Marokon tie näyttää paremmalta kuin on
Helsingin Sanomat

Marokon perustuslakiuudistuksesta järjestetyn kansanäänestyksen tulos on saanut länsimaiden johtajilta paljon kehuja. Onko siitä todella malliksi muille arabimaille? Entä mitä se kertoo Euroopan unionin sitoutumisesta demokratian edistämiseen arabimaissa?


Marokkolaiset äänestivät 1. heinäkuuta useista perustuslain muutoksista, jotka on laatinut kuningas Muhammed VI:n asettama asiantuntijakomitea. Uudistuksiin sisältyy muun muassa päätösvallan siirtäminen pois kuningashuoneelta tietyissä asioissa sekä uusia takeita ihmisoikeuksien, ilmaisunvapauden ja itsenäisen tuomioistuinlaitoksen turvaamisesta.


Muutoksilla kuningas on halunnut vastata keväällä alkaneisiin arabimaiden levottomuuksiin, jotka hermostuttavat myös Marokkoa.


Päällisin puolin aikeet vaikuttavat järkeviltä, sillä Tunisiasta ja Egyptistä halutaan ottaa opiksi. Niissä kansan kapina ajoi yhteiskunnan epävakauteen ja talouskriisiin.


Jotkut uskovat, että Marokon tie johtaa ajan mittaan länsimaistyyliseen perustuslailliseen monarkiaan. Sitä ennen vapauksien ja vastuun lisääntyminen antaa Marokon poliittiselle luokalle tilaisuuden kehittyä ja kypsyä.


Jos viranomaisiin on uskominen, marokkolaisten suuri enemmistö kannattaa valittua linjaa. Marokon sisäministeriön mukaan 98,5 prosenttia äänesti ehdotettujen muutosten puolesta ja äänestysaktiivisuus ylitti 73 prosenttia.


Merkkejä laajasta tuesta kuninkaan suunnitelmille onkin nähtävissä. Kansanäänestyksen alla lähes kaikki Marokon poliittiset puolueet, yhdistykset, uskonnolliset johtajat ja tiedotusvälineet kannattivat uudistuksia.


Kriittisiä ääniä on kuitenkin alkanut kuulua. Ne ovat ryhmittyneet Helmikuun 20.päivän liike -nimen alle. Kyseinen liike pitää sekä uutta perustuslakia että kansanäänestystä puutteellisina.


Vastustajat katsovat, että perustuslakiin tehtävät muutokset sallivat kuninkaalle edelleen tiukan otteen vallasta eivätkä tuo paljonkaan uusia oikeuksia tai takeita jo olemassa olevien lisäksi – ja näitäkin poljetaan säännöllisesti.


Vakavampaa saattaa olla se, etteivät perustuslain muutokset juuri rajoita makhzen-nimellä tunnettua epävirallista valtajoukkoa. Se on epämääräinen ja korruptoitunut bisnes- ja turvallisuuseliitin ryhmä, Marokon monarkian kääntöpuoli, joka on ohjannut maan kohtaloa muinaisista ajoista lähtien.


Lisäksi kansanäänestyksen tuloksesta on esitetty vakavia epäilyjä. Viime vaaleissa äänestysaktiivisuus oli vain 37 prosenttia. Nyt ympäri maata järjestettiin protestimarsseja, joissa kehotettiin boikotoimaan kansanäänestystä, eikä kansainvälistä vaalitarkkailua ollut. Viralliset luvut vaikuttavatkin epäuskottavilta.


Kansanäänestyksen jälkeen saadut riippumattomat raportit näyttäisivät vahvistavan, että ääniä on peukaloitu ja äänestäjiä peloteltu, joskaan väärinkäytösten laajuutta ei tiedetä.


Länsimaiden johtajat ovat silti ylistäneet Marokon uudistuksia malliksi muille alueen maille.


Yhteisessä kannanotossaan EU:n korkea edustaja Catherine Ashton ja laajentumiskomissaari Štefan Füle kehuivat uudistuksia “merkittäväksi vastaukseksi Marokon kansan aiheellisiin toiveisiin” ja kiittelivät “äänestyksen ympärillä vallinnutta rauhanomaista ja demokraattista henkeä”. Yhdysvaltojen ulkoministeri Hillary Clinton kommentoi asiaa samansuuntaisesti.


Tällaiset kannanotot voivat tuntua ymmärrettäviltä Syyriaa, Libyaa ja Bahrainia parhaillaan piinaavien väkivaltaisten yhteenottojen rinnalla. Silti ne edustavat kaikkea muuta kuin sitä, miten EU on tosiasiassa sitoutunut tukemaan demokraattisia uudistuksia.


Tuskin oli muste ehtinyt kuivua EU:n uudessa strategiapaperissa, jossa luvataan tiukkoja toimia itsevaltaisia johtajia vastaan ja avun sitomista aiempaa enemmän demokraattisia muutoksia tukeviin ehtoihin, kun unioni jo antoi kritiikittä tukensa Marokon arveluttavalle kansanäänestykselle ja ponnettomille uudistuksille. Tämä on ällistyttävää.


Asteittainen poliittinen kehitys voi toki hyödyttää aluetta enemmän kuin väkivaltaiset kapinat. EU:n on silti kyettävä esittämään kritiikkiä ja käyttämään suostuttelua estääkseen Marokon kaltaisia ylhäältä saneltuja uudistuksia haihtumasta tuhkana tuuleen.


Nyökyttelemällä kohteliaasti Marokon kansanäänestykselle EU ei tehnyt palvelusta itselleen eikä arabikumppaneilleen.


Kirjoittaja on Ulkopoliittisen instituutin tutkija.