Kiinalla on suuria vaikeuksia vahvistaa kotimarkkinoitaan

Finanssikriisin laajentuessa talousvaikuttajat eri puolilla maailmaa pyrkivät torjumaan kysynnän hiipumisen vaikutuksia kotimarkkinoihinsa. Kiina, maailman kolmanneksi suurin talous ja Yhdysvaltain suurin luotottaja, ei ole poikkeus.


Uutiset Kiinasta ovat kuitenkin huolestuttavia. Kymmenettuhannet tuotantolaitokset ovat panneet lapun luukulle, ja sosiaaliturvan puuttuessa paineet mielenosoituksiin kasvavat.


Kiinan kolme vuosikymmentä jatkunut talouskasvu on perustunut infrastruktuurin rakentamiseen sekä tuotantoteollisuuteen pohjautuvaan vientiin. Kansantaloudesta on näin tullut täysin riippuvainen maailmanmarkkinoiden kysynnän kehityksestä. Samalla kotimarkkinoiden kehittäminen on jäänyt taka-alalle.


Kiinan hallitus pyrki lokakuussa piristämään kotimarkkinoiden kysyntää laskemalla keskuspankin ohjauskorkoja, vapauttamalla kiinteistömarkkinoiden säätelyä ja lisäämällä pankkien vapautta rahoittaa yrityksiä. Kulutuslainaluottojen korkoja ei laskettu, sillä se olisi nostanut inflaatiopaineita.


Marraskuussa Kiinan keskushallitus julkisti 458 miljardin euron tukipaketin kotimarkkinoiden elvyttämiseen. Ekonomistit maailmalla huokaisivat helpotuksesta: Kiina kantaisi sittenkin kortensa kekoon. Elvyttämällä omaa talouttaan se vakauttaisi myös maailmantaloutta.


Tukiohjelman tavoitteiksi mainittiin infrastruktuurin rakentaminen, kuten tie- ja rautatieverkoston laajentaminen, maanjäristysalueen jälleenrakennus sekä koulutuksen ja maaseudun kehittäminen.


Heti tukipaketin julkistamisen jälkeen Kiinassa alettiin kuitenkin keskustella siitä, mistä rahat saadaan ja miten ne jaetaan. Lisäksi tukiohjelman linjausten todettiin olevan päällekkäisiä aiempien lupausten kanssa. Pian tukipakettia yllättäen leikattiin puolella. Tästä huolimatta paketilla odotetaan olevan taloutta elvyttävä vaikutus.


Kiinan vienti hiipui merkittävästi vuoden 2008 lopussa. Jotkin vaikutusvaltaiset kiinalaiset tahot ovat alkaneet vaatia yuanin devalvaatiota. Sillä elvytettäisiin vientiä ja pidettäisiin ihmiset tehdaslinjoilla ja poissa kaduilta.


Devalvaatio tuomittaisiin kuitenkin heti ulkomailla, ja se kyseenalaistaisi Kiinan pyrkimyksen esiintyä vastuullisena kansainvälisenä toimijana. Tukipaketti ja mahdollinen devalvaatio eivät ratkaise edes pitkällä aikavälillä maan riippuvuutta maailmantaloudesta eivätkä kehitä kotimarkkinoita.


Kiina voisi hyödyntää huomattavasti nykyistä enemmän kotimarkkinoidensa mahdollista kysyntää. Kiinan kansantalouden säästöaste on maailman korkein, noin 50 prosenttia. Kaupungeissa asuvat kiinalaiset panevat keskimäärin joka neljännen ansaitsemansa yuanin sukanvarteen.


Säästämisen syyt ovat yksinkertaiset. Sosialistisessa markkinatalousjärjestelmässä kansalaiset maksavat kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista, kuten lasten päivähoidosta, vanhustenhoidosta, terveydenhuollosta ja koulutuksesta sekä erilaisista lupamenettelyistä. Säästöt luovat turvaa myös eläkepäivien varalle.


Länsimaissa kulutusta lisätään usein suuntaamalla verohelpotuksia kotitalouksille. Kiinassa tämä ei onnistuisi, sillä kotitalouksien verotus on jo ennestään keveää.


Yksi keino lisätä kulutusta olisi rakentaa toimiva sosiaaliturvajärjestelmä ja purkaa paikallisviranomaisten ylläpitämä lupamaksujärjestelmä. Näiden toimien vaikutukset talouteen ovat kuitenkin hitaita.


Toimivan sosiaaliturvajärjestelmän rakentaminen edellyttää poliittista tahtoa, sitoutumista ja avoimuutta. Kiinalla on voimavaroja kehittää avaruusohjelmaa ja tukea yhdysvaltalaisia kuluttajia ostamalla Yhdysvaltojen laatimia velkakirjoja, mutta maan johdolta puuttuu poliittista päättäväisyyttä ja keinoja luoda toimiva sosiaaliturvajärjestelmä.


Sosiaaliturvajärjestelmän rakentamista vaikeuttaa Kiinan keskushallituksen ja paikallisviranomaisten intressien välinen ristiriita. 1990-luvun budjettiuudistusten seurauksena keskushallitus alkoi antaa vuosi vuodelta vähemmän rahaa paikallishallinnolle samalla kun se keräsi veroja yhä enemmän.


Paikallishallinnon ja valtion instituutioiden, kuten sairaaloiden, oli keskushallituksen mukaan “luotava itse tulonsa”. Lopputuloksena oli nykyisin käytössä oleva maksujärjestelmä, jolla paikallisviranomaiset ja instituutiot täyttävät budjettivajettaan.


Sosiaaliturvajärjestelmän rakentaminen edellyttää, että budjettijärjestelmä uudistettaan ja että viranomaiset ja valtion instituutiot luopuvat voittoa tuottavasta maksujärjestelmästä.


Toimivan sosiaaliturvajärjestelmän rakentaminen on hidasta ja edellyttää avoimempaa yhteiskuntaa. Tiedotusvälineillä ja kansalaisjärjestöillä tulisi olla mahdollisuus osallistua järjestelmän rakentamiseen ja valvontaan. Virallisten kiinalaislähteiden mukaan vuosien 2005 ja 2007 välisenä aikana viranomaiset käyttivät väärin tai varastivat yli 35 miljardia euroa.


Kiinan johdolla on kivinen tie edessään, kun se pyrkii vähentämään maansa riippuvuutta maailmanmarkkinoista. Kotimarkkinoiden kehittäminen on välttämätöntä mutta poliittisesti hyvin haastavaa.


Kiinan johdolla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa infrastruktuurin rakentamista ja vientiteollisuuden tukemista. Tämä syventää entisestään Kiinan riippuvuutta maailmanmarkkinoista ja lisää tarvetta jatkaa Yhdysvaltojen velkaantuneen kansantalouden tukemista.


Nähtäväksi jää, miten Kiina onnistuu vähentämään riippuvuuttaan maailmanmarkkinoista, kehittämään sisämarkkinoitaan ja lisäämään kansalaistensa hyvinvointia.