Laki ja järjestys
Maailman Kuvalehti 5/2012
Pia Laine

I en intervju för Maailman Kuvalehti redogjorde Utrikespolitiska institutets forskare Tanja Tamminen för Kosovos utveckling till en rättsstat.

Uusi valtio tarvitse omat lait ja oikeusvaltioinstituutiot. Ne voivat aluksi näyttää tilkkutäkiltä.

Tuliko käveltyä tai ajettua punaisia päin? Hyi, hyi, sehän on laitonta.
Siitä
saa peräänsä poliisit ja sakkolapun. Jos autolla törmäilee punaisten
läpi vielä ihmisten päälle, pääsee tutustumaan oikeuslaitokseen, ehkä
vankeinhoitolaitokseenkin.
Siinä onkin sitten tullut henkilökohtaisesti otettua tuntumaa isoon osaan oikeusvaltioinstituutioita.
Laki,
sitä valvovat viranomaiset ja itsenäinen rangaistuksia langettava
tuomioistuin. Siinä on paketti, jota pidetään parhaana tapana
varmistaa, että yhteiskunnan perusteet toimivat.
Oikeusvaltioinstituutiot
eivät synny tyhjästä. Kun maailmaan ilmestyy uusi valtio, jonkun pitää
ottaa rakentaakseen koko kuvio. Euroopassa tunnetuin esimerkki on vuonna
2008 itsenäistynyt Kosovo. Vielä tuoreempi on viime kesänä
itsenäistynyt Etelä-Sudan.
Molemmissa maissa työ oikeusvaltion
rakentamiseksi aloitettiin jo kauan ennen itsenäistymistä.
Etelä-Sudanissa vuonna 2005, sen jälkeen kun Etelä- ja Pohjois-Sudan
olivat allekirjoittaneet rauhansopimuksen. Kosovossa työ alkoi vuonna
1999, kun maa siirtyi YK:n hallinnon alle
.
Oma laki, paras laki
Kansainvälinen
yhteisö on innokas antamaan apua tuoreille valtioille, sillä on
kaikkien etu, että tulokkaat pääsevät mahdollisimman pian jaloilleen.
Kosovo on kulkenut oikeusvaltiokehityksessä pitkän tien. Raa’an sodan jälkeen maa päätyi YK:n hallintoon.
“1990-luvulla
Milošević sortokaudella käytännössä kaikki Kosovon albaanit oli
irtisanottu viroistaan, ja valtioinstituutiot olivat olleet pienen
vähemmistön käsissä. Kaikki piti aloittaa alusta”, kertoo
Ulkopoliittisen instituutin tutkija Tanja Tamminen. Hän toimi Euroopan
unionin siviilikriisinhallintatehtävissä Kosovossa 2008-2010.
Aluksi
kaikki valta oli kansainvälisen yhteisön käsissä. Niin poliisit kuin
tuomaritkin olivat YK:n palkkaamia. Sittemmin Kosovoon on kansainvälisen
yhteisön avustuksella saatu aikaan toimiva oikeuslaitos, poliisi, tulli
ja rajavalvonta.
Lakiuudistuksien pohjaksi otettiin Jugoslavian
aikaiset lait. Ensimmäiset uudet lait tunnetaan Kosovossa yhä
“YK-lakeina”. Ne ratkaisivat aikanaan monta ongelmaa, mutta täysin
tyytyväisiä niihin ei nykyään olla.
“Jos ihmiset kokevat, että lait
ovat ulkopuolisten sanelemia, niitä on vaikea hyväksyä. Niillä ei ole
kansan silmissä legitiimiä asemaa”, Tamminen sanoo.
Siksi lakien
uudistaminen on jatkunut myös itsenäistymisen jälkeen. Oman,
demokraattisesti valitun parlamentin muokkaamat lait on helpompi niellä.
Keskustelua
on herättänyt myös se, mihin aiheisiin oikeuslaitos keskittyy.
Kansainväliselle yhteisölle on ollut tärkeää saada sotarikollisia
oikeuden eteen. Kosovolaisista moni haluaisi, että yhtä suuri into
kohdistuisi myös korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden kitkentään.
Niiden mukanaan tuomat ongelmat kun vaivaavat arkea nykypäivänä.

Oikeustraditioiden sillisalaatti
Oikeusvaltioperiaatteen
mukaan julkisen vallankäytön pitää perustua lakiin. Laillisuusperiaate
taas tarkoittaa sitä, ettei ketään voida tuomita sellaisesta teosta,
joka ei tekohetkellä ollut laiton. Siksi lainsäätäjillä riittää
jatkuvasti töitä muuttuvassa maailmassa.
Eri maiden
oikeusjärjestelmät ovat keskenään erilaisia. Ja kun eri perinteistä
kotoisin olevat neuvonantajat ovat kätilöimässä yhden ja saman
oikeusvaltion synnytystä, ei riistoriidoilta voida välttyä.
Yksi
merkittävä oikeusvaltiokehitystä tukeva rahoittaja on Yhdysvallat. Sen
vaikutus näkyy siinä, miltä YK-hallinnon aikana toimeenpantu Kosovon
oikeusvaltiorakenne näyttää.
“Syyttäjän rooli on siellä vahva, vähän
samaan tapaan kuin suomalaisille tutuissa amerikkalaisissa
tv-sarjoissa. Euroopassa syyttäjän keskeinen rooli on aika harvinaista”,
Tamminen kuvailee.
“Konfliktin jälkeisissä tilanteissa
työskentelevät neuvonantajat yleensä ajattelevat asioista oman
oikeusperinteensä pohjalta. Neuvot eivät välttämättä sovi kehitettävän
maan perinteeseen”, Tamminen sanoo.

Laki sallii, tavat ei
Kaikkia
lakeja ei ole kirjoitettu kirjoihin ja kansiin. Monin paikoin
perinteisillä tapalaeilla on vielä valtaa ihmisten elämään.
Sudanissa perinteisten päälliköiden jakamalla oikeudella on yhä keskeinen rooli.
Oikeuslaitoksen
uudistuksessa onkin tasapainoiltava sen kanssa, miten uudet lait ja
vanha tapaoikeus saadaan toimimaan rinnakkain.
Sudanissa paikallisten
päälliköiden jakama oikeus on itse asiassa ollut virallisesti
tunnustettua jo siirtomaa-ajalta, vuodesta 1931.
Balkanilta tunnetuin esimerkki on albaanien kanun-laki, joka tietyissä, ennalta säädellyissä tilanteissa sallii jopa verikoston.
“Rikolliset ovat yrittäneet käyttää sitä tavallistenkin rikosten perusteluun”, Tamminen sanoo.
Läheskään
kaikki perinteiset lait eivät ole yhtä äärimmäisiä. Yksi esimerkki on
naisten oikeus periä omaisuutta. Serbiassa suurin osa naisista
kieltäytyy yhä perinnöstä veljiensä hyväksi, sillä perinteisesti vain
miehet ovat perineet.
“Ihmiset eivät tietoisesti ajattele
noudattavansa vanhaa lakia vaan toimivat mielestään ennemminkin vanhojen
tapojen mukaan”, Tamminen sanoo.
Virallinen laki sallii paljon
sellaista, mitä on perinteisesti pidetty sopimattomana. Tämä näkyy
etenkin naisten tasa-arvoon liittyvissä kysymyksissä.