Presidentti Dmitri Medvedev hymyili ja kehui isäntiä. Se on hänen roolinsa myös Kremlin valtapolitiikassa.
Presidentti Dmitri Medvedevin, 43, kaksipäiväinen valtiovierailu sujui hyvässä ilmapiirissä tarkan ennakkosuunnitelman mukaisesti. Hän tapasi suomalaisia poliitikkoja ja esittäytyi valikoidulle kutsuvierasjoukolle Helsingin yliopiston juhlasalissa järjestetyssä puhetilaisuudessa.
Vierailun aikana tuli selväksi, että Medvedev on uuden sukupolven venäläispoliitikko. Hän on rennompi ja avoimempi kuin KGB:n koulima pääministeri Vladimir Putin, ja hän muistaa myös hymyillä.
Vuosi sitten presidentinvaalien alla Medvedev vaikutti vielä ujolta, mutta nyt itsevarmuus on kasvanut. Hän vastaili kysymyksiin hyväntuulisena kokeneen mediakonkarin rutiinilla.
Suomalaiset olivat kohteliaita isäntiä, he päästivät Medvedevin helpolla. Yliopistolla ja lehdistötilaisuudessa kysymysvuorot oli jaettu etukäteen, mikä takasi sen, ettei presidentti joutunut vastailemaan kiusallisiin kysymyksin Venäjän demokratiasta tai ihmisoikeuksista.
Porvoossa taas presidentti Tarja Halonen keskeytti ärtyneenä toimittajien tiedustelut suomalaisten mahdollisuudesta ostaa tontteja Venäjältä.
Putinin varjossa
Kaikki halusivat tutustua Venäjän uuteen presidenttiin, mutta taustalla kummitteli kysymys, kuinka merkittävä vallankäyttäjä Medvedev tosiasiassa on.
Medvedev on toiminut presidenttinä lähes vuoden. Hän vakuuttaa olevansa Venäjän johtaja, mutta häntä ei ole silti otettu oikein tosissaan. Medvedev on nähty pikemminkin Putinin politiikan toteuttajana, jolla on vain pehmeämpi imago.
Putin rakensi presidenttikaudellaan vahvan presidentti-instituution, mutta nyt hän on riisunut sen valtaa pääministerin – siis itsensä hyväksi, tosin ilman perustuslaillisia muutoksia.
Medvedev kuvaa Venäjän johtoa ”tandemiksi”, työpariksi, jossa kummallakin on omat tehtävänsä.
Hän korostaa, että ylintä valtaa käyttää presidentti, joka vastaa ulkopolitiikasta. Pääministeri keskittyy talouteen ja sisäpolitiikkaan.
Tosiasiassa Putin näyttää kantavan päävastuun myös ulkopolitiikasta. Hän otti komennon kesällä Georgian sodan aikana, ylipäällikkö Medvedev tyytyi säestämään taustalta. Putin määritteli linjan myös Ukrainan kaasukiistassa.
”Medvedev haluaisi erottautua Putinista ja osoittaa olevansa todellinen presidentti. Hän haluaa oman asialistan, mutta on eri asia, pystyykö hän tuomaan minkäänlaista muutosta Venäjän politiikkaan”, sanoo Ulkopoliittisen instituutin tutkija, Pietarin valtionyliopistossa tohtoriksi väitellyt Vadim Kononenko.
”Medvedev on esittänyt joitakin aloitteita. Hän on puhunut Euroopan turvallisuusarkkitehtuurista ja tehnyt ehdotuksia G20-ryhmälle. Ne ovat kuitenkin kovin yleisiä esityksiä. Toistaiseksi ei voi puhua ulkopoliittisen linjan muuttumisesta.”
Varovaista kritiikkiä
Sisäpolitiikassa Medvedev on esittänyt näkemyksiä, jotka voi tulkita varovaiseksi kritiikiksi Putinin politiikkaa kohtaan. Hän on korostanut sekä sananvapauden että oikeusvaltion merkitystä ja käynnistänyt näyttävän kampanjan korruptiota vastaan.
Viime viikolla Medvedev tapasi Moskovassa ihmisoikeusjärjestöjen edustajia ja valitteli, että virkamiehet näkevät kansalaisjärjestöt uhkana omalle vallalleen ja aiheuttavat niille siksi tarpeettomia vaikeuksia.
Medvedev korosti liberaalia julkisuuskuvaansa myös myöntämällä haastattelun riippumattomalle Novaja Gazetalle, jossa Anna Politkovskaja työskenteli ennen kuolemaansa.
Kremlin tiedottajan mukaan haastattelu tehtiin presidentin aloitteesta. Medvedev sanoi valinneensa Novaja Gazetan, ”koska se ei nuoleskele ketään”.
Haastattelu tulkittiin viestiksi presidentin uudistushaluista. Putinille ei tulisi mieleenkään puhua Novaja Gazetalle, joka suhtautuu vallanpitäjiin erittäin kriittisesti. Neljä Novaja Gazetan toimittajaa on murhattu tai kuollut oudoissa olosuhteissa yhdeksän viime vuoden aikana, eikä edes Politkovskajan kohtalo herättänyt Putinissa myötätuntoa.
