Aamulehti, Asiat, 10.2.2008
Kirsti Hölttä

Presidenttipeli – Ranska haluaa, että EU:n uusi johtohahmo valitaan
sen puheenjohtajakaudella, mutta Tshekki ja Ruotsi jarruttavat
nimitystä. Tulevan päämiehen rooli ja valta ovat vielä rajaamatta.

Kaivinkoneet ovat rouhineet Brysselin EU-kortteleiden ytimeen
presidentillisen aukon. Neuvoston massiivista päämajaa Justus Lipsiusta
laajennetaan. Netin presidenttivedonlyönnissä Britannian
ex-pääministerin Tony Blairin kerroin on jo laskenut 1/3:sta 1/2:een.
Ranska kiirehti esimerkillisesti hyväksymään EU:n uudistussopimuksen
viime viikolla.

Tulossa se on, Euroopan unionin oma presidentti.

Mutta ensin on pelattava monimutkainen peli niin, että 27 jäsenmaata,
EU-komissio ja EU-parlamentti voivat kukin pitää lopputulosta vähintään
tyydyttävänä.

Kahdeksan vuoden tahkoamisen jälkeen EU-mailla on käsissään Lissabonin
sopimukseksi ristitty teksti, johon EU-presidentin virkakin on
kirjattu. Presidenttiä, eikä mitään muutakaan uudistusta, ei vain tule
ennen kuin kaikki jäsenet ovat vahvistaneet sopimuksen. Kukaan ei tohdi
edes ajatella, että sopimus vielä kaatuisi. Mutta viivytykset ovat
hyvinkin mahdollisia.

Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy sai rengastettua italialaismalli
Carla Brunin muutamassa kuukaudessa. Nyt Sarkozy hinkuu tuloksia
EU-rintamalla.

Ranska haluaa, että presidenttinimitys nuijitaan sen heinäkuussa
alkavalla puheenjohtajuuskaudella. Ja että EU-presidentti aloittaa
virassaan vuoden 2009 alussa. Jarrua painavat Tshekki ja Ruotsi, jotka
ovat seuraavina jonossa. Ne pelkäävät, että Ranska tyhjentää koko
pajatson ennen niiden puheenjohtajuutta.

Ja muitakin syitä virkaanastujaisten viivästyttämiselle on.
Tutkimusjohtaja Antonio Missiroli European Policy Centrestä Brysselistä
kertoo, että esimerkiksi Hollanti on nyt havahtunut siihen, ettei
Lissabonin sopimuksessa ole juuri uhrattu rivejä sille, millainen rooli
ja valta tulevalla EU-presidentillä oikein on.

– On iso riski nimittää ihmisiä tehtäviin ennen kuin niitä on jollakin
tavalla rajattu. Uskoisin, että EU:ssa alkaa nyt kasautua paineita
siihen, että tehtävä pitää määritellä, Missiroli arvioi.

Presidentti voi tyytyä heiluttamaan nuijaa valtionpäiden kokouksissa.
Mutta yhtä hyvin hän voi tunkea EU:n ulkoasioiden ja
turvallisuuspolitiikan korkean edustajan tontille.

Vaikka mahtivirka on epämääräinen, viestimet esittelevät innokkaasti
tarjokkaita siihen. Blairin lisäksi erittäin vahvana ehdokkaana
pidetään Luxemburgin pitkäaikaista pääministeriä Jean-Claude Junckeria.

Nimipörssiin ovat nousseet myös Puolan ex-presidentti Aleksander
Kwasniewski, Belgian pääministeri Guy Verhofstadt, Espanjan entinen
pääministeri Jose-Maria Aznar ja Irlannin presidentti Bertie Ahern.
Joissakin puheissa on vilahdellut Tanskan pääministeri Anders Fogh
Rasmussen.

Jotta 27 maata voisivat päästä yksimielisyyteen yhdestä nimestä, se on kytkettävä osaksi isompaa nimityspakettia.

Toinen uusi huippuvirka on EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan
korkea edustaja. Ensi vuonna katkolla puolestaan on komission
puheenjohtajan Jose Manuel Barroson pesti. Päälle rytisevät vielä
EU-parlamentin vaalit ensi vuoden kesäkuussa. Parlamentti on tietysti
vaatinut, että vaalien tulos näkyy nimityksissä.

– Tästä voi tulla todellinen lehmänkauppojen harjoitus, Antonio Missiroli huoahtaa.

Portugalilainen Barroso on halukas jatkamaan. Miltei varmaa on, että
korkean edustajan huippuviran saa aluksi EU:n nykyinen ulkopoliittinen
edustaja, espanjalainen Javier Solana. Kaupankäynnin varsinainen kohde
onkin hänen seuraajansa.

– Jotakin etelään, jotakin pohjoiseen, jotakin liberaaleille, jotakin
sosialisteille. Ja sukupuolikin pitäisi huomioida, Missiroli luettelee
kaupankäynnin emmeitä.

Ja kun presidentti on virassaan, hän tarvitsee esikunnan. Justus
Lipsiuksen käytävillä virkamiehet pohtivat jo kuumeisesti, kumman
kelkkaan kannattaisi uraa ajatellen hypätä, presidentin vai
ulkopolitiikan korkean edustajan.

Missirolin mukaan presidentti aloittanee vaatimattomalla esikunnalla.

– Kunhan uuden viran luomisen synnyttämä pöly on laskeutunut, esikunta paisuu, hän povaa.

Uudet korkeat EU-virat eivät suinkaan tarkoita sitä, että jäsenmaiden
johtajat lopettaisivat politikoinnin unionissa, muistuttaa puolestaan
Ulkopoliittisen instituutin tutkija Hiski Haukkala.

– Eittämättä on vaara, että päät kolisevat, Haukkala sanoo.

Haukkala ei tosin halua olla etukäteen liian kyyninen. Hän huomauttaa,
että jos presidentin tehtävää ei etukäteen rajata, siihen valittu
persoona kertoo, mitä EU-maat pestistä haluavat.

Millainen olisi Haukkalan unelmien EU-presidentti?

– Suunnannäyttäjä, linjanvetäjä. Persoona, joka toisi aitoa johtajuutta EU:hun.

Haukkala kuitenkin epäilee, että visionäärin sijasta EU-maat päätyvät
valitsemaan ensimmäiseksi presidentiksi “valtakunnansovittelijan”.

Sellaisen kuin Luxemburgin harmahtava Jean-Claude Juncker.

Ja sitten voidaankin alkaa pohtia uudestaan, mitä EU-presidentin toimenkuvaan kuuluu.