Kirkko & Kaupunki nro 29, 6.8.2008
Linda Jakobson haastattelu

Jättiläinen on herännyt ja talous kasvaa kohisten. Mutta miten käy Kiinan ihmisoikeuksille?

Kiinan rivakan talouskasvun katveeseen jää tilastoja, jotka tuovat
esiin väkirikkaan maan synkemmän puolen. Vain murto-osa kansasta voi
ajaa henkilöautolla tai asua omakotitalossa. Liki 50 miljoonaa asukasta
sinnittelee köyhyysrajan alapuolella, jonka maa on itse määritellyt.

Paikallisviranomaisten usein laittomat ylimääräiset maksut rasittavat
maaseudun asukkaiden arkea. He kärsivät huonoista
elinkeinomahdollisuuksista ja lasten opintielle pääsy on kiven takana.
Tulojen jakautumista osoittavan kansainvälisen gini-indeksin valossa
Kiina on väestöongelman kanssa kamppailevaa Intiaakin
epätasa-arvoisempi maa.

– Kiina on yhä monelta osin kehitysmaa, Ulkopoliittisen instituutin erikoistutkija Linda Jakobson sanoo.

Kehitysmaalta Kiina näyttää lännen silmissä myös
demokratiapyrkimyksissään. Jakobsonin mukaan kiinalaiset tutkijat ja
virkamiehet eivät pohdi, onko kansalaisella oikeus valita päättäjänsä
ja tulisiko hänellä olla tasa-arvoiset yhteiskunnalliset oikeudet.

– Sen sijaan järjestelmän etuja ja haittoja punnitaan
hyötynäkökulmista. Johtavatko demokraattiset instituutiot hallinnon
tehostumiseen? Edesauttavatko ne Kiinan pyrkimystä kasvaa vahvaksi,
muiden arvostamaksi valtioksi?

Massiivisten haasteiden keskellä olympialaiset ovat Jakobsonin mukaan suuri kunnia Kiinalle.

– Valtaosa kansalaisista toivoo johtajiensa rinnalla, että maa pystyy isännöimään onnistuneet kisat.

Vakaus on tärkeintä

Kiinassa on voimassa kuolemantuomio, josta ihmisoikeusjärjestö Amnesty
toistuvasti muistuttaa. Järjestön mukaan ihmisoikeuksien puolustajia on
ahdisteltu entistä enemmän juuri olympialaisten alla. Valtion väitetään
valvovan internetiä ja sensuroivan arkaluonteiseksi katsomaansa
aineistoa.

Suomessakin on kysytty, pitäisikö käydä kauppaa ihmisoikeuksia polkevan
maan kanssa. Lännessä keskustellaan myös siitä, vaikuttaako
ulkopuolinen painostus ratkaisevasti Pekingin politiikkaan.

Yli 15 vuotta maassa asunut tutkija muistuttaa, että ihmisoikeuksista
puhuttaessa pitää erottaa, mitä mieltä kiinalaiset ja maan hallitus
asiasta ovat.

– Tärkeintä Kiinan hallitukselle ovat vakaat olot, Jakobson sanoo.

Viranomaisten näkökulmasta se tarkoittaa sitä, että ihmisillä pitää
olla kylliksi ruokaa ja muut perustarpeet on tyydytetty. Vasta sen
jälkeen voidaan alkaa puhua sanan-, kokoontumis- tai
lehdistönvapaudesta.

Jokainen kansalainen, jonka kanssa ottaa puheeksi ihmisoikeudet, on
sanonut haaveilevansa yhteiskunnasta, jossa tavallisella ihmisellä
olisi laki suojanaan. Näin Linda Jakobson kirjoittaa kirjassaan Miljoona totuutta. Vuosikymmen Kiinassa.

Tutkija muistuttaa, että myönteisiä edistysaskeleitakin näkyy.
Telekommunikaation yleistyminen on tehnyt maaseudulla asuvista
heikko-osaisemmista valveutuneita kansalaisia, jotka ymmärtävät
ihmisoikeuksien puutteen.

Kiinalaiset ovat kuitenkin maan pitkän historian aikana sisäistäneet vakaan yhteiskunnan ihanteen.

– Osasyy puolueen valtaan alistumiseen on se, että valtaosa
kiinalaisista jakaa johtajiensa pelon kaaoksen synnystä. Tämä on
luonnollista pelkoa, kun ottaa huomioon maan myrskyisän historian,
mutta pelko myös puolueen ruokkimaa, Jakobson valottaa.

Sitkeä korruptio

Korruptio on levinnyt laajalle kiinalaisessa yhteiskunnassa, eivätkä
kampanjat vitsauksen kitkemiseksi ole tuottaneet huomattavampaa
tulosta.

Oikeusalaa uudistetaan kaiken aikaa, uusia lakeja säädetään ja niistä
tiedotetaan. Vuonna 1989 kansalaisille tuli mahdollisuus haastaa
viranomainen oikeuteen, minkä jälkeen esimerkiksi oikeuteen vietyjen
työriitojen määrä nelinkertaistui vuosina 1995-2001

Tosiasia on kuitenkin se, että niin kauan kuin kommunistinen puolue ei
hyväksy itsenäistä oikeuslaitosta, aidot oikeusvaltion rakenteet eivät
toteudu.

– On vaikea iskostaa lainkuuliaisuutta kansalaisiin, kun ihmiset eivät ole tasa-arvoisia lain edessä, Linda Jakobson toteaa.

Hän näkee, että toimiva oikeuslaitos olisi yhteiskunnallisen kehityksen
kannalta jopa tärkeämpi asia kuin monipuoluejärjestelmä.