Novaja Gazetan ja Kremlin välisiä ristiriitoja korostaa myös se, että viranomaiset torjuivat hiljattain lehden pääomistajan Aleksandr Lebedevin ehdokkuuden Sot in pormestarinvaaleissa varmistaakseen Kremlin suosikin Anatoli Pahomovin valinnan.
Medvedev pysytteli haastattelussa yleisellä tasolla, mutta hän oli monissa kysymyksissä eri linjoilla kuin Putin. Hän korosti, että demokratia on yleismaailmallinen käsite, joka ei tarvitse uusia tulkintoja. Putin taas puhuu Venäjän oloihin sovitetusta ”suvereenista demokratiasta”, jolla tarkoitetaan nykyistä autoritaarista hallintomallia.
Kononenko uskoo, että Medvedev on tosissaan demokratiapuheissaan. Hän muistuttaa kuitenkin, että tällaiset haastattelut on suunnattu ennen kaikkea länsimaiselle yleisölle.
”Tarkoituksena on kohentaa Venäjän imagoa, joka on varsin heikko länsimaissa”, Kononenko arvioi.
Uskottavuus koetuksella
Kononenko varoittaa korostamasta liikaa Medvedevin ja Putinin eroja. Medvedev on poliitikkona Putinin oppipoika, ja nimenomaan Putin valitsi hänet seuraajakseen. Molemmat tarvitsevat toisiaan.
”En usko, että Medvedev olisi länsimielisempi kuin Putin tai että Venäjän johdossa vallitsisi tässä asiassa ylipäätään suuria näkemyseroja. Sekä Putin että Medvedev katsovat, että Venäjä kilpailee lännen kanssa, ja että Venäjää pitää kohdella tasavertaisesti kansainvälisissä kuvioissa”, Kononenko sanoo.
Venäläisten enemmistö näyttää hyväksyvän Kremlin linjan. Maaliskuussa tehdyn kyselyn mukaan Putinia tukee edelleen 78 prosenttia kansalaisista. Medvedevin kannatus on lähes yhtä korkealla.
Kononenko uskoo suosion johtuvan siitä, ettei kaksikolla ole kilpailijoita venäläisessä julkisuudessa. Maailmantalouden kriisi saattaa kuitenkin muuttaa tilanteen, jos lama pitkittyy ja syvenee.
Varsinkin Putin on tulilinjalla – hän vastaa pääministerinä taloudesta ja joutuu tekemää likaisen työn. Mutta myös Medvedevin asema tulee kestämättömäksi, jos hänet nähdään pelkkänä matalan profiilin pr-miehenä, jolla ei ole todellista valtaa.
”Putin ja Medvedev ymmärtävät, että heidän kannattaa esittää menestyksellistä kumppanuutta. He eivät kilpaile vaan täydentävät toisiaan – se on koko tandem-johtajuuden perusajatus”, Kononenko arvioi.
Onnistunut vierailu
Kononenkon mielestä Medvedevin vierailu onnistui hyvin, vaikka se olikin varsin perinteinen, eikä kahdenvälisissä kysymyksissä saavutettu konkreettisia tuloksia. Mutta tunnelma oli hyvä, ja puheissa korostettiin maiden hyviä suhteita. Se oli tärkeää myös Venäjälle, jonka suhteet EU:hun ovat takkuilleet jo pitkään.
Kononenkon mielestä suomalaiset isännät olivat jopa turhan kohteliaita. Hän muistuttaa, että Medvedev on tottunut kuulemaan myös kritiikkiä sekä Venäjällä että ulkomailla.
Medvedev käytti vierailulla tilaisuutta hyväkseen markkinoimalla vuosi sitten tekemäänsä turvallisuuspoliittista aloitetta. Venäjä haluaisi luoda uuden eurooppalaisen turvallisuusjärjestelmän, joka korvaisi nykyisen Etyjin, patoaisi Naton laajentumisen ja antaisi Venäjälle nykyistä enemmän sananvaltaa. Hankkeeseen on suhtauduttu nuivasti kansainvälisillä areenoilla.
Nyt esityksen ajankohta oli poikkeuksellisen suotuisa, sillä Venäjä ilmoitti vierailun alla lopettaneensa sotimisen T et eniassa. Silti se aiheutti lähinnä kohteliaan hämmentyneitä reaktioita.
Medvedev puhui odotetusti myös energiapolitiikasta. Hän toivoi Suomelta tukea Itämeren kaasuputkihankkeelle, jota vastustetaan voimakkaasti Ruotsissa, Virossa ja Puolassa. Hän lupasi, että kaikki ympäristökysymykset otetaan huomioon hankkeen suunnittelussa.
Kyseessä oli Medvedevin ensimmäinen Suomen-vierailu Venäjän presidenttinä. Matkan ajoitus oli tarkkaan harkittu – tänä vuonna tuli kuluneeksi 200 vuotta siitä, kun Suomi siirtyi Ruotsin alaisuudesta Venäjän autonomiseksi osaksi.
Medvedev korosti yhteistä historiaa piipahtamalla tiistaina Porvoossa, jonka valtiopäivillä Ruotsin itäiset maakunnat liitettiin Venäjään maaliskuussa 1809. Hän viittasi asiaan myös yliopistopuheessaan.