Medvedevin vierailu mielenkiintoisella hetkellä

Venäjän presidentti Dmitri Medvedvin vierailu Suomeen tapahtuu mielenkiintoisella hetkellä maailmanpolitiikassa. Kahdenvälisistä suhteistakin puhutaan, mutta ne eivät, onneksi liene, keskeisellä sijalla. Huhtikuun alun huippukokousten sarja on nyt takana. Niistä Medvedev osallistui Lontoossa pidettyyn G20-ryhmän kokoukseen, jossa keskeisenä teemana olivat toimenpiteet kansainvälisen finanssi- ja talouskriisin voittamiseksi.

Tässä yhteydessä Medvedevillä oli ensimmäinen kahdenkeskinen tapaaminen presidentti Barack Obaman kanssa. Sen keskeisenä aiheena oli strategisten aseiden rajoittamisneuvottelujen aloittaminen Venäjän ja Yhdysvaltojen välillä. Nyt voimassa oleva START-sopimus umpeutuu tämän vuoden lopussa ja molemmilla on halua solmia uusi sopimus. Neuvottelut alkanevat tänä keväänä ja etenevät luultavasti aika nopeasti.


Strategiset ydinaseet ja niiden luoma pelote on edelleen Venäjän ja Yhdysvaltojen suhteen selkäranka, ja se on energian ohella ainoa alue, missä nämä kaksi valtiota ovat tasavertaisia. Samalla kansainvälinen paine kasvaa ydinaseiden lukumäärän rajoittamiseksi – nyt niitä on molemmilla noin 2 000 kappaletta – ja jopa niiden hävittämiseksi kokonaan. Tätä ovat vaatineet sekä Yhdysvalloissa että Saksassa sellaiset tunnetut hahmot kuin Henry Kissinger ja Helmut Schmidt.


Epävirallisesti on puhuttu 1 200-1 500 ydinaseen tavoitetasosta. Se lienee minimi, jolla muu maailma saadaan tyytyväiseksi. Keväällä 2010 pidetään suuri ydinaseiden leviämisen kieltävän sopimuksen (NPT) tarkistuskonferenssi, jossa ydinasevaltoja tullaan vaatimaan noudattamaan sopimuksen määräyksiä ja pyrkimään kohti ydinaseriisuntaa. NPT on muutenkin haasteen alaisena ydinaseiden uhatessa levitä uusiin valtioihin.


Tämä nostaa Iranin maailmanpolitiikan keskiöön. Yhdysvallat on voimakkaasti vaatinut, että Iranin tulee lopettaa valmistelut uraanin rikastamiseksi, koska siten voidaan pyrkiä pommin rakentamiseen. Venäjä on taas suhtautunut ymmärtäväisemmin Iranin toimintaan niin kauan kuin ydinenergian käyttö pysyy rauhanomaisena. Washington on yrittänyt saada Moskovan puolelleen lupaamalla harkita uudelleen ohjuspuolustuksen rakentamista Keski-Eurooppaan, mikäli se suostuu yhteistoimintaan Teheranin ydinasesuunnitelmien torjumiseksi. Washington on myös lieventänyt linjaansa ilmoittamalla, että se saattaa hyväksyä Iranin uraaninrikastamisen, jos se luopuu ehdottomasti ydinasesuunnitelmista.


Medvedev on jatkanut edeltäjänsä, Vladimir Putinin, ulkopolitiikkaa, joskin pehmeämmin ottein. Tämä joustavuus on tullut näkyviin myös Medvedevin suhtautumisessa kotimaiseen oppositioon, vaikka mistään varsinaisesta linjanmuutoksesta ei voida puhua. Hän on kuitenkin sangen järjestelmällisesti korostanut tarvetta kehittää oikeuslaitosta ja vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa.


Toisaalta Medvedev ilmoitti viime viikolla Venäjän sijoittavan seuraavan kolmen vuoden aikana 140 miljardia dollaria maan armeijan vahvistamiseen. Kyseessä on erittäin huomattava summa ja onkin kyseenalaista, kykeneekö itsekin talouskriisistä kärsivä Venäjä irrottamaan tällaisia summia. Tosin sillä oli ennen kriisin alkua noin 600 miljardin dollarin valuuttavaranto ja 200 miljardin dollarin vakausrahasto, jotka se kokosi öljyn ja kaasun hinnan ollessa korkealla.


Nyt öljytynnyrin hinta on laskenut noin 50 dollariin ja maan budjetti on laskettu 70-80 dollarihinnan varaan, on Moskova alkanut syödä rahastojen pääomaa. Valuuttavarannon arvioidaan pudonneen hieman yli 400 milardiin dollariin. Rahaa on kulut myös yrityksiin estää ruplan devalvoituminen. Rupla halpenee edelleen, mutta tasaisempaa vauhtia kuin aikaisemmin. Tällä menolla Venäjä kuitenkin säilyy velattomana vuoden 2010 loppupuolelle, jolloin maailmantalouden elpyminen ja energian hinnan nousu tulee pelastajaksi.


Venäjän talouden näkymät eivät ole kuitenkaan ruusuiset, vaikka se ylijäämätalous onkin. Maaliskuussa OECD arvioi maan kansantalouden supistuvan viidellä prosentilla ja työttömyys on kasvamassa. Se taas huolettaa kroonisesti Venäjän johtoa, joka pelkää kansan tuloa kaduille protestimielessä. Toistaiseksi talouskriisin arvioidaan koskettaneen suoranaisesti noin 20 prosenttia venäläisistä.


Talouskriisin yksi merkittävä seuraus on niin sanottujen oligarkkien vaikutusvallan lasku. Miljardöörien määrä Venäjällä on pudonnut ja monet strategiset yritykset ovat velkaantuneet pahasti otettuaan ulkomaisia lainoja. Gazpromilla yksin arvioidaan olevan velkaa 42 miljardia dollaria, jota sillä on vaikeuksia hoitaa. Putinin hallitus on antanut sille ja Roasneftille hätäapua yhteensä 9 miljardia dollaria ja enemmän tarvitaan.


Kaikkein pahiten kärsinyt oligarkki on Oleg Deripaska, jonka Rusal-nimisen alumiiniyhtiön hallitus pelasti konkurssilta neljällä miljardilla dollarilla. Kaikkiaan venäläisten yritysten arvellaan olevan velkaa 450-500 miljardia dollaria, joka on suunnilleen sama summa kuin hupeneva valuuttavaranto.


Talouskriisi on pakottamassa Venäjän poliittisiin valintoihin. Traditionalistit, heidän joukossaan varapääministeri Igor Setshin, kannattaa strategisten yritysten ja muiden erityisintressien tukemista valtion varoin. Toisaalta uudistajat, kuten varapääministeri Igor Shuvalov, jotka haluavat elvyttää koko taloutta ja saattaa sen rakenteen monipuolisemmalle ja terveemmälle pohjalle. Tällä kamppailulla saattaa olla vaikutuksia myös Medvedevin ja Putinin suhteeseen varsinkin, jos päätyvät suosikkeineen eri puolille.