Utrikespolitiska institutets forskare Mikael Wigell kommenterade i en intervju för tidningen Ilta-Sanomat följderna av Venezuelas president Chavez död för andra latinamerikanska socialistländer.
Hugo Chavezin kuoleman myötä Latinalaisen Amerikan sosialismin pääarkkitehti on poissa. Myös Venezuelan ulkopuolella hyvin suosittu persoona oli esikuvana monelle samanmielisen ystävämaan presidentille. Pelkän esikuvallisuuden lisäksi Chavezin Venezuelalla oli kuitenkin paljon konkreettisempikin vaikutus. Moni pienemmistä ystävistä on luottanut Venezuelan avokätiseen taloudelliseen tukeen, johon vähenneistä öljytuloista kärsivällä maalla ei kuitenkaan enää ole samassa määrin varaa. – . . .
Hugo Chavezin kuoleman myötä Latinalaisen Amerikan sosialismin pääarkkitehti on poissa. Myös Venezuelan ulkopuolella hyvin suosittu persoona oli esikuvana monelle samanmielisen ystävämaan presidentille.
Pelkän esikuvallisuuden lisäksi Chavezin Venezuelalla oli kuitenkin paljon konkreettisempikin vaikutus. Moni pienemmistä ystävistä on luottanut Venezuelan avokätiseen taloudelliseen tukeen, johon vähenneistä öljytuloista kärsivällä maalla ei kuitenkaan enää ole samassa määrin varaa. – Chavezin myyttistä hahmoa voidaan käyttää poliittisiin tarkoituksiin jatkossakin, mutta rahahanat ovat väistämättä kuivumassa jossain vaiheessa. Kyllä tämä heikentää naapureita, toteaa Ulkopoliittisen instituutin Latinalaisen Amerikan asiantuntija Mikael Wigell. Lähteet: BBC, Global Post, Telegraph, CNN Elina Koivisto
Kannattajilleen presidentti Daniel Ortega, 67, on diktaattorin syrjäyttänyt vallankumoussankari, joka on omistanut elämänsä köyhän maan olojen parantamiseen. Vastustajien mukaan kyseessä on korruptoitunut itsevaltias, joka on muuttunut syrjäyttämänsä diktaattorin kaltaiseksi.
Sandinistisissinä vankilassa kidutetusta Ortegasta tuli presidentti ensimmäisen kerran vuonna 1984, mutta hän sai vastaansa Yhdysvaltojen tukeman sissiliikkeen ja hävisi vuonna 1989.
Vuonna 2006 tapahtuneessa comebackissa aiemmat sotilasunivormut olivat vaihtuneet valkoisiin paitoihin ja marxistiset iskulauseet lupauksiin ”kristillisyydestä, sosialismista ja solidaarisuudesta”.
Yhdysvallat ja EU jäädyttivät tukensa vuonna 2008 nousseiden vaalivilppiepäilyjen vuoksi, mutta lainoja ja halpaa öljyä on virrannut tärkeimmältä liittolaiselta Venezuelalta.
Venezuelan, Kuuban, Nicaraguan, Bolivian ja Ecuadorin poliittis-sosiaalis-taloudellinen yhteistyösopimus ALBA on tuottanut Nicaragualle viime vuosina miljardeja, joilla on rahoitettu monia yhteiskunnallisia hankkeita.
Venezuelan opposition johtaja Henrique Capriles on sanonut, että valtaan päästyään hän tarkistaisi kaikki ALBAn alaiset öljysopimukset varsinkin eniten riippuvaisten Nicaraguan ja Kuuban osalta.
Aymara-intiaaneihin
kuuluvan, koka-viljelijöiden liiton johtajan Evo Moralesin, 53, valinta Bolivian presidentiksi vuonna 2005 oli historiallinen tapahtuma.
Nuorena laamapaimenena ja trumpetinsoittajana toimineen Moralesin vaalilupaus oli korjata maan alkuperäiskansaenemmistön vuosisatoja kestänyt syrjintä.
Vuonna 2009 voimaan tullut uusi perustuslaki vahvisti alkuperäisasukkaiden oikeuksia. Moralesin energiantuotannon kansallistamiset ovat kuitenkin suututtaneen maan keskiluokkaa. Yhdysvaltoja ahkerasti kritisoiva Morales on ollut tiiviissä yhteydessä Chaveziin sekä Castroon ja luonut kontakteja myös Iraniin. Kriitikot ovat pitkään syyttäneet Moralesia kytköksistä huumeiden salakuljetukseen. – Tuotan kokapensaan lehtiä, jotka ovat luonnontuotteita. En jalosta niistä kokaiinia, Morales on vastannut.
Ecuadorin presidentti Rafael Correa, 49, valittiin helmikuussa jo kolmannelle kaudelleen. Itseään ”kristillisvasemmistolaiseksi” kutsuvan miehen suosion taustalla on satsaaminen erilaisiin sosiaalisiin hankkeisiin.
Ecuador on vahvasti riippuvainen öljynviennistään. Presidentti on uusilla öljysopimuksilla pyrkinyt lisäämään tuottoja valtiolle, mikä arvostelijoiden mukaan saattaa karkottaa ulkomaisia sijoituksia.
Taloustieteilijä on ottanut usein yhteen Yhdysvaltojen kanssa muun muassa kieltäytymällä jatkamasta lentotukikohtien vuokrausta huumesodan käyttöön. Vuonna 2008 Correa sai kansan tuen perustuslain muutokselleen, joka on vastustajien mielestä vain juoni vallan kahmimiseksi. Viime vuonna Rafael Correa keräsi laajaa kansainvälistä huomiota tarjoamalla Wikileaks-pomo Julian Assangelle turvapaikan Ecuadorin lähetystöstä Lontoosta.
Raul Castro
nousi Kuuban johtoon 39 vuotta hallinneen isoveli Fidelin astuttua sivuun vuonna 2006. Ensin vallanvaihtoa ajateltiin väliaikaiseksi, mutta vuonna 2008 Raul valittiin presidentiksi ensimmäisen kerran ja toiselle viisivuotiskaudelle helmikuussa 2013.
Veljensä varjossa pitkään ollut Raul suoritti valtaan päästyään useita pieniä uudistuksia. Kännyköitä ja tietokoneita koskevien rajoitusten löysääminen ja palkkojen ja eläkkeiden nosto saivat kiitosta.
Arvostelijoiden mukaan Raul ei kuitenkaan ole tehnyt tarpeeksi Yhdysvaltojen suhteiden korjaamiseksi: 1960-luvulla langetettu kauppasaarto on yhä voimassa.
Tunnetussa ”öljyä lääkäreistä” -sopimuksessa noin 15000 Venezuelassa työskentelevästä kuubalaislääkäristä Kuuba saa Venezuelasta jopa miljardin dollarin edestä halpaa öljyä vuodessa.