edelleen, kun painopiste siirtyy entistä selvemmin Aasiaan ja Tyynelle valtamerelle.

Obama veti ensimmäisellä kaudellaan amerikkalaiset joukot Irakista. Nyt on tarkoitus keskittyä Afganistaniin, josta amerikkalaisten on määrä vetäytyä vuonna 2014. Demokraatit ja republikaanit ovat yhtä mieltä tästä tavoitteesta.

Obama haluaisi käyttää Irakista ja Afganistanista vapautuvat miljoonat dollarit kotimaisiin investointeihin, joilla parannetaan infrastruktuuria ja luodaan uusia työpaikkoja. Hän on kaavaillut myös Pentagonin puolustusbudjettiin tuntuvia leikkauksia.

“Yhdysvaltain turvallisuuspolitiikkaa hallitsee sodan kuvan muutos”, Mika Aaltola sanoo. “Sitä käydään uusilla tavoilla ja laitteilla kybersodasta lennokkeihin. Molemmat puolueet ovat sitoutuneet tähän linjaan.”

Obama saattaa olla valmis myös kokonaan uusiin avauksiin, koska hänen ei tarvitse pelätä seuraavia vaaleja.

Aaltola muistuttaa, että Yhdysvaltain presidenteillä on usein toisella kaudella lempiprojekteja, joilla yritetään päästä historiaan. Bush ja Clinton yrittivät rakentaa rauhaa Lähi-itään. Obama saattaa yrittää samaa.

“Ulkopolitiikassa on vireillä useita isoja asioita”, Aaltola sanoo. “Luulen, että hihat kääritään nyt ylös ja ongelmia ryhdytään ratkomaan ihan eri lailla kuin tähän asti.”